Lue keskustelun säännöt.
Totuus isyydestäni kannustukseksi ja varoitukseksi
10.11.2015 |
Nuorempi täyttää nyt 2 ja toinen putkahtaa luultavimmin tässä kukkauden sisään pihalle. Oma aika nipistetään sitten yö unista.
Tosiaan, töihin viimestään seitsemään, kotona joskus neljän kantturoissa. Sitten ruokaa tms. ja koiraa pihalle, kello jo siinä puol kuus. Sitten siinä pojan kanssa peuhaamista yms. ja kahdeksan aikaan iltapuhteita ja poika nukkumaan ja sitten itse iltapala ja kello on siinä puol kymmenen. Nukkuunhan siinä pitäs heti mennä itsekin kun kello soi puol kuudelta mutta yleensä venyy sinne lähemmäs kahtatoista. Kyllä sen tuossa vireystilassa sitten huomaa.
Mutta valintojen maailma ja ihan mahtavaahan tämä isyys on, mutta en mä nyt sanois, että lasten hankinta on joku pakko, johon onni perustuu.
Kommentit (3)
Elämä on sarja erilaisia vaiheita. Mulle se sopii. Kiva, että tulee kokeiltua kaikkea erilaista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä aina ihmettelen, kuinka monilapsiset perheet pärjäävät. Jos lapsia on vaikka viisi, niin kuinka sitä rumbaa pystyy pyörittämään?
Oman itsensä saa tosiaan unohtaa useammaksi vuodeksi. Aluksi se menee siinä vauvahöpönassuja ihmetellessä, mutta kun nuorin menee hoitoon, tajuaa että tätä tää elämä nyt on ja pitkään.
Avioeroissa tulee piikki, kun kuopukset ovat noin nelivuotiaita.
Toisaalta menee se velankin elämä samaa maalia kohti, jos nyt glamouria on enemmän.