Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelet ihmisistä, jotka harrastavat jotakin todella intohimoisesti?
17.11.2015 |
Siskoni on juurikin sellainen. Hänellä on oma hevonen ja kaikki aika menee hevosen kanssa ja tallilla. Minusta se vain on outoa, luulisi että edes joskus haluaisi muutakin. Meillä on kaunis sukumökki ja olisi kiva joskus mökkeillä siellä yhdessä, minä ja perheeni ja sisko ja hänen miehensä, mutta ei se onnistu koska sisko ei voi jättää hevostaan.
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Minäkin kyllä ihailen intohimonsa löytäneitä ihmisiä, on varmaan hienoa, jos ikään kuin rakastuu johonkin harrastukseen tai peräti työhönsä.
Mutta aikuinen ihminen ei voi vain keskittyä intohimoonsa 24/7. Elämässä on muutakin, eikä vähäisimpänä muita ihmisiä. Mitähän Ap:n siskonmies tuumaa tästä hevosharrastuksesta? Epäilen, ettei ainakaan täysin varauksetta pelkkää hyvää, jos yhteistä aikaa ei juuri ole. Tai ehkä he harrastavat yhdessä, sehän olisi hienoa!
Onneksi heillä ei ilmeisesti ole lapsia, sillä siinä vaiheessa intohimoinen harrastaminen lapsen kanssa vietetyn ajan kustannuksella menee kyllä yli ymmärrykseni. En siis kritisoi vanhempia, jotka harrastavat ikään kuin "normaalilla" tasolla (esim. 2-3 kertaa viikossa vaikkapa tunnin-parin lenkki/joku muu), mutta niitäkin tunnen, joilla menee valtavasti työnulkopuolisesta ajasta nimenomaan intohimoaan seuratessa. Arki-illat reenataan ja viikonloput keikkaillaan harrastelijabändin kanssa, esimerkiksi. Lapsikin roudataan illoiksi harrastamaan, että saadaan itse tehdä muuta. Sitten ihmetellään, kun lapsi oireilee.
Ei kaikki harrasta ihmissuhteita. Itselläni on intohimoinen harrastus, jolle olen omistanut koko elämäni. Tähän valintaan on kuulunut se, että en koskaan aio pariutua, ja lapsenhankintaikäkin on jo käytännössä mennyt ohi ilman että olisin koskaan edes harkinnut lasten hankkimista. Töissä käyn, mutta sen ja nukkumisen lisäksi omistaudun harrastukselleni täysin. Olen onnellinen näin, eikä sen pitäisi muita kaivella, koska tosiaan olen pitänyt huolen että minulla ei ole minusta riippuvaisia ihmisiä ympärilläni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täälläkin yksi hevosharrastaja! Minä infosin miehelle jo tapailuvaiheessa siitä kuinka paljon aikaa harrastukseni vie. Ei tullut mikään miehelle yllätyksenä eikä hän ole valittanut ajankäytöstäni.
Seurustelin joskus miehen kanssa jolle salilla käyminen tuntui olevan kaikkein tärkeintä. Seurustelun alkuaikoina hän osasi puhua muustakin, mutta myöhemmin kaikki jutut koskettivat jollain tavalla treenaamista tai oikein syömistä.
Tyyppi sai raivarin salin jälkeen, jos proteiinilisä oli jäänyt kotiin. Työpaikan valitsi siltä pohjalta kuinka voi käydä eniten salilla. Minun perheen juhliin jätti tulematta, kun piti ehtiä käydä salilla samana päivänä.
Taisi olla ihan syynsä miksi erottiin. Nykyään tää tyyppi valittaa, että ei oo muuta tekemistä ku käydä salilla..... niiiiiiin.