Lue keskustelun säännöt.
Vaikea äitiys
14.11.2015 |
Olenko ainoa joka potee aivan liian usein pahaa omatuntoa omasta äitiydestään? Joka toinen päivä on järjettömän paska fiilis omasta käytöksestä. Enkä edes tee mitään oikeasti pahaa, en kurita fyysisesti, en huuda "turhasta", puhallan, paijaaminen ja hoidan. Silti rikollisen usein hermo menee ja tartun liian kovaa käsivarteen, peitän kädellä huutavan suun tai pamautan nyrkillä pöytään että saan huomion huudon läpi. Sitten hyvittelen, pahoittelen ja paijaan ja hoidan.... Kunnes taas menee hermo. Olen olut tässä kierteessä nyt tämän syksyn ja olen niin uupunut tähän. Vaadinko itseltä Iiikoja? Onko tämä ihan normaalia? Johtaako tämä johonkin vielä pahempaan? Vai onko se vaan tällaista? Äitiys.
Niin, lapset 2 ja 4, normaaleja joskin kovapäisiä kasvatettavia.
Terveisin: Äskeisestä nukkumaanlaitosta juuri ja juuri ehjänä selvinnyt
Kommentit (25)
Uusi päivä ja paljon valoisammat ajatukset. Kiitos kauniista ja ajatuksiaherättävistä vastauksista. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kans on monesti samanlaisia ajatuksia kun sulla ap. Sitten menen vaikka keskustassa käymääsn ja samalla reissulla nään jopa 3 lasta narkkialkkis vanhempiensa kanssa. Tämän jälkeen ymmärrän kuinka hyvin minun lapsella asiat kumminkin ovat. Minulla on (kuten joku sinullekkin mainitsi) liian kovat odotukset perheemme yhteiseen vapaa-aikaan ja tämän vuoksi tuntuukin maailmanlopulta kun AINA tulee suuriakin mutkia matkaan. Tärkeintä minusta on nyt se että tunnistamme onhelmamme ja olemme halukkaita kehittämään itseämme.
Ap, tarjottiinko teille 4v neuvolassa Turun yliopiston voimaperheet ohjelmaa? On poistanut meiltä lähes kaikki käytösongelmat (myös omani.) Ohjelma tukee lapsen kasvatusta ja nojaa positiiviseen palauttamiseen, yhteisiin sopimuksiin, suunnitelmiin ja palkitsemiseen. Toimii tuollaiseen kovapäiseen, huomiohakuiseen, uhmaikäiseen nelivuotiaaseen todella hyvin! Minulla menee hermot enää aniharvoin ja sama juttu skidillä - ei enää raivareita. Paljon turhaa inttämistä ja pinnan kiristymistä on jäänyt pois. Suosittelen kaikille lämpimästi jotka kokevat itsensä voimattomina kasvattajina. Itse huomasin, että suurin ongelmani on siinä, että oletan vain hyvin kasvatetun lapseni tottelevan - ei se vaan vaikeampien lapsien kohdalla niin mene, rajoja testataan jatkuvasti ja samoista asioista sanotaan 10000 kertaa ja näytetään esimerkkiä jne, mikään ei toiminut aikaisemmin. Ohjelma ei tarjonnut minulle mitään uutta ja ihmeellistä, mutta pakotti sellaiseen jatkuvuuteen ja kokeilemaan kaikkea pitkäjänteisemmin ja ohhoh, tuloksia tuli rutkasti.
Rentoutumiseen auttaa juuri se että ei vaan vaadi itseltään liikoja, tutkimuksien mukaan lapselle on tärkeintä yhdessä olo, ei tapahtumien paljous. Tuntuu vaan että ollaan saatu ajatukset siihen et koko ajan pitäisi olla elämyksiä. Itselleni auttoi neljäs lapsi ja vuorotyö, suorittamisesta tuli vaan mahdotonta, tää kuulostaa tyhmältä mut usein ajattelen niin että sadan vuoden päästä ketään ei kiinnosta kuinka puhdas vessa meillä on☺ja onhan se tyhmää että moni lapsi ja nainen tässä maailmassa kärsii ja täällä me sekoillaan kun kaikki ei olekaan ihan täydellistä. Ainiin rentoutumiseen auttaa myös hyvä puoliso, rauhallinen ja tsemppaava. Itse kun tajusin että elämä on muutakin kuin suorittamista niin meidän perheessä olikin vielä tilaa muutamalle lapselle. Ja kyl nyt nautin siitä että on talossa melua ja menoa.. ja kaaos☺
Sulla on liian kovat odotukset teidän perheen "vapaa-ajasta". Anna joku viikonloppu mennä ihan omalla painollaan ja rennosti niin tilanne voi laueta silläkin. Tsemppiä.