Lue keskustelun säännöt.
Amerikkaan muutto miehen mukana.
Kotiäiti
11.11.2015 |
Terve.
Mieheni sai työkomennuksen Amerikkaan.
Hän joutuu olemaan siellä puolesta vuodesta useisiin vuosiin. Mietimme, että minä ja yhteinen 2 vuotias lapsemme muuttaisimme sinne hänen kanssaan, mutta miten on? olemme AVOpuolisoita, jostain olen saannut käsityksen, että vain AVIOpuoliso voi muuttaa puolisonsa mukana Amerikkaan,jos tämä on saannut työviisumin? Osaako joku kertoa? Kiitos.
Kommentit (38)
No eipä toi paljoo muultakaan vaikuta. Rukoilee, puhuu aina raamatusta, elää sen mukaan, kertoo muille ihmisille Jumalasta yms. Miksipä muuksi ihmistä kutsutaan kuin uskovaiseksi, jos uskoo Jumalan luonneen kaiken ja kuoltuaan taivaaseen pääsevän ja haluaa kristillisen kasvatuksen myös lapselleen. Ei ihmiset ole täydellisiä, mutta kunhan tekee sydämmessään oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omasta kokemuksesta voin kertoa, ettei kotiäidin rooli ulkomailla ole alkuihastuksen jälkeen välttämättä kovinkaan ruusuinen. Etenkin, jos miehen rahoilla pelkästään elellään. Käytännössä sinulta puuttuu oma raha, ja olet riippuvainen miehestäsi. Tämä saattaa olla ongelma, jos rakkauteen syntyy ryppyjä. Myös tietynlainen vallankäyttö parisuhteessa siirtyy yleensä sille, jolla rahaa huomattavasti enemmän. Tämä on toisilla näkyvissä parisuhteessa enemmän, toisilla vähemmän. Itse en enää mistään hinnasta lähtisi kotiäidiksi ulkomaille, miehen työn perässä. Vaikka lähdimme ja tulimme takaisin yhtenä perheenä, koen, että oma työ ja siitä saatava palkka on kuitenkin omanarvontunnon kannalta niin tärkeää, etten sitä enää riskeeraisi.
Itse ulkosuomalaisena äitinä (olen ollut sekä kotiäitinä että töissä täällä) kyllä täytyy todeta, että Suomi on harvoja maita, joissa lapsiperheissä edes tunnetaan tuollaiset käsitteet kuin "miehen rahat", "oma raha" jne. Siis meidän suomalaisessa perheessä ulkomailla(kin) on täkäläiseen tapaan vain perheen yhteiset rahat. Tietysti nämä jutut pitää sopia etukäteen, ettei ole tunnetta että miehen rahoilla tässä ostan itselleni vaikka nyt talvitakin tai mitä vaan. Kun yhdessä päätetään lähteä, rahat on yhteiset ja molemmilla varmasti uudessa maassa kädet täynnä töitä. Monessa maassa on perheverotuskin, eikä ketään kiinnosta paljonko kukakin tienaa vaan yksikkö on perhe.
Tuon lainaamani tektin kirjoittajalla on kyllä parisuhteessa ollut vikaa tai mies ollut juuri tuollainen viittaamansa vallankäyttäjä. Tunnen kymmeniä ulkosuomalaisia perheitä, osassa on molemmat töissä osassa vain toinen vanhemmista, mutta KUKAAN ei ole katunut lähtöä!
Vierailija kirjoitti:
Monessa maassa on perheverotuskin, eikä ketään kiinnosta paljonko kukakin tienaa vaan yksikkö on perhe.
Tuo on aivan totta. Itse ulkosuomalaisena, kylläkin työssäköyvänä naisena tienaan vähemmän kuin mieheni, mutta yhteen pottiin tässä molemmat tienaa. Ollaan yhdessä perheenä, perheen rahat, yhteisverotus. Suomessa ajatellaan asioista eri tavalla.
Kiva kuulla näitä puolia myös. Kiitos kirjoittajille :).
Jos muutat miehen perässä ulkomaille, niin pystytkö mitenkään ylläpitämään ammattitaitoasi sinä aikana? En tiedä miten todennäköistä olisi sinun tapauksessa saada työviisumi (jos menette naimisiin siis) tai voisitko työskennellä jossain alaalsi liippaavassa vapaaehtoistoiminnassa ilman työviisumia? Onhan siinä iso riski, että jos olet toimettomana siellä muutaman vuoden niin et palattuanne enää Suomesta töitä edes saisi. Joku aikaisemmin kertoikin tällä palstalla näin itselle käyneen, ja harmitteli sen vuoksi lähtemistään kovasti, vaikka itse reissu olikin onnistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskonnollinen mutta tehnyt aviottoman lapsen. Mä sanon PROVO!!
No ei ole kummallinen ammatti eikä ammattitaito jos se jostain vuoden keikasta kuolee. Suomen työlliatymiseen taas ei ole mikään pakko kertoa että on ollut amerikassa kokoajan työttömänä, jos se muka pelottaa. Aika surkea firma kyllä kyseessä jos perhesyiden takia ulkomailla käyminen on muka haitaksi nähtävä asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Amerikassa tosin voit olla 3kk ilman viisumia, ja voit käydä sen 3kk vaikka niin että olet vaan pari viikkoa aina välillä Suomessa.
Tuolla tempulla voit saada maahantulokiellon, en suosittele. Saattaa jenkkien rajaviranomaiset katsoa että siinä kierretään viisumisäännöksiä ja kerran jos tulee punaista jenkeiltä niin takaisin on hankala päästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omasta kokemuksesta voin kertoa, ettei kotiäidin rooli ulkomailla ole alkuihastuksen jälkeen välttämättä kovinkaan ruusuinen. Etenkin, jos miehen rahoilla pelkästään elellään. Käytännössä sinulta puuttuu oma raha, ja olet riippuvainen miehestäsi. Tämä saattaa olla ongelma, jos rakkauteen syntyy ryppyjä. Myös tietynlainen vallankäyttö parisuhteessa siirtyy yleensä sille, jolla rahaa huomattavasti enemmän. Tämä on toisilla näkyvissä parisuhteessa enemmän, toisilla vähemmän. Itse en enää mistään hinnasta lähtisi kotiäidiksi ulkomaille, miehen työn perässä. Vaikka lähdimme ja tulimme takaisin yhtenä perheenä, koen, että oma työ ja siitä saatava palkka on kuitenkin omanarvontunnon kannalta niin tärkeää, etten sitä enää riskeeraisi.
Itse ulkosuomalaisena äitinä (olen ollut sekä kotiäitinä että töissä täällä) kyllä täytyy todeta, että Suomi on harvoja maita, joissa lapsiperheissä edes tunnetaan tuollaiset käsitteet kuin "miehen rahat", "oma raha" jne. Siis meidän suomalaisessa perheessä ulkomailla(kin) on täkäläiseen tapaan vain perheen yhteiset rahat. Tietysti nämä jutut pitää sopia etukäteen, ettei ole tunnetta että miehen rahoilla tässä ostan itselleni vaikka nyt talvitakin tai mitä vaan. Kun yhdessä päätetään lähteä, rahat on yhteiset ja molemmilla varmasti uudessa maassa kädet täynnä töitä. Monessa maassa on perheverotuskin, eikä ketään kiinnosta paljonko kukakin tienaa vaan yksikkö on perhe.
Tuon lainaamani tektin kirjoittajalla on kyllä parisuhteessa ollut vikaa tai mies ollut juuri tuollainen viittaamansa vallankäyttäjä. Tunnen kymmeniä ulkosuomalaisia perheitä, osassa on molemmat töissä osassa vain toinen vanhemmista, mutta KUKAAN ei ole katunut lähtöä!
Ainoastaan Suomessa tasa-arvoisuus merkitsee sita etta molemmat puolisot kayvat tyossa, ansaitsevat omat rahansa ja elavat niilla. Siivous, ruoanlaitto, lastenhoito/huolto tassa tasa-arvossa jaa suurimmaksi osaksi naiselle. Miehen tasa-arvoon kuuluu baari-illat, kaverit ja harrastukset. Avoliitto on suositeltava koska siita on niin helppo lahtea, avioliitto on vain turha paperi. Thanks but no thanks.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vaikuta työhöni mitenkään. Olen alalla, josta varmasti saan töitä. Pystyn tekemään töitä myös Amerikassa, mutta meillä on ollut perheen perustamisesta asti ajatus, että lasta ei laiteta päiväkotiin vaan olen kotiäitinä kunnes alkaa eskari. Lapsen sosiaalisiataitoja kehitetään avoimessa päiväkodissa sekä harrastuksissa ja tapaamalla muita lapsia ja tuttuja. Eli Amerikkaan muutto ei vaikuta mitenkään työhöni. Palaan työelämään muutenkin vasta vuodien päästä, ja en käytä mitään kela-sossu tukia jos joku sitä jää miettimään eli päätös kotiäitinä lapsen kanssa olemisesta ei kuluta yhteiskunnan varoja mitenkään. Elämme nytkin mieheni palkan varassa sekä omien säästöjeni. Tosin välillä olen ajatellut töihin palaamista koska on mukava tienata myös itse. Voi olla että alotan työt aikaisemmin kuin olimme suunitelleet.
3 vuotiaaseen asti kotihoidontuki, sen jälkeen loppuu tietenkin kaikki valtion tuki. Jos jäämme Suomeen hoidan lasta yksin ja mieheni pitää meistä huolta käymällä tasasin väliajoin täällä ja lähettämällä rahaa ruokaan ja talon kustannuksiin yms. Muutaman vuoden päästä voin mennä joko takaisin töihin tai koulunpenkille. Tämä sopii meille molemmille. Samoin käy jos lähdemme Amerikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oulkomaillamuksesta voin kertoa, ettei kotiäidin rooli ulkomailla ole alkuihastuksen jälkeen välttämättä kovinkaan ruusuinen. Etenkin, jos miehen rahoilla pelkästään elellään. Käytännössä sinulta puuttuu oma raha, ja olet riippuvainen miehestäsi. Tämä saattaa olla ongelma, jos rakkauteen syntyy ryppyjä. Myös tietynlainen vallankäyttö parisuhteessa siirtyy yleensä sille, jolla rahaa huomattavasti enemmän. Tämä on toisilla näkyvissä parisuhteessa enemmän, toisilla vähemmän. Itse en enää mistään hinnasta lähtisi kotiäidiksi ulkomaille, miehen työn perässä. Vaikka lähdimme ja tulimme takaisin yhtenä perheenä, koen, että oma työ ja siitä saatava palkka on kuitenkin omanarvontunnon kannalta niin tärkeää, etten sitä enää riskeeraisi.
Itse ulkosuomalaisena äitinä (olen ollut sekä kotiäitinä että töissä täällä) kyllä täytyy todeta, että Suomi on harvoja maita, joissa lapsiperheissä edes tunnetaan tuollaiset käsitteet kuin "miehen rahat", "oma raha" jne. Siis meidän suomalaisessa perheessä ulkomailla(kin) on täkäläiseen tapaan vain perheen yhteiset rahat. Tietysti nämä jutut pitää sopia etukäteen, ettei ole tunnetta että miehen rahoilla tässä ostan itselleni vaikka nyt talvitakin tai mitä vaan. Kun yhdessä päätetään lähteä, rahat on yhteiset ja molemmilla varmasti uudessa maassa kädet täynnä töitä. Monessa maassa on perheverotuskin, eikä ketään kiinnosta paljonko kukakin tienaa vaan yksikkö on perhe.
Tuon lainaamani tektin kirjoittajalla on kyllä parisuhteessa ollut vikaa tai mies ollut juuri tuollainen viittaamansa vallankäyttäjä. Tunnen kymmeniä ulkosuomalaisia perheitä, osassa on molemmat töissä osassa vain toinen vanhemmista, mutta KUKAAN ei ole katunut lähtöä!
Olen myös tällä hetkellä kotiäitinä ulkomailla enkä tienaa rahaa. Kun jäin kotiin hoitamaan lapsia, oli minulle sekä miehelleni alusta asti selvää, että on meidän yhteiset rahat. Ja samahan olisi myös Suomessa; en tienaisi ja mies tienaa rahat. Meillä on molemmilla pankkikortit tiliin ja saamme ostaa mitä tahdomme,en tarvitse lupaa ostaakseni esim. vaatteita itselleni...
Olennainen kysymys on, oletko keskustellut asiasta miehesi kanssa? Kun expat prosessi on menossa, se yleensä vie aikaa. Perheen sisällä kuvio on nopeasti selvä lähdetäänkö ulkomaille yhdessä vai ei. Ymmärtäisin epäröinnin, jos kohdemaa olisi kehitysmaa. Itse olin lapsen kanssa avo-ei aviopuolisona usassa miehen ollessa pitkällä työkomennuksella. Oikeanlaisen viisumin suhteen saat lähetystöstä tietoa. Teillä on kaiketi koko prosessi alussa, jollei komennuksen pituudestakaan ole vielä tietoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, prosessi on vielä alussa.
Saimme vastikään tietää asiasta.
Mieheni on tietenkin sitä mieltä, että lähdemme mukaan mikäli hän joutuu viettämään aikaa siellä paljonkin.
Olemme keskustelleet asiasta, mutta itse en osaa päättää. Minua sitoo muutama muu asia täällä, mutta jos mieheni joutuu olemaan yli vuoden, uskoisin lähteväni hänen luokseen.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on uskovainen ja kunnollinen. En usko hänen käyttävän strippibaareja, jos käyttäisi olisi se hänen taakkansa, koko arvomaailma häneltä romahtaisi ja perheensä menettäisi. Itse jatkaisin elämää eteenpäin onnellusena siitä että minulla ei olisi enää uskotonta miestä.
Lasta ajatellen olisi hyvä olla siellä missä isäkin.
Sinun miehesi ei kylllä ole uskovainen eikä kunnollinen. Älä valehtele! Huoruudessakin jo siitettyjä lapsia ja jalkavaimoja kotona hyväksikäyttää...
Vierailija kirjoitti:
No eipä toi paljoo muultakaan vaikuta. Rukoilee, puhuu aina raamatusta, elää sen mukaan, kertoo muille ihmisille Jumalasta yms. Miksipä muuksi ihmistä kutsutaan kuin uskovaiseksi, jos uskoo Jumalan luonneen kaiken ja kuoltuaan taivaaseen pääsevän ja haluaa kristillisen kasvatuksen myös lapselleen. Ei ihmiset ole täydellisiä, mutta kunhan tekee sydämmessään oikein.
Uskoo mutta elää synnissä? Luopioksi...
Älkää tuomitko ettette tulisi itse tuomituiksi vai miten se menee. Itse en ole uskovainen, mutta kunnioitan muita ja jos he virheitä tekevät ja ymmärtävät katua, se heille anteeksi annettakoon. Ei hän ehkä paras uskovainen olekkaan, mutta eikö tärkeintä ole löytää usko ja yrittää elää elämänsä mahdollisimman hyvin?.
Minuakin ihmetyttää mukamas vanhollinen ja uskonnollinen isä, joka ei ole naimisissa. Samakun kutsuisi transua joka on töissä strippibaarissa vanholliseksi ja uskonnolliseksi.