SASULIINI72:n SYNNYTYSKERTOMUS (poika 1.2.)

Tässä nyt sitä kertomusta sitten....

Kärsin kotona supistuksista tiistai-illasta n. kello 19:sta ke aamu kuuteen (väli 10 min). Sit sairaalaan (ja samalla supistukset tiheni 6 minsaan), pääsin käyrille ja olin 3 cm auki. Kyselivät, että haluanko viel kotiin ja mä, että EN! Sit saliin, takas käyrille ja noin 9-10 maissa aloin ottamaan ilokaasua. Avauduin noin 14 mennessä vain sentin ja siinä sit mietittiin, kannattaako viel laittaa epiduraalia kun ei tiä eteneekö synnytys vai jääkö tähän. No, kätilö vaihtui ja kyseli mikä meininki ja pyysin taas epiduraalia. Vaihdettiin toiseen saliin ja sit sain epiduraalin (jonka jälkeen ihan taivaassa, vei kyl todella hyvin kivun pois!!). Siinä sitten nautiskelin hetken olostani ja kävin jopa vessassa. Kätilö puhkas kalvot ja laittoi viel tipan, oli ensin auki 6 senttiä ja

piakkoin 8 senttiä. Tippaa sit lisättiin, että avautuisin loputkin. Inhottavin vaihe oli kun tuli kauhea tarve ponnistaa ja en ollu ihan viel kokonaan auki, eli en saanu ponnistaa...no, kätilö hieroi vähän paikkoja ja se sitten auttoi ja pääsin ponnistamaan... ponnistusvaihe kesti n. 50 minsaa, en tajunnu ollenkaan että meni niin

kauan! Sit vauvan pää oli vähä vinossa eli eka tuli yks kätilö lisää apuun (ponnistustueksi), sit tuli toinen painamaan mahasta vauvaa ulos kun multa loppui supistukset. Sit ne jo hälytti lääkäriä apuun kun vaavin syke heikkeni (eli olis otettu imukupilla ulos), mutta sitten poika pullahtiki maailmaan kello 19.35 :)

Mun mielestä kaikki meni ihan hyvin ja jäi hyvä mieli. Kätilöt oli mukavia ja tsemppas mua hirveesti. Mies leikkas napanuoran ja siinä sitten itkettiin koko perhe :) Eka minkä vaavista näin, oli jalkapohja, kun kätilöt nosti sen jalan ylös ja siunas, että onpa iso jalka, tästä tulee jalkapalloilija ;) Ja mua vielä nauratti se!

Mahassa edelleen karmee mustelma kun istukkaa yritettiin 1,5 tuntia pois, se ei aikonutkaan tulla suosiolla ulos. Muthan sit vietiin leikkaussaliin jossa sain lyhyen anestesian ja istukka poistettiin mun

kohdusta...samalla ne sitten kaapi kohdun ja ompeli välilihan (onneks, olis pää revenny jos se olis ommeltu pelkäs puudutukses...) ja pienen sisäisen repeymän.

Eli ei ny ihan putkeen menny tuo synnytys, mutta tuo istukkahomma on kuulemma ihan " normaalia" . Mun haave oli normaali alatiesynnytys ja sen myös sain! Ja se tunne, kun vauva laitettiin paljaalle rinnalle, sitä ei voi kuvailla!!!!!!! Verta menetin, joten olin aika heikkona, pääsin vasta to iltana jalkeille, pissata en osannut ja mut katetroitiin kolme kertaa...verta sain pari pussia ja hb:ta seurattiin. La, kun päästiin kotiin, oli hb vain 79 (kuulemma ihme kun oli edes jalkeilla niillä luvuilla), mutta oli nyt ma noussu 91:ään. Eli sitten on ollut tuo maidonerityskin vähän hitaampaa, ollaan annettu lisämaitoa vauvalle parisen kertaa päivässä. Mun paino jo lähtöluvuissa, katsotaan josko menis viel " miinukselle" , mullahan oli lähtöpaino 72 eli en mikään keijukainen ollut. Painoa tuli vain 5,5 kiloa koko raskausaikana, syy

varmaan se kun mun maha oli niin sekaisin koko raskausajan. Mutta enpä valita, oon aina ollu herkkä lihomaan ja mitä vähemmän painoa raskaudesta jää niin hyvä :)

Eli tässäpä se koko suuressa pituudessaan. Neuvolasta kävivät tänään, vauvan paino noussut jo syntymäpainon ohi, eli maidoneritys nyt ok ja lisämaitoa ei tarvitse. Poika on ihana!



Onnittelut myös kaikille helmiksille jotka ovat vaavinsa saaneet ja pitkää pinnaa lopuille viime metreille!!!



Sasuliini ja poju 9 päivää