Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Uhkailu
16.11.2015 |
Mitä ajattelisitte tällaisesta.Tänään riitelimme erilaisten arvomaailmojemme törmätessä yhteen.Puoliso kysyi sen seurauksena,että onko minulla toinen (ei ole).Tätä olen kuullut usein ja tuntuu paskalta,varsinkin koska suunnittelemme häitä.Halusin käydä tämän asian läpi ja kuinka epäreilulta ja tärkeältä tuo tuntuu sillä seurauksella,että mies käskee olla hiljaa tai heittää telkkarin ikkunasta eikä tiedä mitä tekee.Nousi vielä ihan naamani eteen ja tulkitsin,että todellisuudessa tuo oli uhkaus väkivallasta.
Hän ei ole nyt täällä,vaan poistui.En tiedä mitä tekisin.Olen ihan yksin enkä voi puhua kellekään.
Anteeksi rivinvälit,kirjoitan kännykällä.
Kommentit (24)
Kas kun ei heittänyt perintöflyygeliäsi omistamasi kartanon uima-altaaseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt tiedä mitä ajat takaa... Ehkä että tämä ei oo totta.On kuitenkin,miksi ei olisi.Ap.
Soita kriisipuhelimeen, siellä osataan neuvoa ja anonyyminä onnistuu.
No mitäpä tekisit? Tietysti menet naimisiin ja vähitellen sen jälkeen uhkailut eivät enää jää uhkailuksi vaan saat turpaasi säännöllisesti ja mies muuttuu entistä mustasukkaisemmaksi.
Joko mies oppii keskustelemaan tai eroatte.
Tämä on jotenkin niin hirveä tilanne ja mua hävettää älyttömästi.Siis tuo mustasukkaisuus tarkoitan,se on varjostanut koko meidän yhdessäolon ajan kaikkea.En voi mainita mitään kestään miespuolisesta tai se tulee eteen jotenkin.Nyt oon puhunut uudesta työkaverista,jonka kanssa joudun tekemään töitä ja se on mies.Puoliso ehdotti,että haluaisinko kenties olla tämän kanssa... No en halua ja se ei ole edes hetero ja on parisuhteessa.Enkä ole ko. tyyppiä edes mitenkään hehkuttanut,jopa päinvastoin...argh.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on jotenkin niin hirveä tilanne ja mua hävettää älyttömästi.Siis tuo mustasukkaisuus tarkoitan,se on varjostanut koko meidän yhdessäolon ajan kaikkea.En voi mainita mitään kestään miespuolisesta tai se tulee eteen jotenkin.Nyt oon puhunut uudesta työkaverista,jonka kanssa joudun tekemään töitä ja se on mies.Puoliso ehdotti,että haluaisinko kenties olla tämän kanssa... No en halua ja se ei ole edes hetero ja on parisuhteessa.Enkä ole ko. tyyppiä edes mitenkään hehkuttanut,jopa päinvastoin...argh.
Ap.
Onnellista avioliittoa sitten vaan jos kerta olet päättänyt mustasukkaisen miehen kanssa pysyä. Mustasukkaisuudesta voi parantua mutta se vaatii työtä.
7 no en tietääkseni ole sanonut mitä olen päättänyt,mutta yritän kylläkin saada ajatukseni ja itsekunnioitukseni takaisin kasaan.Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käy nyt äkkiä ostamassa uusi oikeen hieno telkkari ennen kun tulee takaisin!Josko se siitä leppyis.ja vaikka pullo viinaa jos on sen sortin mies ja yleensähän ne tälläsissä tarinoissa tuppaa olemaan.
Mustasukkaisuus ei mielestäni parane ikinä. Joko laitatte lusikat jakoon nyt, tai alistut siihen, että sinua kohdellaan epäoikeudenmukaisesti lopun yhteistä elämää. Haluatko, että mies kohtelee sinua näin, aina? Jatka suhdetta. Haluatko pystyä juttelemaan normaalisti? Pistä suhde poikki. Ei se muutu. Vain sinä itse voit päättää miten tästä eteenpäin, vain sinä itse voit päättää, miten haluat, että sinua kohdellaan.
Oli päätös mikä tahansa, voimia ja tsemppiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä, että miehen tapa reagoida tuli ilmi nyt eikä häiden jälkeen. On myös mustasukkaisia miehiä, jotka eivät riehu. Entä jos jatkossa tulee vielä vaikeampia riitatilanteita, mitä mies sitten tekee?
Miehen käytös on varoitus, riippuu sinusta miten sen otat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10.En toki halua että minua kohdellaan näin.Tiedän että mustasukkaisuus ei ole loppumassa.Pelkään kuitenkin samalla.Syvää yksinäisyyttä,vaikka se ei kai olisi näin syvää ilman puolisoni kontrollia.Pelkään että en selviä yksin ja ihmettelen mistä tämä tunne niin voimakkaasti nyt tuleekin. Olen jopa ajatellut,että yksinkertaisesti vain lopetan elämästä,niin kaikki loppuu kerralla.Ap.
Vierailija kirjoitti:
10.En toki halua että minua kohdellaan näin.Tiedän että mustasukkaisuus ei ole loppumassa.Pelkään kuitenkin samalla.Syvää yksinäisyyttä,vaikka se ei kai olisi näin syvää ilman puolisoni kontrollia.Pelkään että en selviä yksin ja ihmettelen mistä tämä tunne niin voimakkaasti nyt tuleekin. Olen jopa ajatellut,että yksinkertaisesti vain lopetan elämästä,niin kaikki loppuu kerralla.Ap.
Ja syy olisi se, että aikuinen mies ei ole oppinut säätelemään tunteitaan terveellä tavalla? Miksi sinä haaskaisit elämäsi sen takia? Toimita mies terapiaan, ja hakeudu itse terveempien ihmisten seuraan niin alat taas nähdä selvästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tiedän että minun on ihan turha yrittää toimittaa miestä terapiaan.A.eipä sinne pääse ellei halua maksaa 80 e tunti.B.en usko että edes menisi.C.onko siitä hyötyä jos ei itse tajua mennä?Ap.
Sano ihan suoraan, että haluat olla hakattavana. Kun et ainakaan näytä haluavan tehdä mitään ongelman ratkaisemiseksi ja torppaat kaikki neuvot.
En ole torpannut neuvoja.En myöskään ole hakattavana ollut.Neuvot on olleet hyviä,pääosin,mutta jotain on tapahtunut,että olen sekaisin,yksin enkä usko selviäväni.Siltä musta vaan tuntuu,vaikka haluaisin tuntea ihan toisin.Tuntuu kun tämä olisi mun syy,että tilanteeni on niin vaikea ja en näe ulospääsyä.En vain näe.
Sä olet "sairas" ap, siitä tuo olo johtuu.
Eroa ja hakeudu terapiaan tms.
Mulla oli joskus vähän samankaltainen tilanne, eri riidan aihe vaan (avaimien hävitys) hukkasin avaimet itse vahingossa ja siinä oli sitten kaikkea muuta. No mies tietty huusin ja raivos... "tekis mieli tappaa sut hitaasti puukottaen ja vaikka mitä samantapaista...) no kuitenkin tilanne päättyi niin, että mies lähti töihin ja minä jäin kotiin. En osannut olla mitenkään paikoillani enkä voinnut kenellekkään kertoa siitä. Itkin ja surin asiaa tosi pitkään. Tavallaan siitä päivästä lähtien en osannut samalla tavalla rakastaa miestäni kuin ennen tapahtumaa. Säikähdin niin helvetisti sitä. Mies lupasi kyllä muuttua ja kyllä on myös muuttunut. Yksi lyönti kävi mut siihen se sitten jäikin. Eikä näin ole enää käynyt. En siitä lyönnistä puhunu kenellekään enkä puhu. Mieluummin pidän asian salassa. Mutta joo, jos tuntuu siltä, että haluat lähteä suhteesta pois niin lähde. Jos se tuntuu sinusta oikealta ratkaisulta. Itse silloin mietin että lähdenkö vaiko en, mutta kuitenkin päätin yrittää. En tiedä kumpi on helpompaa, erota vai joskus kärsiä/miettiä niitä inhottavia asioita mielessä :/ osittain helpotan omaa oloani lenkkeilemällä koiran kanssa pitkiä lenkkejä..
Alue: Aihe vapaa
Up.