Muita ahmijoita

Hain lääkityksen (seronil) vuosien jälkeen ja toivuin. Suosittelen. En todellakaan haluaisi takaisin tohon...

Olen onnistunut vuoden aikana kiinteyttämään 5kg kroppaani ja olen nyt tosi tyytyväinen ja voin hyvin mutta...noita ahmimisia on alkanut tulla jopa noin joka toinen päivä ja en edes tiedä miksi...kohta saan varmaan vaivalla pudotetut 5kg takaisin ja vielä enemmänkin. Onko mitään vinkkejä kuinka saada tämä loppumaan?

Vierailija kirjoitti:

Hain lääkityksen (seronil) vuosien jälkeen ja toivuin. Suosittelen. En todellakaan haluaisi takaisin tohon...

Tarviiko siihen reseptin?

Vierailija kirjoitti:

Olen onnistunut vuoden aikana kiinteyttämään 5kg kroppaani ja olen nyt tosi tyytyväinen ja voin hyvin mutta...noita ahmimisia on alkanut tulla jopa noin joka toinen päivä ja en edes tiedä miksi...kohta saan varmaan vaivalla pudotetut 5kg takaisin ja vielä enemmänkin. Onko mitään vinkkejä kuinka saada tämä loppumaan?

Vhh-ruokavalio

Älä ainakaan ala oksennella. Sitä kierrettä on vaikea lopettaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hain lääkityksen (seronil) vuosien jälkeen ja toivuin. Suosittelen. En todellakaan haluaisi takaisin tohon...

Tarviiko siihen reseptin?

Se on masennuslääke, prozac kauppanimellä. Ahminen on addiktio, impulssi. Söin ja söin ja söin, vaikka ei ollut nälkä ja laastitkin olisi mennyt seinästä jos ei muuta olisi ollut. Kesti vaan liian pitkään tajuta, että kyseessä on sairaus, eikä mikään oman hillinnän puute. Kävelin yksityiselle ja kerroin, että tuntuu että joku päivää menee näkö kun verensokeri on niin korkealla, ja että olen ottanut saikkuakin ahmimisorgoiden jälkeen kun on niin hirveä olo fyysisesti. Lääkäri olisi tarjonnut toista lääkettä, mutta mä olin tutkinut netistä ihan helvetisti asiaa, ja tiesin mitä haluan. Kirsikkana kakun päälle en uskonut hetkeäkään että se lääke auttais, mut olin ihan pohjalla. Ajattelin että paskanvitut, mutta kokeillaan. Onneksi kokeilin. Sivuvaikutus oli vaan se, että ruuan kiinnostavuus katosi täysin, ei ollut mitään intressiä syödä, se piti opetella tekemään järkevästi. Aamupala, lounas, päivällinen. Ruuasta tuli vähän erilainen ongelma. Mutta kun lääkityksen lopetti, se katosi ja olin oppinut syömään hyvässä rytmissä. En ole koskaan ollut lihava, edes ahnimisaikoina, koska urheilin kaikki päivät jotta voisin syödä. Mutta nyt olen koko ajan samanpainoinen, ilman mitään 5kg nestepöhöturvotuksia.

Täällä yksi, tosin sairastin hetken bulimiaa ja siitä jäi jäänteeksi että aina kun maha on liian täynnä on kertakaikkiaan pakko oksentaa. Sitä pingottavaa tunnetta ei kertakaikkiaan pysty sietämään.

Minäkin suosittelen vhh-ruokavaliota. Aloittaja voisi yrittää juoda vettä säännöllisin väliajoin kun syömishimo iskee?

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi, tosin sairastin hetken bulimiaa ja siitä jäi jäänteeksi että aina kun maha on liian täynnä on kertakaikkiaan pakko oksentaa. Sitä pingottavaa tunnetta ei kertakaikkiaan pysty sietämään.

Minäkin suosittelen vhh-ruokavaliota. Aloittaja voisi yrittää juoda vettä säännöllisin väliajoin kun syömishimo iskee?

Jos on kunnon ahmimishäiriö, eikä mitään "voi ei söin liikaa perhepäivällisellä" , niin veden juominen ei todellakaan auta. Sama kuin sanoo vaikeasti masentuneelle, että yritä hei piristyä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen onnistunut vuoden aikana kiinteyttämään 5kg kroppaani ja olen nyt tosi tyytyväinen ja voin hyvin mutta...noita ahmimisia on alkanut tulla jopa noin joka toinen päivä ja en edes tiedä miksi...kohta saan varmaan vaivalla pudotetut 5kg takaisin ja vielä enemmänkin. Onko mitään vinkkejä kuinka saada tämä loppumaan?

Vhh-ruokavalio

Noudatan vhh-ruokavaliota ja se ei auta; ahmin aina juuri rasvaisia ruokia, joissa ei ole hiilihydraatteja. En himoitse sokeria, mutta esimerkiksi pähkinöissä ja tummassa suklaassa on älyttömästi kaloreita ja tulee paha olo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi, tosin sairastin hetken bulimiaa ja siitä jäi jäänteeksi että aina kun maha on liian täynnä on kertakaikkiaan pakko oksentaa. Sitä pingottavaa tunnetta ei kertakaikkiaan pysty sietämään.

Minäkin suosittelen vhh-ruokavaliota. Aloittaja voisi yrittää juoda vettä säännöllisin väliajoin kun syömishimo iskee?

Jos on kunnon ahmimishäiriö, eikä mitään "voi ei söin liikaa perhepäivällisellä" , niin veden juominen ei todellakaan auta. Sama kuin sanoo vaikeasti masentuneelle, että yritä hei piristyä

Juu veden juontia olen yrittänyt lisätä, mutta kun ahmimishimo iskee, ei auta vaikka joisi 3 lasia vettä: ahminta alkaa sitten sen jälkeen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hain lääkityksen (seronil) vuosien jälkeen ja toivuin. Suosittelen. En todellakaan haluaisi takaisin tohon...

Tarviiko siihen reseptin?

Se on masennuslääke, prozac kauppanimellä. Ahminen on addiktio, impulssi. Söin ja söin ja söin, vaikka ei ollut nälkä ja laastitkin olisi mennyt seinästä jos ei muuta olisi ollut. Kesti vaan liian pitkään tajuta, että kyseessä on sairaus, eikä mikään oman hillinnän puute. Kävelin yksityiselle ja kerroin, että tuntuu että joku päivää menee näkö kun verensokeri on niin korkealla, ja että olen ottanut saikkuakin ahmimisorgoiden jälkeen kun on niin hirveä olo fyysisesti. Lääkäri olisi tarjonnut toista lääkettä, mutta mä olin tutkinut netistä ihan helvetisti asiaa, ja tiesin mitä haluan. Kirsikkana kakun päälle en uskonut hetkeäkään että se lääke auttais, mut olin ihan pohjalla. Ajattelin että paskanvitut, mutta kokeillaan. Onneksi kokeilin. Sivuvaikutus oli vaan se, että ruuan kiinnostavuus katosi täysin, ei ollut mitään intressiä syödä, se piti opetella tekemään järkevästi. Aamupala, lounas, päivällinen. Ruuasta tuli vähän erilainen ongelma. Mutta kun lääkityksen lopetti, se katosi ja olin oppinut syömään hyvässä rytmissä. En ole koskaan ollut lihava, edes ahnimisaikoina, koska urheilin kaikki päivät jotta voisin syödä. Mutta nyt olen koko ajan samanpainoinen, ilman mitään 5kg nestepöhöturvotuksia.

Ongelmana lääkärille menossa on vaan se, että olen alaikäinen ja en halua (enkä kehtaa) kertoa tästä kenellekään ja tuskin kukaan ottaisi ahmimistani tosissaan kun olen pienikokoinen.(kiitos useiden tuntien ahmimisen katumisliikunnan)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hain lääkityksen (seronil) vuosien jälkeen ja toivuin. Suosittelen. En todellakaan haluaisi takaisin tohon...

Tarviiko siihen reseptin?

Ja oliko sillä jotain sivuvaikutuksia? Hermot menee tähän jatkuvaan ahmimiskierteeseen. Mulla ei ole ongelmana niinkään herkut, vaan ihan mikä tahansa syötäväksi kelpaava. En voi säilyttää kotona yhtään ylimääräistä ruokaa (edes jauhoja tai muita "perusraaka-aineita"), ja esim. leipäkin on pakko ostaa yksittäin kaupan irtomyynnistä, sillä söisin koko leipäpaketin päivässä. Hankaloittaa elämää ja tulee sitä paitsi kalliiksi, etenkin kun monesti päätyy heittämään

epätoivoisena ruokaa roskiin, ettei ole mitään mitä ahmia.

Ahmisen fysiologia lähtee siitä, että kylläisyyssignaalit eivät toimi oikein. Toisin sanoen, leptiini, greliini ja monet muut peptidit. Insuliinin nousi blokkaa tehokkaasti esimerkiksi leptiinin vaikutuksen aivoissa. Toisin sanoen, sokeri ja monet nopeasti entsymaattisesti glukoosiksi purkautuvat ruoka-aineet nostavat insuliinia -> nälän tunne ei katoa -> syö yli tarpeensa. Lihavuuskin on leptiiniresistenssiä.

Naisille suklaa on hermolääkettä. Näin pimeänä ja kosteana syksynä naiset tuntuvat lohduttavan itseään suklaalla ja muulla, mutta kannattaisi panostaa suklaan laatuun ja opetella syömään 80% tummaa suklaata. Tällöin jäisi sokerit pois (jotka joutavat muutenkin pois ruokavaliosta).

Vierailija kirjoitti:

Ahmisen fysiologia lähtee siitä, että kylläisyyssignaalit eivät toimi oikein. Toisin sanoen, leptiini, greliini ja monet muut peptidit. Insuliinin nousi blokkaa tehokkaasti esimerkiksi leptiinin vaikutuksen aivoissa. Toisin sanoen, sokeri ja monet nopeasti entsymaattisesti glukoosiksi purkautuvat ruoka-aineet nostavat insuliinia -> nälän tunne ei katoa -> syö yli tarpeensa. Lihavuuskin on leptiiniresistenssiä.

Naisille suklaa on hermolääkettä. Näin pimeänä ja kosteana syksynä naiset tuntuvat lohduttavan itseään suklaalla ja muulla, mutta kannattaisi panostaa suklaan laatuun ja opetella syömään 80% tummaa suklaata. Tällöin jäisi sokerit pois (jotka joutavat muutenkin pois ruokavaliosta).

Olipas monta kirjoitusvirhettä... Ahmimisen ... nousee ... ja insuliinin nousu on tyypillinen ihmisillä, joilla on esidiabetekseksi laskettava hyperinsulinismi: eli jos 2000 kcal/päivä olisi optimi, jossa et liho etkä laihdu, niin hyperinsulinismissa insuliini muuntaa verensokeria rasvaksi n. 500 kcal edestä, jolloin aivot luulevat sinun olevan nälkäinen ja vähentää energiankulutusta (vaikka todellisuudessa saat tarpeeksi energiaa). Tästä johtuu se, että "lihavat ovat laiskoja, kun makaavat sohvalla", toisin sanoen, elimistö luulee olevansa nälässä, vaikka ei olekaan, ja mm. kilpirauhanen ohjaa energiankulutuksen alas (-> haluat lepäillä säästääksesi energiaa). Mitä enemmän syöt, sitä enemmän insuliini muuntaa verensokeria rasvaksi ja pitää syödä tosi paljon, että saat aivosi tuntemaan tilanteen olevan normaali.

Eivät kaikki ahmimishäiriöiset ole lihavia. Itse olen normaalipainoinen, ja oon kärsinyt ahmimishäiriöstä jo vuosia. Terv. se ruuan roskiin heittäjä (12)

Vierailija kirjoitti:

Eivät kaikki ahmimishäiriöiset ole lihavia. Itse olen normaalipainoinen, ja oon kärsinyt ahmimishäiriöstä jo vuosia. Terv. se ruuan roskiin heittäjä (12)

Ei tietenkään ole, mutta tuskin tahallasi ahmit, vaan ahmiminen lähtee siitä, että jokin aivoihin menevä signaali ei toimi oikein? Lääkkeillä tätä ei voida korjata (vaikka joku niin luuleekin), vaan ainoastaan peittää alkuperäistä ongelmaa.

Säännöllinen syöminen autto mulla. Myöskin että en pitänyt kaapeissa mitään "ahmittavaa" paitsi kananmunia ja parsakaalia. Että jos ahmitutti niin ei jaksanut montaa erää parsaa kyllä syödä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät kaikki ahmimishäiriöiset ole lihavia. Itse olen normjaaalipainoinen, ja oon kärsinyt ahmimishäiriöstä jo vuosia. Terv. se ruuan roskiin heittäjä (12)

Ei tietenkään ole, mutta tuskin tahallasi ahmit, vaan ahmiminen lähtee siitä, että jokin aivoihin menevä signaali ei toimi oikein? Lääkkeillä tätä ei voida korjata (vaikka joku niin luuleekin), vaan ainoastaan peittää alkuperäistä ongelmaa.

No millä sitten voi korjata?

Mulla ei auttanut Seronil, söin sitä 5 vuotta. Kun täytin 16 niin aloin lihoa ahmimisen takia ja joka vuosi vain enemmän. Nyt olen 30v ja 110kg, mikään ei ole auttanut ahmimishäiriöön. Sairastuin siihen jo kun olin 12v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät kaikki ahmimishäiriöiset ole lihavia. Itse olen normjaaalipainoinen, ja oon kärsinyt ahmimishäiriöstä jo vuosia. Terv. se ruuan roskiin heittäjä (12)

Ei tietenkään ole, mutta tuskin tahallasi ahmit, vaan ahmiminen lähtee siitä, että jokin aivoihin menevä signaali ei toimi oikein? Lääkkeillä tätä ei voida korjata (vaikka joku niin luuleekin), vaan ainoastaan peittää alkuperäistä ongelmaa.

No millä sitten voi korjata?

Mulla ei auttanut Seronil, söin sitä 5 vuotta. Kun täytin 16 niin aloin lihoa ahmimisen takia ja joka vuosi vain enemmän. Nyt olen 30v ja 110kg, mikään ei ole auttanut ahmimishäiriöön. Sairastuin siihen jo kun olin 12v.

Mitäs kaikkea olet kokeillut?