paljonko sinulla on/on ollut elämässäsi kavereita?

Vierailija

Eli siis paljonko sinulla on kavereita kenen kanssa pidätte säännöllisesti yhteyttä ja tapaatte? Onko sinulla paljon kavereita edelleen lapsuudesta ja nuoruudesta vai ovatko pisin aikaiset kaverisi miltä ajalta?

Mietin vain olenko outo, koska minulla ei ole mitään lapsuuden kavereita kenen kanssa pitäisin enää mitään yhteyttä. Tuntuu, että ihmiset vaan aina häviää jossain vaiheessa pois ja tilalle tulee uusia kavereita ja sama kiertokulku jatkuu..

Lapsena en ollut päiväkodissa ja leikin pääasiassa serkun kanssa, joka muutti perheineen pois suomesta jossain vaiheessa. Naapurin kaverin kanssa meidät erotettiin ala-asteen alkaessa tarkoituksella eri luokille enkä pitänyt oman luokkani ihmisistä yhtään. Yksi kaveri oli yläasteelta, jonka kanssa yhteydenpito loppui kun löysi miehen ja meni naimisiin. Seuraava oli ammattikoulusta, joka lopetti yhteydenpidon ja katkaisi Facebook yhteydetkin yhtäkkiä kun sai toisen lapsensa. Korkeakouluaikaisiin tulee pidettyä silloin tällöin yhteyttä, mutta porukka hajaantui aika hyvin pitkin suomea ja kaikki löysivät miehet itselleen. Tuntuu, että nykyään ne kaverit ketä on, on löytynyt viime vuosina työporukasta työpaikalta. Siellä on muutama ihminen kenen kanssa voimme puhua ihan mistä vaan, mutta sitten on muutakin porukkaa kenen kanssa nähdään vapaa-ajalla mutta jotka eivät ole ihan niiiin läheisiä.

Onko tää ihan normaalia, että kaverit muuttuu elämäntilanteiden mukana? tulee väkisinkin mieleen onko itsessä sitten jotain vikaa kun tuntuu ettei mikään ihmissuhde kestä ''lopun elämäää'' tai mistä 30 vuotias ihminen voi enää löytää kavereita, muualtakin kuin työn kautta?

Kommentit (11)

Vierailija

Minullakaan ei ole yhtään lapsuudenkaveria jäljellä, eikä kouluaikaisiakaan. Asun kaukana kotiseudusta, samassa maassa kylläkin, enkä käy siellä juurikaan. Nykyiset kaverit ovat lähes kaikki työssä tavattuja ja sittemmin uusia tuttuja ja kavereita on tullut bloggaamisen myötä. 

Vierailija

Joitakin kymmeniä kavereita. Toisia tapaan harvoin, ja viestin heidän kanssaan netissä, mutta he ovat silti kavereita. Lapsuudenkavereita minulla ei enää ole, ovat menneet elämässä toiseen suuntaan. Melkein kaikki kaverini ovat yliopistolta, samanhenkistä väkeä, johon on halunnut pitää yhteyttä. Olen nyt 30.

Vierailija

Minulla ei ole yhtään kaveria. Peruskoulussa niitä tuli pari, ja meni, olin vähän se kolmas pyörä joka jäi syrjään, tai heti kun se kaveri sai jonkun muun ystävän niin jäin yksin.
Sen jälkeen on ehkä jonkun pätkätyökaverin kanssa tullut juttuun, mutta yhteydenpito sitten jäi kun työkin loppui.
Olen ajatellut että minussa on jokin vika eikä kukaan nyt varsinaisesti voisi tykätä minusta.
Eli ihan yksin mennään loppuun saakka.

Vierailija

Mulla on vielä ystävinä lapsuuden ajan parhaat ystävät, mutta eivät he toki enää sillä lailla läheisimpiä ole, kun asutaan kaikki eri puolilla suomea. Kaikki yläaste- ja lukioaikaiset kaverit ovat sitten tipahtaneet pois.

Opiskeluajoilta jäi oikeastaan vain pari parempaa kaveria, kun porukka oli jotenkin aika erihenkistä kuin itse. Harrastuspiireistä opiskeluajalta onkin sitten jäänyt muutama oikein läheinen ystävä ja liuta sellaisia erilaisia hyvänpäivän tuttuja. Nykyään työelämässä on sitten taas tällaisia kavereita, joista saa nähdä, jatkuuko yhteydenpito kun elämä joskus vie uusiin paikkoihin.

Sanoisin että kaikkineen minulla on elämässäni ollut 10 ystävää, ja oikeastaan ovat ne samat siis edelleenkin. Sitten tosiaan joukko noita eri asteisia kavereita ja tuttuja, jotka kyllä tuppaavat hiipumaan taka-alalle elämässä.

Vierailija

Ja 7 vielä jatkaa, että olen tosi kiitollinen ja onnellinen siitä, että on säilynyt ystäviä lapsuudesta asti, vaikkei se sinällään tietenkään mikään meriitti ole. Kaikkien ihmisten elämät menee eri lailla ja toiset muodostavat aikuiselämässä sitten tiuhaan ystävyyssuhteita. Itse olen enemmän hitaasti kypsyttelijä.

Vierailija

Kavereita on tullut ja mennyt mutta paras ystäväni on ihan varhaislapsuudesta asti pysynyt samana. Peruskoulu ja lukioajoilta harvojen kanssa tulee enää pidettyä yhteyttä. Opiskeluajoilta vierelle jäi nykyinen mieheni.

Vierailija

Lapsuudessa oli muutama ystävä, mutta iän karttuessa kasvettiin sitten jotenkin erilleen. Olin vuosia aika yksinäinen, ettei ollut oikeastaan siskon lisäksi ketään muuta jonka kanssa voisi jutella ja nähdä ja hengailla. Sitten aloin ryyppäämään ja tapasin uusia ihmisiä, ja alkoholi toi sitten semmoista helpotusta siihen. Nyt on jonkun verran kavereita mutta ne on lähinnä ryyppäämiskavereita mutta parempi sekin kuin ei mitään! Yksinäisyys on niin musertavaa. Kyllä sitä joskus toivoisi löytävänsä oikeita ystäviä, mutta olen niin luonteeltani ujo ja estynyt että se on helkkarin vaikeaa.  Oon siksi aina kokenut olevani yksinäinen, silloinkin kun näennäisesti on kavereita. Enää en niin pahasti kylläkään mutta silti. 

Vierailija

On hyvin harvinaista, että aikuisella ihmisellä olisi lapsuudenkavereita. Kavereihin on hankala vetää rajaa ja niitä on vaikea laskea, niin kirjoitan mieluummin ystävistä.

Ystäviä on elämäni aikana ollut kolme: kaksi yläasteelta ja yksi lukiosta. Kaikkiin olen vielä yhteyksissä. Yläasteystäviin oli kahden vuoden tauko, mutta nyt pidetään yhteyttä jonkin verran. Lukioystävää näen 1-3 kertaa viikossa. Tekstaillaan monta kertaa päivässä. Häneen tutustuttuani mun on ollut helpompi tutustua muihinkin ihmisiin ja avautua perheenjäsenille ja kavereille.

Yläasteystäviin tutustuin oikeastaan jo ala-asteella, mutta ystävystyttiin vasta yläasteella. Lukioystävän tunsin jo lukion alusta asti, mutta ystävystyttiin vasta neljäntenä vuonna. Olen 21-vuotias.

Vierailija

Ei ole kavereita. Joskus lapsena oli ihan mukavasti kavereita joista tyttöjä oli varmaan suurin osa, mutta se olikin sitä aikaa kun hommat hoitui yksinkertaisesti kysymällä "Ollaanko kavereita?" tai "Leikitäänkö?" Nyt jos noin kysyy niin kaverisaldo menee jo miinuksen puolelle ja varmaan hakataan sairaalaan. Enää en tykkää tyrkyttää seuraani kenellekään.

Osa kavereista katosi yllättäen kun en jaksanut viettää heidän kanssaan aikaa, osa taas vaan katosi kun eivät jaksaneet ilmeisesti viettää aikaa minun kanssani. Unohtamatta sitä osaa jotka olivat ihan perseestä ja käyttivät minua vain itsetuntonsa pönkittämiseen. Nyt ilman oikeita kavereita varmaan yli viiden vuoden ajan eikä loppua näy.

Terveisin Naispelko22

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat