Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Lasse Lehtinen osui taas kerran naulan kantaan kolumnissaan

Vierailija

Suomalaiset ovat kansa, joka pystyy tuntemaan aitoa vahingoniloa omista vastoinkäymisistään.
Tiedotusvälineissä raportoidaan enimmäkseen erimielisyyksistä. Juttujen saatteeksi haastellaan niin kutsuttuja asiantuntijoita, joiden mielestä vaivalla synnytetyt päätökset ovat taatusti vääriä.

Vallitseva ilmapiiri on vuosikaudet ollut kaiken vastustaminen. Ei niin mitätöntä esitystä, etteikö kulttuurihenkilö, ammatikseen etuja valvova tai itäsuomalainen professori löytäisi siitä maailmanlopun merkkejä.

Suurituloisista julkaistaan kuvia kuin etsintäkuulutetuista. Työnantajan pitäisi työllistää, mutta varoa itse vaurastumasta. Osakkeenomistaja ei saisi palkita palkkajohtajaa omista rahoistaan.

Onneksi tuloerot sentään kaventuvat kun kansa köyhtyy ja rikkaat muuttavat muualle.

Kaksi edellistä vaalikautta hallitus vain istui ja suma seisoi. Palkka kuitenkin juoksi. Unohdettiin, että hallitusohjelmat vanhenevat nopeammin kuin hallitukset. Pitkän tekemättömyyden jälkeen tuntuu hyvältä saada politiikkaan tekemisen meininki, virheiden uhallakin.

Juha Sipilä teki oppositiosta kerralla sote-invaliideja, joiden kuntoutus kestää pitkään. Miten riimitteli Arvo Salo Vallan miehissä: ”Jos on vallan kipeyttä/kasvaa kyllä ripeyttä…”

Keskusta sementoi vaikutusvaltansa haja-asutusalueilla. Kaupunkien työtä tekevä keskiluokka maksaa tästä eteenkinpäin koko maan hoivapalvelut.

Vihreille hallituksen kokoonpano ja sen tahtotila on myrkkyä. Lähivuosina ydinvoiman, vesivoiman ja turpeen käyttö lisääntyy. Puun polttaminen on metsänomistajalle mieluinen ja luvallinen ekoteko.

Politiikassa pärjätäkseen on tarvittaessa osattava nousta myös periaatteidensa yläpuolelle.
Kokoomus palkitsi tukijansa ja lobbarit päästämällä markkinat mellastamaan kunnalliselle sektorille, demareiden pyhimpään. Alexander Stubb selitti päätöstä naama vakavana kuin kissan pesijällä, mutta nautti tilanteesta.

Politiikassa pärjätäkseen on tarvittaessa osattava nousta myös periaatteidensa yläpuolelle. Perussuomalaisilta se on toistaiseksi onnistunut. Timo Soini on vastoin yleistä luuloa hallituksen vahva mies.

Oppositiojohtajien lausunnoista paistaa läpi harras toive, että luvatut uudistukset epäonnistuisivat. Yhteinen kurjuus on helpompi kestää kuin naapurin menestys.

Hyvinvointivaltiossa on liian pitkään vallinnut pysähtyneisyyden aika, niin kuin vanhassa Neuvostoliitossa. Liian usein ongelman poistamiseksi on säädetty laki ja sitten ihmetelty, miksi ongelma ei poistunutkaan. Itse ongelmaan on harvoin uskallettu puuttua.

Aika vasta näyttää, tehtiinkö kansalaisten kannalta hyviä vai huonoja päätöksiä. Vääräkin päätös saa aikaan liikettä. Siksi hallitukselle pitää toivoa voimia jatkaa rakenteiden ravistelua ja vaalikauden mittaista ikää.

Kansan ääntä kuunnellessa ihmetyttää, miksi juuri ne henkilöt, jotka Suomessa tietävät kaikki asiat parhaiten, eivät ole hallituksessa vaan ajavat taksia tai roikkuvat facebookissa.

Jos haluaisi elää seesteistä elämää, ei ylipäätään pitäisi lukea lehtiä eikä seurata poliittisia väittelyitä.

Kirjoittaja on kirjailija ja entinen EU-parlamentin jäsen.
Lasse Lehtinen

Kommentit (1)

Vierailija

Pelkkä subjektiivinen näkemyshän tuo on, kuten kolumnit aina ovat.

Ja sisältää lisäksi väärää faktatietoa: tuloerot ovat Suomessa KASVANEET -90-luvulta asti. Vasta hiljattain on kasvu hieman hiipunut.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat