Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miten alkaa hoitamaan lapsen lihavuutta, miten ottaa asia esille?

Vierailija

10 vuotias poikani on lihava. On ollut aina painokäyrien yläpäässä, mutta normaalialueella. Nyt olen kiinnittänyt huomiota, että viimeisen vuoden aikana on selvästi lihonut ja housut eivät enää meinaa mahtua päälle. Nyt sain sitten pojan puntarille: pituutta 152cm ja painoa 57kg, tästä lasten BMI-laskurilla tulee aikuisen BMI:ta hieman yli 30 vastaava luku...
Lapsella ei ole varsinaista ohjattua liikuntaharrastusta, mutta ulkoilee kavereiden kanssa mielellään, hyppii trampoliinilla ja "parkouraa" ja pyöräilee. Ongelmana ilmeisesti on, että on alkanut ostaa omilla rahoilla itselleen karkkia, löysin huoneesta isot kasat karkki- ja suklaakäärepapereita ja lisäksi sipsipusseja (tyhjinä). Keskusteltiin jo, että ei saisi ostaa karkkia kuin karkkipäivänä kerran viikossa, tästä alkoi itkemään kun tuntuu niin kamalalta.
Pitäisikö ottaa terveydenhoitajaan yhteyttä? Itselläkin kyllä tietoa ammatin puolesta siitä, mikä on terveellistä syömistä ja mikä ei, mutta voisiko yhteys terveydenhoitajaan jotenkin lisää motivoida? Vai tuleeko siitä enemmän huono ja kytätty olo joka johtaa huonoon itsetuntoon ja kenties jopa syömishäiriöön (vaikka poika onkin)?

Lapsella on useampi sisarus, kaikki muut ovat hoikkia. Samoin isä, minulla itsellä on kyllä ongelmaa painon kanssa myös..

Miten saada lapsi ymmärtämään terveellisen syömisen tärkeys, ilman että tarvitsee saarnata ja aiheuttaa (liian) pahaa mieltä?

Kommentit (15)

Vierailija

Otat asian puheeksi, ilmaiset huolesi ja esität ratkaisun ongelmaan. Omilla valinnoillasi osoitat esimerkkiä. Lähdette patikoimaan, pidätte karkkipäivän ja valmistatte yhdessä terveellisiä ruokia.

Palstan ylipainoiset vyöryvät tänne varmasti kertomaan, kuinka asiaan ei tulisi puuttua ja kuinka seuraamuksena on syömishäiriö. Fakta on se, että syömishäiriöiden sairastavuus on luokkaa 1-5%, kun taas lihavuuden vastaava lukema liikkuu siellä 60%.

Asiaan tulee puuttua. Mitä aikaisemmin sen tekee, sitä helpompaa se on lapsellesi. Tuosta seuraava askel on aikuisiän lihavuus, joka on jo paljon vaikeammin ratkaistavissa. Tsemppiä niin sinulle kuin pojallesikin! :)

Vierailija

1 lisää: Älä syyllistä poikaasi herkuttelusta (vaikuttaa ahmimiselta tuo käärepaperien piilottelu omassa huoneessa). Hän varmasti häpeää asiaa jo nyt. Selvitä, millaisten tuntemusten jälkeen halu herkutella liiallisesti tulee. Miettikää myös vaapa-ajan toimintaa, joka saa ajatukset pois herkuista!

Poppeli2

Kannattaa ottaa terveydenhoitajaan yhteyttä - viestin on pakko saada perille, mutta se täytyy saada perille oikein. Pahaa mieltä ei nyt kannata liikaa pelätä, mutta liialla ahdistuksella ja stressillä ei saavuteta myöskään pysyviä tuloksia. Terveydenhoitaja voi tukea tässä. 

Lapselle pitää kuitenkin tehdä selväksi, että herkkujen syönnillä on rajat - ja näistä pidetään kiinni. Jos lapseen ei voi luottaa, niin rahan tulo loppuu sitten siihen. 

Liikuntaa toki voi aina lisätä - mutta harvoin se yksin laihduttaa, joten kaikki lähteää ruokavaliosta . Varsinkin, jos on syytä olettaa, että salaherkuttelu on lihomisen syynä. 

Vierailija

Ensimmäisenä ilman meteliä muutat perheen ruokavalin kasvispainotteisemmäksi. ei se tee pahaa niille hoikemmillekaan. Karkit, suklaat, sipsit ja makeat jugurtit sekä tuoremehut pois. Poika terkkarin puheille. Ulkopuolisen sana painaa monesti enemmän kuin äidin! Liikuntaa koko perheen voimin.

Vierailija

Ei kannata mainita sanallakaan painosta lapselle. Lähde ruokavalion kautta ja koko perheelle yhteiset säännöt. Ja tue lastasi, kannusta ja kehu tekemisistä (liikunnallisista), älä tuomitse herkuttelua ja saa häntä häpeämään.

Itse en ottaisi yhteyttä terveydenhoitajaan sillä heidän ammattitaidostaan ei voi olla koskaan varma. Itsellä alkoi ongelmat kehonkuvan ja painon kanssa 1. luokalla, koska olin terveydenhoitajan mukaan ylipainoinen - tosiasiassa painotaulukoiden ja mm. lääkärien mukaan täysin normaalipainoinen.

Vierailija

Kiitos mielipiteistä. Ruokavalio (siis aamupala, välipalat, päivällinen jne) perheessä on jo suht kunnossa ja terveellistä, itselläkin juuri noiden ruokien ulkopuolinen herkuttelu on kyllä tasan tarkkaan ylipainoni syynä. Enkä syö herkkuja nälkääni, vaan erilaiset opitut tavat ja tunnepuolen ongelmat syynä, tiedostan kyllä sen. Muutos on paljon vaikeampaa.

Hyvä pointti myös tuo, että mahdollisesti taustalla jotain ahmimistyyppistä/sellaista mitä häpeää kun on roskat huoneeseensa piilottanut, täytyy ottaa huomioon. En siis voi olla kiinnittämättä mitään huomiota herkutteluun, sillä sehän tässä vaikuttaa olevan suurin syy lihomiseen. Ei se vaikenemalla varmastikaan parane.

Ajattelin että poikaa voisi helpottaa, jos äitikin lähtee hommaan mukaan, yhdessä luvataan että ylimääräiset herkuttelut jää ja keksitään vaikka jotain kivaa tekemistä tai ainakin terveellistä herkkua (= hedelmiä tms) tilalle. Ei ehkä kokisi sitten olevansa niin yksin silmätikkuna? Onneksi vielä on murrosiän kasvupyrähdys edessä, jos nyt onnistutaan muuttamaan noita herkkutottumuksia niin varmaan siinä vaiheessa viimeistään hoikistuu hyvin :)

ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Otat asian puheeksi, ilmaiset huolesi ja esität ratkaisun ongelmaan. Omilla valinnoillasi osoitat esimerkkiä. Lähdette patikoimaan, pidätte karkkipäivän ja valmistatte yhdessä terveellisiä ruokia.

Palstan ylipainoiset vyöryvät tänne varmasti kertomaan, kuinka asiaan ei tulisi puuttua ja kuinka seuraamuksena on syömishäiriö. Fakta on se, että syömishäiriöiden sairastavuus on luokkaa 1-5%, kun taas lihavuuden vastaava lukema liikkuu siellä 60%.

Asiaan tulee puuttua. Mitä aikaisemmin sen tekee, sitä helpompaa se on lapsellesi. Tuosta seuraava askel on aikuisiän lihavuus, joka on jo paljon vaikeammin ratkaistavissa. Tsemppiä niin sinulle kuin pojallesikin! :)

"Vyöryvät"? Kertoo ehkä jotain sinusta? Jotain fiksuudestasi?

Vierailija

Älä anna rahaa. Ostat karkkia pojan puolesta esim. kerran viikossa (tai miten usein on mielestäsi sopivaa). Laita pojan puolesta rahaa säästöön, niin ettei pääse käsiksi ja ehdota, että keksii jonkun kivan tavaran (vaikka konsolipeli) mihin säästää karkin sijaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otat asian puheeksi, ilmaiset huolesi ja esität ratkaisun ongelmaan. Omilla valinnoillasi osoitat esimerkkiä. Lähdette patikoimaan, pidätte karkkipäivän ja valmistatte yhdessä terveellisiä ruokia.

Palstan ylipainoiset vyöryvät tänne varmasti kertomaan, kuinka asiaan ei tulisi puuttua ja kuinka seuraamuksena on syömishäiriö. Fakta on se, että syömishäiriöiden sairastavuus on luokkaa 1-5%, kun taas lihavuuden vastaava lukema liikkuu siellä 60%.

Asiaan tulee puuttua. Mitä aikaisemmin sen tekee, sitä helpompaa se on lapsellesi. Tuosta seuraava askel on aikuisiän lihavuus, joka on jo paljon vaikeammin ratkaistavissa. Tsemppiä niin sinulle kuin pojallesikin! :)

"Vyöryvät"? Kertoo ehkä jotain sinusta? Jotain fiksuudestasi?


Ehkä, ehkä ei. Sinähän sen päätät :)
-1

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kiitos mielipiteistä. Ruokavalio (siis aamupala, välipalat, päivällinen jne) perheessä on jo suht kunnossa ja terveellistä, itselläkin juuri noiden ruokien ulkopuolinen herkuttelu on kyllä tasan tarkkaan ylipainoni syynä. Enkä syö herkkuja nälkääni, vaan erilaiset opitut tavat ja tunnepuolen ongelmat syynä, tiedostan kyllä sen. Muutos on paljon vaikeampaa.

Hyvä pointti myös tuo, että mahdollisesti taustalla jotain ahmimistyyppistä/sellaista mitä häpeää kun on roskat huoneeseensa piilottanut, täytyy ottaa huomioon. En siis voi olla kiinnittämättä mitään huomiota herkutteluun, sillä sehän tässä vaikuttaa olevan suurin syy lihomiseen. Ei se vaikenemalla varmastikaan parane.

Ajattelin että poikaa voisi helpottaa, jos äitikin lähtee hommaan mukaan, yhdessä luvataan että ylimääräiset herkuttelut jää ja keksitään vaikka jotain kivaa tekemistä tai ainakin terveellistä herkkua (= hedelmiä tms) tilalle. Ei ehkä kokisi sitten olevansa niin yksin silmätikkuna? Onneksi vielä on murrosiän kasvupyrähdys edessä, jos nyt onnistutaan muuttamaan noita herkkutottumuksia niin varmaan siinä vaiheessa viimeistään hoikistuu hyvin :)

ap

Yhdessä tekeminen on ensiarvoisen tärkeää ja ainoa tapa tehdä tämä oikein.

Vierailija

Älä tee asiasta mitään numeroa, olet lapsen silmissä huono neuvomaan, jos olet itse ylipainoinen.

Huolehdit siitä että lapsella on terveellistä ruokaa riittävän usein tarjolla, eli aamulla syödään ja koulun jälkeen on kunnon välipala tarjolla jne.

Rahan käytöstä voi kyllä puhua. Paljonko teidän kymmenvuotiaalla on rahaa käytettävissä? Mitä järkeä ostaa omilla "ruokaa", jos sitä on kotona tarjolla maksutta?

Vierailija

Miten paljon pojalla on taskurahaa? Mitäpä jos miettisitte pojan kanssa jonkun mieleisen jutu mihin hän haluaisi säästää rahaa? Ja tekisitte vaikka kahdestaan yhteisen päätöksen että kuinka paljon syötte namia, sipsiä tms. per viikko?

Huomaa että pojalle ne herkut voivat olla yhtä tärkeitä ja tietyllä tavalla rutiinilla syötäviä kuin sinullekkin? Jos poika huomaa että olet ihan tosissasi myös tässä osittaisiessa herkkulakossa mukana niin hän voisi motivoitua paremmin?

Vierailija

nro 12. Ap kirjoitti ettei ole ylipainoinen.

Ja itse asiasta. Mun mielestä kuvio on hankala. Itse tukevoiduin jossain vaiheessa 18-25 -vuotiaana. Enkä mitenkään kriittisen paljon. Omat vanhemmat ja yksi sisaruksista nälvi ja se tuntui todella inhottavalta. Nykyään BMI on 19, mutta mielestäni asian olisi voinut otttaa kauniimminkin esille.

Hienoa, että poikasi liikkuu luonnostaan, se on todella hyvä asia.

En tiedä auttaisiko miehesi esimerkki. Ottaisin varmaan johonkuhun ravitsemusterapeuttiin yhteyttä ja jotenkin miehesikin voisi varmaan osallistua. Saarnat tuskin auttavat -esimerkki ja selitys, miksi ylimääräisen painotaakan kntaminen voi olla myöhemmin vaarallista (ja joo ihan yhtälailla laihat läskit ovat ongelmallisia).

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
nro 12. Ap kirjoitti ettei ole ylipainoinen.

Ja itse asiasta. Mun mielestä kuvio on hankala. Itse tukevoiduin jossain vaiheessa 18-25 -vuotiaana. Enkä mitenkään kriittisen paljon. Omat vanhemmat ja yksi sisaruksista nälvi ja se tuntui todella inhottavalta. Nykyään BMI on 19, mutta mielestäni asian olisi voinut otttaa kauniimminkin esille.

Hienoa, että poikasi liikkuu luonnostaan, se on todella hyvä asia.

En tiedä auttaisiko miehesi esimerkki. Ottaisin varmaan johonkuhun ravitsemusterapeuttiin yhteyttä ja jotenkin miehesikin voisi varmaan osallistua. Saarnat tuskin auttavat -esimerkki ja selitys, miksi ylimääräisen painotaakan kntaminen voi olla myöhemmin vaarallista (ja joo ihan yhtälailla laihat läskit ovat ongelmallisia).

Anteeksi 12, tarkistin että olin väärässä t. nro 14

Vierailija

Toisaalta tuossa iässä, eli juuri ennen kasvupyrähdystä lapsen veren kasvuhormonipitoisuudet voivat olla korkeat, jolloin lapsella voi kova makeannälkä ihan tästäkin syystä.

Kasvava lapsi tarvitsee paljon proteiinia ja rasvaakin, ja mietin että onko lapsen syöminen aamupäivällä liian kevyttä. Se kostautuu aikuisellakin iltapäivän ja illan makeanhimona. Miten olisi, jos aamulla aamiainen sisältäisi runsaasti proteiinia ja rasvaa, ei mitään leipä + lapsi maitoa - tyyppistä kevyttä sapuskaa, jonka jälkeen on parin tunnin päästä taas nälkä. Ja koulusta tullessa se välipala voi olla runsas ja siinä voi sitten olla se luvallinen herkku.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat