täydellinen valinta?

Olen nelikymppinen nainen. Elämä, koti kunnossa ja toimeentulo on vakaata. Olen super terve tarkoitan etten sairastele koskaan, en tarvitse mitään lääkkeitä paitsi joskus kuukautisten aikaan särkylääkettä. Minulla ei ole verenpainetta, korkeaa kolesterolia, diabetesta eikä muitakaan jatkuvaa lääkitystä vaativia sairauksia. En juo enkä tupakoi. Pidän itseni kuosissa lenkkeilemällä päivittäin ja käymällä kuntosalilla säännöllisesti. Olen hyvin luova ihminen ja tekemistä riittää monenlaisissa taideharrastuksissa. Luonteeltani olen herkkä, optimistinen ja tempperamentiltäni rauhallinen. Mieheni kanssa puuhastelemme kaikkea mökillä, pidämme luonnosta ja eläimistä. Vietämme paljon aikaa yhdessä ja omien ja yhteisten ystävien kanssa. Mutta en ole koskaan halunnut lapsia. En ole koskaan edes harkinnut asiaa. Tiedän, että ihmiset ajattelevat, että emme ehkä voi saada lapsia, mutta emme vain halua. En uskalla sanoa tätä ääneen. Kaikki eivät voi ymmärtää miksi kaikinpuolin terveet ihmiset eivät niitä tee. En voi syyttää tästä edes vanhempiani sillä oma lapsuudenkotini oli hyvin rakastava ja vakaa enkä siten saanut mitään huonoa kuvaa perhe-elämästä. Minulla on edelleen hyvin läheiset suhteet iäkkäisiin vanhempiini. Toisaalta tunnen huonoa omaatuntoa siitä, että en ole antanut lapsille edes mahdollisuutta. En näe sitä valvollisuutena mutta kuitenkin kun näen lapsia joita on kohdeltu kaltoin ja joiden lapsuus on huonojen elinolojen vuoksi taistelua olemassaolosta tunnen, että olen tehnyt jotenkin väärin. Onko täällä ketään joka olisi samassa tilanteessa ja miettisi näitä samoja asioita ja jolla olisi toisenlaista näkökantaa tähän asiaan? En halua mitään syyttelyä enkä enempää syyllistämistä.