Aikuiset masentuneet/ahdistuneet, onko teillä itsetuhoisuutta?

Vierailija

Mielletään niin usein teinien "jutuksi". Tuntuu jotenkin niin nololta kun olen "jo" 25-vuotias ja mulla voimakkaisiin ahdistuskohtauksiin liittyy itsetuhoisia ajatuksia, siis ajatuksia viiltelystä. Muutaman kerran olen niin tehnytkin. Saan kyllä ammattiapua, mutta en ole kehdannut kertoa siellä tästä kun eivät muutenkaan oikeen tosissaan ota näitä kohtausksia.. Onko muita aikuisia, joilla tilanne on todella niin järjettömän kestämätön, että tulee itsensä vahingoittamista tai ajatuksia siitä? Miten ammattilaiset ovat suhtautuneet tähän?

Sivut

Kommentit (18)

Vierailija

On ollut itsetuhoisuutta ja tosi usein toivon, että voi kunpa kuolisin. En vaan halua puhua asiasta tällä palstalla, koska aina joku tulee huutelemaan, että "mikä estää tappamasta itseäsi" tai "kuole pois". Tulee vaan entistä pahempi mieli. Kannattaa sinunkin siirtyä asiallisemmalle palstalle, jossa saat vertaistukea.

Vierailija

En niinkään kaipaa vertaistukea, enemmänkin sitä tietoa että onko muillakin tällaista. Mikä teillä muilla auttanut, lääkkeet vai terpia, molemmat? Tuntuu, että kaikki oppaat mitä mulle psyk.polilta annetaan käteen niin siellä ei puhuta mitään tästä itsetuhoisuudesta tai sen mahdollisuudesta. Sen sijaan kun vilkuilin noita nuorille tarkoitettuja niin johan siellä oli viiltelyt sun muut käyty läpi. En tiedä uskallanko ottaa tätä puheeksi kun olen puhunut näistä kohtauksista ja kukaan ei ole koskaan kysynyt, että onko tällaista käytöstä tai ajatuksia. Ihan ku se ei ois aikuisella edes vaihtoehto :D

ap

Vierailija

Juu on, suunnitelmatkin valmiina. Viiltelyä ja impulsiivista toimintaa harvemmin. Lääkkeitä olen kokeillut, mutta eivät auttaneet. Terapiaan ei ole varaa. Toivon vain, että mun elimet kelpaavat luovutettavaksi ja saaja pystyy nauttimaan niistä enemmän kuin mä

Vierailija

Mä olen eron jälkeen ahdistunut ja masentunut. Mies jätti parin vuosikymmenen jälkeen ja käytökseni on ollut siinä määrin itsetuhoista, että olen juonut liikaa ja liian usein. Olen myös miettinyt, miksi edes elää enää. En kuitenkaan mitään viiltelemistä ole koskaan ymmärtänyt - mistä sellainen edes johtuu?

Vierailija

Useilla ihmisillä on itsetuhoisia ajatuksia eri aikoina. Ne ovat normaaleita eikä niitä pidä hävetä. Kannattaa antaa ajan kulua ja yksinkertaistaa elämää siten, että elämän hallitsee. Tärkeintä on jotenkin keksiä se, miten rauhoittaa mielensä. Yleensä se tarkoittaa sitä, että pitää jättää vanha hektinen elämä taakseen ja opetella elämään hetkessä, perusasioista nauttien. Vaikkapa luontoa tutkien. Kaikkea hyvää.

Vierailija

Jep. Masennus diagnosoitu 13-vuotiaana ja nyt olen 25 eli melkeinpä puolet elämästäni ja koko aikuiselämäni kärsinyt masennuksesta, käyn nyt psykoterapiassa 2 kertaa viikossa ja lääkkeitä olen syönyt siitä 13-vuotiaasta asti (vähän on-off, tosin, kun usko menee niiden toimivuuteen). Ei mene päivääkään, etten haluaisi tappaa itseäni. Olen yrittänytkin teininä, mutta nykyään ehkä olen vain tyytynyt kohtalooni, vaikka olenkin kyllä tehnyt todella pikkutarkat suunnitelmat itsemurhastani. Jos joku päivä. En mä nyt kuitenkaan usko, että parantuisin yhtäkkiä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
lähinnä fantasioin tai mietin välillä autolla ajaessa että ajan tieltä ulos. 

Toivottavasti minun ei tarvitse tulla toteamaan sinun exitustasi. Edellisen jonka jouduin tien päälä todentamaan oli hieman yli 40v nainen, joka ajoi tahallaan tukkirekkaa päin. Hänen aivonsa oli auton konepellillä ja muutenkin hän oli aika palasina auton peltien leikattua hänet osiin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Jep. Masennus diagnosoitu 13-vuotiaana ja nyt olen 25 eli melkeinpä puolet elämästäni ja koko aikuiselämäni kärsinyt masennuksesta, käyn nyt psykoterapiassa 2 kertaa viikossa ja lääkkeitä olen syönyt siitä 13-vuotiaasta asti (vähän on-off, tosin, kun usko menee niiden toimivuuteen). Ei mene päivääkään, etten haluaisi tappaa itseäni. Olen yrittänytkin teininä, mutta nykyään ehkä olen vain tyytynyt kohtalooni, vaikka olenkin kyllä tehnyt todella pikkutarkat suunnitelmat itsemurhastani. Jos joku päivä. En mä nyt kuitenkaan usko, että parantuisin yhtäkkiä.

Minua kiinnostaisi tietää miten seksi / masturbointi auttaa olotilaasi? Oksitosiini on aika vahva mielihyvän tuottaja ja olen usein pohtinut sitä, voiko ihminen olla liian masentunut mastuboimaan? Lääkkeiden aiheuttaman haluttomuuden ymmärrän hyvin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mä olen eron jälkeen ahdistunut ja masentunut. Mies jätti parin vuosikymmenen jälkeen ja käytökseni on ollut siinä määrin itsetuhoista, että olen juonut liikaa ja liian usein. Olen myös miettinyt, miksi edes elää enää. En kuitenkaan mitään viiltelemistä ole koskaan ymmärtänyt - mistä sellainen edes johtuu?

Minulla se olo on vaan niin sietämätön. Elämäntilnteesta johtuvaa. En avaa elämäntilannettani tässä kauheasti, mutta voin sanoa, että se on poikkeuksellisen raskas ja helpotusta ei todellakaan ole minulle luvassa :(. Olen keskellä hyväksymisprosessia, että elämäni tulee olemaan muutaman asian takia yhtä helvettiä koko loppuelämäni tai ainakin poikkeuksellisen kurjaa ja haasteellista jos vertaa muihin, esimerkiksi kokopäiväinen työ ei välttämättä ole realistista (enkä puhu mielenterveysongelmista) plus monet muut tekijät. Nämä asiat saa minut välillä psyykkisesti niin huonovointiseksi, että olo yksinkertaisesti riistäytyy käsistä.

ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep. Masennus diagnosoitu 13-vuotiaana ja nyt olen 25 eli melkeinpä puolet elämästäni ja koko aikuiselämäni kärsinyt masennuksesta, käyn nyt psykoterapiassa 2 kertaa viikossa ja lääkkeitä olen syönyt siitä 13-vuotiaasta asti (vähän on-off, tosin, kun usko menee niiden toimivuuteen). Ei mene päivääkään, etten haluaisi tappaa itseäni. Olen yrittänytkin teininä, mutta nykyään ehkä olen vain tyytynyt kohtalooni, vaikka olenkin kyllä tehnyt todella pikkutarkat suunnitelmat itsemurhastani. Jos joku päivä. En mä nyt kuitenkaan usko, että parantuisin yhtäkkiä.

Minua kiinnostaisi tietää miten seksi / masturbointi auttaa olotilaasi? Oksitosiini on aika vahva mielihyvän tuottaja ja olen usein pohtinut sitä, voiko ihminen olla liian masentunut mastuboimaan? Lääkkeiden aiheuttaman haluttomuuden ymmärrän hyvin.

En tiedä lääkkeiden aiheuttamasta haluttomuudesta, koska mulla masennus on aika hienosti vienyt kaikki sellaiset jo ennen lääkitysten alkamista. Sen verran kuin mitä seurustellessa pakottautui seksiä harrastamaan niin ei siitä ainakaan hyvä mieli tullut, lähinnä ehkä ällötti.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen eron jälkeen ahdistunut ja masentunut. Mies jätti parin vuosikymmenen jälkeen ja käytökseni on ollut siinä määrin itsetuhoista, että olen juonut liikaa ja liian usein. Olen myös miettinyt, miksi edes elää enää. En kuitenkaan mitään viiltelemistä ole koskaan ymmärtänyt - mistä sellainen edes johtuu?

Minulla se olo on vaan niin sietämätön. Elämäntilnteesta johtuvaa. En avaa elämäntilannettani tässä kauheasti, mutta voin sanoa, että se on poikkeuksellisen raskas ja helpotusta ei todellakaan ole minulle luvassa :(. Olen keskellä hyväksymisprosessia, että elämäni tulee olemaan muutaman asian takia yhtä helvettiä koko loppuelämäni tai ainakin poikkeuksellisen kurjaa ja haasteellista jos vertaa muihin, esimerkiksi kokopäiväinen työ ei välttämättä ole realistista (enkä puhu mielenterveysongelmista) plus monet muut tekijät. Nämä asiat saa minut välillä psyykkisesti niin huonovointiseksi, että olo yksinkertaisesti riistäytyy käsistä.

ap

Vammautuminen? Kannattaa hakeutua vertaistuen piiriin ts. jutella toisille vastaavassa tilanteessa oleville.

Vierailija

Mulla ainakin on itsetuhoisia ajatuksia ihan viikottain. Ikää 26 vuotta. Mietin esim. mikä olisi helpoin ja tuskattomin tapa täältä lähteä. Joskus ajaessani autoa saatan miettiä että mitä jos nyt ajaisinkin vaikka puuta päin tms. Tulevaisuus ahdistaa ja tukiverkostoni on ihan olematon. Äitini alkoholisti ja isäni kanssa en ole väleissä. Ystävillä (niillä joita harvoin nään) on itsellään elämissään kaikki niin loistavasti etten tavallaan kehtaa kertoa tuntemuksistani kellekkään. En usko että he ymmärtäisivät. En ole avun piirissä sillä koen hyvin vaikeaksi puhua esimerkiksi traumaattisesta lapsuudestani kellekkään.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat