olen perheenäiti ja alkoholisti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, miksi juot?

Tämä on oleellisin kysymys. Miksi? Sitä kautta voi hakea apua.

Alkoholistilla on aina joku syy valmiina.

Kun alkoholi ottaa vallan ihmisen elämässä, se usein merkitsee samalla taloudellisia vaikeuksia, hankaluuksia ihmissuhteissa tai jopa rikosoikeudellisia seuraamuksia. Salakavalaa on se, että alkoholistin mielestä nämä asiat ovat syy juomiseen, eikä suinkaan seurausta alkoholin käytöstä. Usein kuulee alkoholiongelmaisen puhuvan, kuinka hän voisi lopettaa koska tahansa juomisen, jos vain häneltä poistettaisiin ongelmat.

Todellisuudessa ongelmien ratkominen tuo usein vain hetkellisen helpotuksen. Kun juominen jatkuu, uudet vaikeudet odottavat vuoroaan. Ulkoinen kulissi on toki saattanut hetkeksi muuttua, mutta alkoholi hallitsee ihmisen elämää entistä enemmän. Moni on myös kokenut, että esimerkiksi parantunut taloudellinen tilanne on päinvastoin kiihdyttänyt juomista.

http://www.aa.fi/index.php?id=30&type=0

Ap, minä olen ollut samassa tilanteessa ja juu olen fiksunoloinen, urheileva perheenäiti. Itse pääsin tilanteesta eroon sillä, että alussa join oluen tilalta alkoholitonta. Jossain vaiheessa sekin vaihtui muihin alkoholittomiin juomiin. Tärkeää (huipputärkeää) tässä on myös se, ettei kotona ollut sellaista alkoholia mitä tykkäsin juoda. Fiilistelin myös etukäteen sillä, kuinka ihanaa on seuraavana aamuna herätä oikeasti levänneenä kun ei ole illalla lipitellyt. Se antoi voimaa niihin hetkiin kun meinasin repsahtaa. Nyt olen saanut itseni irti pakonomaisesta lipittelystä ja silloin kun viiniä otan (1-2 krt per vko ja pari lasia) saatan sen ottamani lasin unohtaa juoda. Tässä on mennyt aikaa 8-10 kk. Elämä on todella ihanaa ilman riippuvuutta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet oikealla tiellä. Ota itseäsi niskasta kiinni ennen kuin homma menee siihen mihin omalla äidilläni: 53-vuotiaana joi itseltään ensin miehen (joi kun pelkäsi, että mies lähtee, ja mies lähti kun ei kestänyt katsoa juomista), sitten työpaikan (puhalluttivat aamuvuorossa, se oli kahdesta varoituksesta poikki), ja lopulta hengen (maksa petti tuossa 53-iässä. Ja sitten kun siihen meni, se meni tosi yllättäen ja puolen vuoden raitistumisen yrittämisen jälkeen). Tämä kaikki kaatui meidän, lasten niskaan. Onneksi olimme kaikki silloin (juuri ja juuri) aikuisia, mutta silti.

 

Älä tee samaa omille lapsillesi. Mikään ei ole hirveämpää kuin muistaa verkkokalvoilla se keltaiseksi valahtanut ihmisen raato, ja tajuta, että se tulee olemaan viimeinen muistikuva omasta rakkaasta äidistä.

 

Kauanko äitisi joi ns. päätoimisesti, ennen kuin maksa petti?

 

Nimim. Itse pelkään samaa :(

Äitini oli aloittanut juomisen nuorena, mutta pitkään muistan hänet sellaisena, että otti vain juhlissa. myöhemmin joi varmaan ainakin neljä vuotta niin, että alkoholia meni joka viikonloppu, mutta viimeiset kolme vuotta elämästään tissutteli lähes päivittäin. Määrät eivät olleet hirveitä, mutta se oli se, kun sitä siideriä alkoi mennä joka ilta.

Maksan pettäminen on hirveä tapa mennä, koska se ei ole nopeaa ja tuskatonta. Sitä vaan hitaasti alkaa iho ja loppuvaiheessa silmätkin kellertää. Jalat turpoavat ja ihminen menee täysin voimattomaksi. Ennen terveellä ja aktiivisella äidillänikin meni siihen, ettei loppuvaiheessa päässyt edes vessanpöntöltä ylös ilman apua, kun jaloista oli lähtenyt kaikki voima, ja lopulta ei päässyt enään käytännössä ollenkaan ulos talosta. Kerkesi saada myös diabetes-diagnoosin vielä viimeisen puolen vuoden aikana elämästään. Ja lopultahan se menee ns. maksakoomaan, jolloin makaa vielä vihanneksena pari päivää sairaalan vuodeosastolla.