Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Te lapsettomat, joilla omaisuutta tai karrutatte sitä!

Vierailija

Mitä tapahtuu omaisuudellenne kun kuolette?

Tuli mieleen, kun tuttavamme kuoli äskettäin, eikä perillisiä jäänyt. Lapsettomuus oli hänen tietoinen valintansa, ja testamentin puutteessa perintö meni valtiolle. Omaisuutta oli kertynyt omakotitalo, kerrostalo-osake, satakunta hehtaaria metsää, auto jne, joten ihan mittavasti siis. Hän eli aika kitsaasti juurikin että sai ostettua aina lisää sijoitusmetsää jne.
Miten ajattelette: miksi kerätä tietentahtoen omaisuutta, jolle ei itsenne jälkeen ole ns. jatkuvuutta? Eikö olisi selvempää käyttää rahansa elämänsä aikana oma itsensä mukavuuteen, eikä kituuttaa vain saadakseen perintönsä valtiolle tai jollekin muulle vastaavalle taholle?

Sivut

Kommentit (20)

Vierailija

Samaa olen itsekin ihmetellyt, toivottavasti joku omaisuuden kartuttaja vastaa! Itse olen lapseton, mutta olen kyllä myös niitä jotka laittaa kaiken tienatun saman tien ns. haisemaan, koska käärinliinoissa ei niin sanotusti ole taskuja.

Vierailija

Suunnittelen kyllä käyttää perimäni rahat ennen kuolemaani, mutta en ole vielä osannut päättää mihin ne käyttäisin. Aikaisemmin ajattelin, että haluaisin matkustella, mutta totesin sen liian rasittavaksi. Valtiolle omaisuuteni ei kuitenkaan mene, vaan joko veljelleni tai hänen lapsilleen. Tai ehkä teen testamentin esimerkiksi eläinsuojeluyhdistyksen hyväksi.

Vierailija

Ei tässä nyt suuria omaisuuksia ole, mutta se mitä jää jää ensin kumppanille ja lopulta menee testamentattuna erään asian hyväksi/suojelutyölle. Sukua olisi, mutta sinne ei mene nämä rahat.

Vierailija

Aika harvalla on sellainen tilanne, ettei ole ainoatakaan perijää. Suurimmalla osalla on puoliso, vanhemmat tai sisarukset. Ja mitä sillä on väliä vaikkei olisikaan. Jos on itse halunnut elää säästeliäästi ja sijoittaen, silloin kai siitä on itse nauttinut.

Vierailija

Minä voin antaa kyllä tilinumeroni, jos jollain on ongelma tämän kanssa. Tai better yet, äitini tilinumeron, sossun asiakas kun olen. Ellei sitten omaisuutensa ole niin suuri, ettei tarvitse enää koskaan mennä "luukulle".

Vierailija

1: Olet samalla myös niitä, jotka tietysti huutavat valtiota heti apuun, jos sinulle sattuu jotain. Ethän itse pysty mitään laskuja maksamaan esim. vakavan sairauden takia, jos et mitään säästä.

Rasittavampia sinunlaisesi ihmiset ovat kuin pihistelijät.

Omat rahani menevät sukulaisen lapselle.

Vierailija

Jos kaikki menee kuten tilastoissa, mieheni kuolee ennen mua (ja vanhempani myös). Olen ainoa lapsi, joten olen miettinyt, kuka mut perii. Vietän hedonistista elämää, ja vaikka mieheni kanssa meillä on hyvät tulot, tuhlaamme palkkamme säännöllisesti hyviin ravintoloihin, matkusteluun ja asuntoon Helsingin keskustassa.

Jos kuolen ennen ystäviäni, voisi perintörahani käyttää (kirjaimellisesti) jumalattoman hyvien hautajaisbileiden järjestämiseen. Muuten menköön testamentilla johonkin tarkoitukseen, mitä en vielä tiedä.

Vierailija

ap:n pointti onkin se, oletteko miettineet miksi toimitte omaisuutenne kanssa niin kuin toimitte, eli kituuttaen vai tuhlaatteko surutta itsenne mukavuuteen...? ovatko kulutustottumuksenne ns. tietoisia siitä, että säästämänne omaisuus ei jää välttämättä kellekään sinulle tärkeälle? Onko testamentti tehtynä?

Vierailija

Minä säästän ja tuhlaan sopivasti. Säästän sen verran, että en heti joudu pulaan hätätilanteessa, mutta käytän rahaa itseeni surutta, jos jotain tarvitsen. Testamenttia en ole vielä tehnyt, mutta teen sen jossain vaiheessa. Mies on tietysti ensimmäinen perijä, mutta miehen jälkeen kaikki menee hyväntekeväisyyteen. Sukulaisille emme jätä penniäkään erilaisista syistä johtuen. Asumme tällä hetkellä vuokralla ihan kivassa asunnossa ja meillä ei ole mitään tarvetta hankkia esim.omakotitaloa ja juuri perillisten puuttuminen on yksi syy. Haaveilemme pienestä kesämökistä ja sen hankimme jskus tulevaisuudessa ihan omaksi iloksi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
ap:n pointti onkin se, oletteko miettineet miksi toimitte omaisuutenne kanssa niin kuin toimitte, eli kituuttaen vai tuhlaatteko surutta itsenne mukavuuteen...? ovatko kulutustottumuksenne ns. tietoisia siitä, että säästämänne omaisuus ei jää välttämättä kellekään sinulle tärkeälle? Onko testamentti tehtynä?

Tottakai karrutetaan omaisuutta, ylimääräiset rahat menevät osakkeisiin, meillä on kans keskustassa velaton asunto.

En tiedä, miksi pidät veloja jotenkin vajaina, jotka ei tietäisi näitä asioita, tai jotenkin sellaisina, jotka ei edes tajuaisi tehdä testamentteja?

Meidän ei tarvitse tinkiä mistään, mutta omaisuuden kartuttaminen on yksi tärkeimpiä asioita elämässä, koska se tuo turvallisuutta, itse kasvoin köyhän yh-äidin kanssa, enkä halua enää ikinä kokea mitään kädestä suuhun elämää, jos voin sen estää.

Ja meidän omaisuus menee mun miehen perheelle, sen sisarusten lapsille. Mun perheelle ei mene penniäkään, koska ne on väkivaltaisia, kamalia ihmisiä, päihdeongelmaisia jne.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
ap:n pointti onkin se, oletteko miettineet miksi toimitte omaisuutenne kanssa niin kuin toimitte, eli kituuttaen vai tuhlaatteko surutta itsenne mukavuuteen...?

Olen miettinyt. Tuhlaan omaan elämiseeni kaiken. En omista asuntoa, en autoa enkä kesämökkiä, enkä haluakaan. Säästöjä on just sen verran, että on mistä ottaa kun tarvitsee, muttei niin paljon että niistä kukaan mitään perintöriitaa saisi aikaan. Mun puolesta saa mennä mihin menee, ehkä teen testamentin jos viitsin. Ei oikeastaan kiinnosta yhtään, mitä mun omaisuudelle tapahtuu kun olen kuollut.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap:n pointti onkin se, oletteko miettineet miksi toimitte omaisuutenne kanssa niin kuin toimitte, eli kituuttaen vai tuhlaatteko surutta itsenne mukavuuteen...? ovatko kulutustottumuksenne ns. tietoisia siitä, että säästämänne omaisuus ei jää välttämättä kellekään sinulle tärkeälle? Onko testamentti tehtynä?

Tottakai karrutetaan omaisuutta, ylimääräiset rahat menevät osakkeisiin, meillä on kans keskustassa velaton asunto.

En tiedä, miksi pidät veloja jotenkin vajaina, jotka ei tietäisi näitä asioita, tai jotenkin sellaisina, jotka ei edes tajuaisi tehdä testamentteja?

Meidän ei tarvitse tinkiä mistään, mutta omaisuuden kartuttaminen on yksi tärkeimpiä asioita elämässä, koska se tuo turvallisuutta, itse kasvoin köyhän yh-äidin kanssa, enkä halua enää ikinä kokea mitään kädestä suuhun elämää, jos voin sen estää.

Ja meidän omaisuus menee mun miehen perheelle, sen sisarusten lapsille. Mun perheelle ei mene penniäkään, koska ne on väkivaltaisia, kamalia ihmisiä, päihdeongelmaisia jne.

Ikävää että lapsuutesi on jättänyt tuollainen trauman. Eikä sinun tarvitse lapsettomuuttasi puolustuskannalta heti ottaa: En pidä veloja millään muotoa vajaina, mutta on ihmisiä jotka eivät ole vielä "heränneet" lapsettomuuden tähän puoleen. Monelle tuo omaisuuden kerryttäminen on ihan automaattinen toimi, vaikka siinä ei tietyn rajan yli ole mitään järkeä enää, jos sitä ei ajattele mihin se aikanaan menee. Muutama tuttuni on saanut vasta kypsällä iällä sen ahaa-elämyksen, että kellekäs tässä tosiaan säästellään kun kerran lapsia ei ole eikä tule, ja alkaneet elää vasta sitten itse varauksetta. Joku tietenkin tekee tietoisen valinnan askeettisesta elämästä, jotta voi sitten jättää mahd. paljon hyväntekeväisyyteen tai vaikka valtiolle sitten.

Vierailija

Jos jotain jää, niin ajattelin testamentata vaikka HESY:lle, mutta en ole nyt alle 30 vuotiaana lähtenyt vielä kirjoittelemaan testamentteja.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
on ihmisiä jotka eivät ole vielä "heränneet" lapsettomuuden tähän puoleen.

Minun mielestäni se ei ole mikään "lapsettomuuden puoli". Lapsikin voi kuolla ennen vanhempiaan ja toisaalta on paljon ihmisiä, jotka eivät jätä lapsilleen mitään. Ei se, että on lapsia, välttämättä tarkoita sitä, että ajattelisi nenäänsä pitemmälle.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat