Tänne kaikki eroavat ja eronneet!

Joka päivä täällä on useasti uusia aloituksia eropohdinnoista; kannattaako erota vai ei, miten erosta selviää yms.. Yllättävän moni taitaa siis olla samankaltaisissa fiiliksissä, joten ehkäpä tästä voisi kehkeytyä paikka purkaa turhautumisia ja keskustella.

Voin aloittaa omalla ongelmallani, johon kaipaisin vertaistukea. Tilanne siis se, että olemme olleet yhdessä ensimmäisen poikaystäväni kanssa nyt 4,5 vuotta, josta kaksi vuotta asuttu yhdessä. Suhde lähti kaveruuresta, ei siis mitään päin-näköä-rakkautta. Nyt olen alkanut ajatella, että onko elämä tässä. Olemme lähes puoli vuotta eläneet ihmeellisen välttelevää rutiininomaista arkea, meillä on mennyt huonosti. Rakastan häntä ihmisenä, mutta haluaisin myös koittaa eläää yksikseni ja opetella tuntemaan yksilölliset tarpeeni, nyt elän koko ajan joustaen myös toisen mieltymyksien kanssa. Normaalia parisuhteessa kyllä, mutta ehkä siitä se kiikastaakin, olen kyllästynyt kaikkiin parisuhteen tuomiin velvoitteisiin ja vastuisiin. Pelottaa myös heittää kaikki "hukkaan", mutta mielummin muuttunut kuin juuttunut?