Miten tukea ystävää joka oli joutunut kokemaan Pariisin tragedian

Minulla on ystäviä ympäri Eurooppaa erään harrastuksen kautta ja juttelen heille somen kautta päivittäin tai ainakin usein. Eilen eräs heistä avasi keskustelun kanssani ja paljasti olleensa tuolla konserttihallissa kun ammuskelu tapahtui. Hän halusi kertoa mitä hänelle oli tapahtunut - puhua. Olen itsekin kärsinyt Ptsd:stä, joten tiesin että on tärkeään käydä läpi joten kuuntelin ottamatta kantaa liikaa. En tullut kysyneeksi oliko hän ammattiavun piirissä, mutta hänellä oli selvästi traumatisoituneen ihmisen oireet. Kuten se että hän ei pystynyt nukkumaan ja tapahtuma pyöri uudelleen ja uudelleen hänen mielessään. Häntä myös oltiin ammuttu mutta hän selvisi. Yksi hänen ystävistään kuoli. Toisaalta eräs hänen ajatuksensa tai toteamuksensa jäi vaivaamaan minua ja olisin halunnut sanoa jotain vahvistavaa mutta en tiennyt mitä. Hän oli peloissaan ja hän myönsi sen. Hän sanoi että ei usko koskaan olevansa turvassa, koska oli kuullut että seuraavaksi Isis hyökkää hänen kotimaahansa(hän siis on eurooppalainen, mutta ei ranskalainen). En voi sanoa, että se ei olisi totta, mutta toisaalta tiedän että ptsd:ssä pelot hallitsevat liikaa ihmistä. Mitä minun olisi kannattanut sanoa? Toisaalta jälleen ptsd:n kokeneena huomaan että hän on yhä shokissa. Tämä minun ystäväni on alta parikymppinen nuori, jolla on jo ollut valmiiksi huonot lähtökohdat. Itse olen päälle parikymppinen.