Oletteko joutuneet luopumaan koirasta lapsen syntymän jälkeen?

Minkä ikäinen esikoisenne on?

Muuttuiko jokin koiran rutiini lapsen myötä? Esim sai ennen olla/nukkua sängyssä, mutta ei enää? Miten paljon koira ja lapsi saavat viettää aikaa yhdessä? Leikkivätkö keskenään? Saako koira edelleen yhtä pitkät lenkit kuin ennen lasta?

Koira tapettiin hyvissä ajoin ennen lapsen syntymää. Kyllä pienessä vauvassa on riittävästi hoidettavaa työssä käyvillä ihmisillä, ei tarvii hankalaa koiraa siihen lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Koira tapettiin hyvissä ajoin ennen lapsen syntymää. Kyllä pienessä vauvassa on riittävästi hoidettavaa työssä käyvillä ihmisillä, ei tarvii hankalaa koiraa siihen lisäksi.

ja unohdin sanoa, että esikoinen myös tapettiin hyvissä ajoin ennen kuopuksen syntymää.

Onko koira saanut huomiota ja hyväksyä lapsi? Meillä esitelty vauvat aina koirille, kun ollaan tultu synnäriltä kotiin. Koiran etuuksia ei ole karsittu lasten myötä tai kielletty menemästä huoneisiin missä vauva on jne.

Meillä kaikki koirat ovat rakastaneet lapsia rotikasta alkaen.

Jos koira käyttäytyy lasta kohtaa uhkaavasti on siitä pakko luopua. Tämä pitää tehdä ENNEN kuin mitään pahaa ehtii tapahtua. Näin ei tarvitse tehdä pikana niitä surullisempia päätöksiä vaan koiralle on aikaa etsiä uutta kotia.

Jos koira kehittää muunlaista ongelmakäytöstä kannattaa hakea apua asiantuntijoilta. Tässä vaan yksi monista: http://koirakoulut.fi/koiran-kaytosongelmat/koiran-kaytosongelmat-yleis…

Luonnollisesti koira oli vähemmällä huomiolla pari kuukautta heti esikoisen syntymän jälkeen. Itse imetin vauvaa päivät ja yöt läpeensä ja mies kävi töissä. Imetyksen vähennettyä ja lopulta loputtua jäi enemmän aikaa myös koiralle ja pyritty pitämään koiran elämä saman tyylisenä kuin ennen lasta. Vauva on tietenkin esitelty koiralle heti taloon tultuaan.

Koiran etuuksia ei ole karsittu. Saa nukkua sängyssä jos haluaa kuten ennenkin ja kaikkiin huoneisiin on pääsy. Koira ja lapsi leikkivät kyllä keskenään ja molemmat ovat hyväksyneet toisensa. Koira saa tällä hetkellä enemmän liikuntaa (ja huomiota), kun olen päivät kotona ja on aikaa lenkittää, aiemmin olin päivisin töissä ja koira joutui olemaan pitkän ajan yksin kotona.

Esikoinen on tällä hetkellä 2-vuotias.

-Ap

Vielä pitäisi päästä eroon tosta sohvalla makaavasta miehestä ja uusi parempi tilalle. Miten kannattaa tehdä. On Yhteinen asuntolaina ja lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vielä pitäisi päästä eroon tosta sohvalla makaavasta miehestä ja uusi parempi tilalle. Miten kannattaa tehdä. On Yhteinen asuntolaina ja lapsi.

No jommankumman pitää lunnia siitä kämpästä se toisen puolisko tai koko paska myyntiin ja rahat pankille. Tällä hetkellä tulee todennäkösesti takkiin jos on äskettäin ostettu. Samalla sitten eropaperit vetämään ja huoltajuudesta päätös. Nämät kun on valmiina voi laittaa uutta matoa koukkuun. Tai sitten tekee käänteisessä järjestyksessä.

Me jouduimme luopumaan koirastamme, kun lapsemme alkoi liikkumaan, eli tuli enemmän ikään kuin koiran reviirille. Jo vauva-aikana koiran käytös muuttui arvaamattomammaksi, saattoi mm. puolustaa lelujaan tai sänkyään aggressiivisesti. Yritimme aluksi ottaa koiraa uudelleen haltuun (saada siis lauman dominointia pois mm. epäämällä oikeuden tulla sänkyyn ja sohvalle), muttei käytös muuttunut merkittävästi paremmaksi. Viimeinen niitti oli, kun koira käyttäytyi lasta kohtaan aggressiivisesti. Koira oli vasta 4-v, joten se pääsi uuteen (lapsettomaan) kotiin.

Koira puri minua kun olin raskaana ja lisäksi hyppi mahaa päin. 50-kiloinen rotikka ei ollut kauheen turvallinen. Meni uudelle omistajalle just ennen vauvan syntymää. Uutta kotia etsittiin kuukausitolkulla. Mulla alkoi jo hermo mennä, mutta oli miehelle tärkeä asia etsiä uutta kotia ja oli kova paikka luopua koirasta. Viimeiset kuukaudet vietti käytännössä koiran kanssa. Minä piileskelin eri huoneessa. Sanotaanko niin, että suhde oli koetuksella maksimaalisesti.

Siis koirahan hälyttää/ilmoittaa lapsen itkusta. Se voi olla ärsyttävää, mutta se on huolenpitoa. Teidän pitää systemaattisesti kouluttaa koira pois tuosta lelujen varastelusta. Samoin kuin opettaa luovuttamaan lelut lapselle. Antakaa lapsen antaa koiralle aina ruoka ja/tai lupa mennä ruokakipolle. Se osoittaa tehokkaasti koiralle hierarkiaa ja sen, että lapsi on sen yläpuolella. Kun koira tajuaa tämän, se luovuttaa kilristi lelut lapselle. Koira täytyy kouluttaa niin, että se mutisematta luovuttaa vaikka herkkuluunsa jos lapsi menee sen siltä ottamaan.

Just. Voisin lyödä vetoa, että ap jossain vaiheessa kirjoittaa: "koira puri lasta, pitääkö koirasta luopua?"

Millainen masokisti pitää olla, että viitsii katsella kotonaan häiriintynyttä elukkaa? Tuolle koiralle on vain yksi paikka ja se on eläinlääkäri.

Luovuttiin seniorikoirasta, koska ekan lapsen kohdalla meillä oli vaikeaa totuttaa koira vauvaan ja toisen lapsen synnyttyä koira kävi aggressiiviseksi muita kohtaan. Koira pääsi yksinäisen vanhuksen koiraksi ja eli vielä pitkään.

Meillä taas puolestaan, kun lapsiluku tuli täyteen ja nuorin läheni 3 ikävuotta, otettiin uusi koiranpentu taloon. Nyt meillä on 2 koiraa ja nuorinkin jo kouluikäinen. Ihan kivasti taas aikaa koiraharrastuksille ;) 

No eipä ole. Koiria olemme kasvattaneet kauan, ja kun lapset oli pieniä, meillä oli kotona 4 aikuista koiraa, ja pentueita välillä, omien ja sijoitusnarttujen. Ei tulisi mieleenkään tilanne jossa koirien ja lasten kanssa ei pärjättäisi.

Jossain vaiheessa on jotain koiraa tarvinnut pitää lapsesta erossa niin että jos ei ole voinut itse valvoa, on laitettu koira(t) aidan taakse eri tilaan, mutta lyhytaikaisia nuo on olleet, koska heti ongelman ilmaannuttua on alettu assosioida koiralle että lapsi on mukava asia, palkkioiden ja positiivisen vahvistamisen avulla. Pääosin meillä koirat on pitäneet lapsia oman lauman pentuina, joita suojellaan ja joista huolehditaan. Joskus vaan hyvin tilapäisesti vaiheessa jossa lapsi alkaa liikkua joku kipakampi luonne on saattanut olla vähän ärtyisä.

Meillä koira meni vauva-ajaksi äidilleni. Toki meidän koiralla oli ollut koko ajan kaksi kotia, ollut 50/50 meillä ja äidilläni. En olisi antanut koiraa kokonaan äidille jos se ei olisi stressanut itkua niin paljon, ei haukkunut mutta oli koko ajan pyytelemässä anteeksi ja hätäilemässä että mitä on tehnyt kun vauva itki. Siinä sitten tyynnyttelit ensin vauvan ja sitten koiran. Näimme koiraa kuitenkin viikottain ja se oli myös vauvan kanssa, ei oikeastaan välittänyt siitä muuten, vain itkun häiritsi. Tuli sitten meille takaisin kun lapsi oli konttausiässä ja silloin tuli muutama rähähdys, silloin laitoin vain koiran toiseen huoneeseen ja osoitin sille ettei kuulu laumaan jos ei hyväksy lasta. Tein tämän tasan 2 kertaa ja sen jälkeen ei tarvinnut. Koira on 7v ja 4v lapsellemme kaikki kaikessa. Saamme pian toisen lapsen ja nyt uskon että koira on siedättynyt itkuun niin paljon että sitä ei tarvitse antaa äidille, mutta jos näin käy niin sitten teemme kaiken uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vielä pitäisi päästä eroon tosta sohvalla makaavasta miehestä ja uusi parempi tilalle. Miten kannattaa tehdä. On Yhteinen asuntolaina ja lapsi.

Vie se piikille. Sitähän täällä niin paljon kehutaan, että on mahtava keino päästä eroon jostakin, joka vähän aiheuttaa harmia.

Oma koiramme suhtautui lapseen hyvin ja otti heti osaksi laumaansa kun synnäriltä päästiin kotiin, vaikkakin pelkäsi ennen lapsia hirveästi ja oli epäluuloinen kaikkia vieraita kohtaan. Pari kertaa kun vauva itki, niin koira hälytti haukkumalla mutta se jäi nopeasti kun tajusi, että hoidamme kyllä vauvan itkun ilman hänen haukkumistansa. Nykyään kun lapsukainen on 2-vuotias, koira heiluttaa häntää tälle nähdessään ja tulee hakemaan huomiota sekä haastamaan leikkiin. Koira on myös oppinut sietämään vieraitakin ihmisiä paremmin, varsinkin lapsia kohtaan on tapahtunut uskomaton muutos.