Kannattaako opinnäytetyö tehdä hyvän kaverin vai puolitutun kanssa?

Up

Itse valitsisin parikseni sellaisen, jolla on samanlaiset tavoitteet kuin minulla opparin suhteen. Esim. jos haluat itse tehdä vitosen opparin, mutta kaverillesi riittää kolmonen, niin siinä ollaankin jo inhottavassa tilanteessa.

No itse teen hyvän kaverin kanssa. Ajatukset on pääpiirteittäin aika samankaltaisia ja yhteistyö sujuu helposti. Aikatauluista sopiminen on helpompaa. Kyllä mä sen jonkun vieraankin kanssa olisin voinut tehdä, mutta mukavampi näin.

Mä teen sitä yksin. Ap ihan sama, tee jonkun kanssa. Pääset puolet helpommalla.

En ole tehnyt kenenkään kanssa, mutta voisin kuvitella, että homma menisi jouhevasti ja nopeasti eteenpäin, kun olisi pakko tehdä siihen esim. jokin luku valmiiksi joka tapaamiseen.

Mä ottaisin parikseni sellaisen, jonka työskentelytyylin jo tunnen. Muuten voi käydä kivasti, mutta voi käydä myös niin että teetkin yksin kahden ihmisen työn.

En suosittele. Kerran erehdyin tekemään  yliopistossa loppuseminaarin opiskelukaverin kanssa, ja tuloksena oli tkua ja hammastenkiristystä minulle. Kaveri oli perfektionisti, jota minä en ole, eikä millään suostunut luovuttamaan työtämme tarkastettavaksi. Sitä piti hioa ja hioa loputtomiin, eikä aneluni auttanut mitään. Lopulta välimme kiristyivät äärimmilleen, enkä voinut itse osallistua työn tekemiseen lainkaan, koska kaveri ei kyennyt yhteistyöhön. Aina oli joku selitys, miski ei ole valmistunut vielä, vaikka määräaika oli ummessa jo viikkoja sitten.

Lopulta se sitten lähtettiin arvioitavaksi (keveri teki sen) ja arvosanaksi tuli 5. Ei juuri lohduttanut, koska prosssi oli äärimmäisen hermoja repivä. Joten suosittelen kyllä omaa työtä, ellet sitten perin pohjin tunne kaveriasi ja hänen luonnettaan. Valitse ainakin kaveri, jolla sama tavoite kuin sinulla.

En pilaisi hyvää ystävyyttä yhteisellä opinnäytetyöllä. Jossakin vaiheessa sukset kuitenkin menisivät ristiin. Et kai halua uhrata ystävyyttä "tieteen tekemisen" alttarille? Tee mieluummin yksin, niin saat itse määrätä työtahdin ja tavoitteet sekä työmenetelmät.

Itse tekisin yksin. Onnistut kaikkein varmimmin, päätät aikataulut, toteutukset, kirjallisen muodon sun muut itse, eikä tule riskeerattua yhtään ihmissuhdetta. Toisekseen sillä välttyy jälkipuheelta, jota tulee lähes aina: kuka teki enemmän, ja ratsastiko toinen ansaitsemattomasti hyvän arvosanan toisen kustannuksella.

Mietin juuri sitä, että en halua ystävyytemme kärsivän opparin takia. Vaikka olemme todella läheisiä kaverini kanssa, olemme kuitenkin luonteeltamme melko erilaisia, ja se mietityttää.

Ap

Yksin, mutta ei ainakaan hyvän kaverin kanssa

Opinnäytetöistä runsas 80% on täyttä soopaa, joten koppaa vaikka pakolainen kaveriks!

Kannattaa tietenkin.

Kannattaa myös aloittaa omakotitalon rakentaminen, mieluiten täysin ekologisista materiaaleista. Samoin iso remontti kannattaa aloittaa, mieluiten kesälomalla.

Kannattaa myös aina sotkea raha-asiat ja ystävyys keskenään.

Kannattaa pistää päähänsä gorillanaamari ja mennä sitten säikyttämään hereille naapurin dobermanni.

Kannattaa sanoa miesystävälle, että olet muuten huono sängyssä ja sulla on liian pienikin.

Kannattaa työntää sukkapuikko korvaan tai pistorasiaan. Kannattaa kusta sähköaitaan ja pistää kieli pakkasella ovenkahvaan. Kannattaa hieroa tikkunekkua hiuksiin ja purukumia uuteen mekkoon. Kannattaa repiä kiireessä kokoa liian pieniä sukkiksia jalkaansa. Kannattaa pissiä vauhdilla varmistamatta onko pytyn kansi mahdollisesti auki. Kyllä kannattaa.

Jos työtavat on kovin erilaiset niin en suosittele yhdessä tekemistä. Mulla hyvä koulukaveri osoittautui opparia tehdessä laiskottelevaksi riman alittajaksi joka halusi päästä kaikessa mahdollisimman helpolla ja keksi kaikki tekosyyt miksei ole tehnyt omia osuuksiaan valmiiksi. Olimme kyllä aikaisemminkin tehneet jotain paritöitä yhdessä, mutta jostain syystä nämä ominaisuudet tulivat esiin vasta kun teimme isotöistä opparia kolmen hengen porukalla. Kai hän sitten huomasi, että me kaksi muuta halusimme hoitaa homman hyvin ja hän pystyi siinä siipeilemään jotenkin vaan mukana roikkuen... no, varmaan sanomattakin selvää että tämä kiristi välejä eikä opparin valmistumisen jälkeen olla enää kamalasti oltu tekemisissä.

Mieti siis tarkkaan, säästyt paljolta harmilta jos vähintäänkin sovit aluksi pelisäännöt, jos siis tämän kaverisi kanssa päädyt opparihommiin. Tsemppiä!

Jos se puolituttu tavoittelee samaa arvosanaa kuin sinä, tee sen kanssa. Sitten ei haittaa niin paljon vaikka välit menisi.

Mikset tekisi sitä yksin?

Aloin tekemään opparia hankkeelle itselleni entuudestaan tuntemattoman tyypin kanssa. Alku meni ihan ok, kunnes piti oikeasti tehdä päätöksiä ja tuottaa materiaalia. Tyyppi paljastui pahemmanlaatuiseksi besserwisser-siipeilijäksi. Mitään hän ei tehnyt itsenäisesti ja oli kuitenkin pätemässä, kun pyrin sitten itse tekemään hommat. Esimerkiksi teorian sisältöön hänellä ei ollut mitään mielipidettä, mutta tarttui muutamassa mitättömässä kohdassa kieliasuun.

Myöhemmin erinäisiä asioita alkoi paljastua. Tyyppi ei tuottanut mitään teoriaa ja oli vain silmäillyt minun tekstin läpi. Hänellä ei ollut ainuttakaan oikeaa mielipidettä aiheesta, sillä hän ei ollut perehtynyt alkuunkaan teoreettiseen viitekehykseen.

Nyt työ muuttuu vaativammaksi ja odotan milloin saan hänet niin selvästi kiinni kusetuksesta/siipeilystä, että voin ilmoittaa opettajalle ja saan tehdä lopputyön yksin.