jos sukulaiset kysyy lapsenne lahjatoivetta

Vierailija

Voitteko luottaa siihen, että sitten ostavat sen pyydetyn. Minä en voi. Menin ennen siihen lankaan että sanoin jokaiselle kysyjälle yhden lapsen toivelistalta ja sitten jouluna paketeista kuoriutuikin jotain ihan muuta. Ostan toivejutut itse ja sukulaisille sanon korkeintaan vaatekoon yms. Mutta sittenkin ostavat pari numeroa isompia, miksi???

Kommentit (7)

Vierailija

Toive on aina toive ja lahjan antaja noudattaa sitä, noudattaa soveltaen tai ei noudata. Eli en luota siihen, että toivetta noudatetaan.

Yleensä kerron toivetta kysyttäessä vaatekoon (täsmentäen, että se koko tulee seuraavaksi käyttöön) ja pari muuta suuntaa-antavaa toivetta tyyliin: "leikitään paljon ulkona ja hiekkalaleuja voi käyttää myös talvella" tai "lapsi on nyt innostunut palapeleistä ja 20 palan pelit mitä meillä on alkaa olla jo liian helppoja".

Omat vanhempani haluavat ostaa vuosittain jotain hiukan arvokkaampaa, esitän toiveen ja yleensä pari päivän sisällä tulee varmistus, että toteuttavat toiveen tai kysyvät, että kävisikö joku muu (jos heillä on joku oma idea tai esittämäni toive ei oikein ole toteutettavissa). Eli tämän yhden lahjan tiedän etukäteen.

Itsen en ota annettua toivetta kirjaimellisesti. Jos toive on sellainen, jota tarvitaan vain yksi esim. tietty kirja, niin ilmoitan vanhemmalle,jos toteutan toiveen (eli tavallaan varaan lahjan itselleni hankittavaksi), jotta samaa juttua ei tule useampaa kappaletta.

Vierailija

Eivät kysy.
Minun sukuni puolelta ei tule lahjoja, ja isän puolelta tulee mitä ikinä keksivät. Joskus pienenä lapsi toivoi vaikkapa jotain tiettyä parinkympin nukkea, ja paketeista tuli kymmenkunta parin euron halpanukkea.
Isompana sitten karseaa lakanaa sun muuta.
Jättäisivät saman tien ostamatta, kun on niin hankalaa yhdistää ne lahjat ja ostaa jotain kunnollista tai tarpeellista.
Nyt olen yrittänyt isälleen vihjailla että eivätkö voisi vaikka puhelimeen antaa rahaa, niin kai niistä saisi melkein jonkun 70€ kännykän kerättyä.
Saapa nähdä mitä saavat. Isommilla kun vaatteissakin alkaa olla jo tarkempaa, käyttämättähän ne saattavat jäädä.

Vierailija

Kerron toiveet, mutta en oleta, että ostavat jotain niistä. Ostan itse ne lapsen ehdottomat suosikit, mutta eipä ole ikinä käynyt mielessä, että sukulaisilta voisi jouluna kerjätä rahaa omiksi tarpeiksi.

Vierailija

Me voidaan luottaa, onneksi, niin tulee lapselle mieluisat lahjat, ilman, että tarvitaan hirveää lahjavuorta. Ja vaikka lahjatoiveet ovat toiveita, kummit yms. ymmärtävät, että toiveet saattavat olla hartaasti toivottuja, joten kysyvät kyllä ensin, jos aikovat ostaa jotain muuta, jotta ei käy juuri noin, että eniten toivottu lahja jää saamatta. Tai tulee kaksi samanlaista lahjaa tai esim. lelu jonka omistaa jo.

Vierailija

Sitten kun kysytään mistä lapsi voisi tykätä niin olis hyvä tietää paljonko lahjaan ollaan laittamassa rahaa. Lahjatoiveitakin on monen eri hintaluokan...

Vierailija

Ostan ne tärkeimmät toiveet itse.

Kyselijöille sanon tyyliin palapeli, askartelujuttuja, pinkkiä ja glitteriä, kirja (nykyisin lisään että ihan oikea luettava  kirja eikä mikään kuvakirja), josta in dvd:stä sanon sitten tarkemmin jos meillä jo on ao. sarjaa. Tää jättää mun mielestä hintahaarukan sopivasti avoimeksi.

Toisilta tulee kysymisestä huolimatta mitä sattuu ja toiset soittaa vielä kaupasta ja varmistaa.

Vierailija

Ostan itse toivelahjat. Kysyjille kerron noin 20eur arvoisen toiveen, jonka tyypillisesti itse olen miettinyt, että olisi kiva / tarpeellinen eli se on usein kirja, cd, dvd, peli tmv. joka tulisi muutenkin itse hankittua.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat