Julkkisnaisten pariutuminen, kokemuksia ja vinkkejä?

Vierailija

Enpä olisi uskonut tähänkin tilanteeseen vielä joutuvani. Pitkä parisuhteeni on päättynyt eroon, vaikka meidän piti molempien olla ihmisiä, jotka tekevät mitä tahansa mieluummin kuin eroavat. Mieheni elämän unelmat ovat vuosien mittaan muuttuneet niin paljon, että emme sovi enää yhteen ja muuta vaihtoehtoa ei ollut kuin ero.

Deittailu tuottaa kuitenkin päänvaivaa useammalla tavalla.

Olen sellainen vähänniinkuinjulkkis, en mikään kaikkien tuntema enkä ole julkisuudessa oikeastaan edes omasta halustani, vaan siksi että ammatissani auttaa olla välillä esillä. Mieluummin pysyisin poissa tiedotusvälineistä, koska olen monella tavalla hyvin yksityinen ihminen. En tiedä johtuuko tästä asemastani vai mistä, mutta minua piirittävät aivan liian monet ja aivan vääränlaiset miehet. Olen yrittänyt pitää eronkin toistaiseksi salaisuutena, mutta siitä huolimatta minua lähestytään aktiivisesti, kuten aina ennenkin. Aiemmin lähestymiset oli helppo torpata kertomalla että olen naimisissa. Nyt tilanne on muuttunut ja tajuan, että minun olisi ehkä hyvä alkaa suhtautua noihin vakavammin, mutta kovin vaikealta se tuntuu koska en koe lähestyviä miehiä lainkaan yhteensopiviksi kanssani.

En voi mistään tietää lähestyjien motiiveja. Suurimmalla osalla ne näyttäisivät olevan ihan muuta kuin vilpittömiä. Tuntuu todella vaikealta löytää joukosta sellaisia, jotka voisivat olla ihan vain persoonallisuuteni vuoksi minusta kiinnostuneita, kun useimmilla kiinnostus tuntuu kohdistuvan statukseen, oletettuun taloudelliseen menestyneisyyteen (jota ei käytännössä ole siinä määrin kuin ihmiset olettavat), ehkä ulkonäköönkin, ja mahdollisesti siihen että seurassani voisi ns. "päästä piireihin".

Toinen ongelma on siinä, että en mielelläni mene julkisesti somessa etsimään kumppania. Nimettömänä ja kuvattomana voisin tehdä profiilin seuranhakupalveluun, mutta kuvaton profiili naisella tuskin herättää paljonkaan kiinnostusta. Ja epäilen, löytäisinkö kuitenkaan tuota kautta ihmistä, joka haluaisi ja kykenisi kaltaiseni naisen kanssa suhteeseen. Sellaiset "pertti perusmiehet" eivät ole minulle hyvä match, koska he haluavat elämältä muunlaisia asioita kuin minä. En ole pullantuoksuinen perheenäiti eikä minusta sellaista ole tulossakaan. Toisaalta haluaisin kuitenkin tavoittaa ihmisiä laajemmin kuin rajoittamalla etsimisen vain tuttavapiiriini. Baareissakin minut usein tunnistetaan ja juttu lähtee etenemään mielestäni hankalilla urilla. Muutenkaan en oikein usko ulkonäön perusteella pariutumiseen. Nuorena nettideittailu oli minulle hyvä keino, koska se perustuu ajatusten vaihtoon ensisijaisesti.

Tähän päättyneeseen suhteeseeni menin nuorena ennen näitä julkisuuskuvioita, ja silloin oli helppoa luottaa siihen että mies haluaa olla kanssani ihan vain siitä syystä, että hän pitää minusta ihmisenä. Miten ihmeessä voin nyt löytää kumppanin, johon voin luottaa? Tilanne on minulle aivan uusi. Jos täällä on joku asiantuntija linjoilla, kertokaa miten itse tapasitte elämänkumppaninne. Onko kumppaninnekin julkisuudessa vai ei, ja miten tämä vaikuttaa suhteeseenne? Voitteko vielä uskoa aitoon rakkauteen kuten nuorena?

Kommentit (12)

Vierailija

Itse en ole julkkis, mutta lähimmässä ystäväpiirissäni on niin koko kansan tuntemia viihdejulkkiksia kuin ammattinsa tai esim. bloggaamisen kautta tunnettuja pienemmän piirin julkkiksia. Todellakin ymmärrän tuon, miten vaikeaa on löytää ihmissuhde joka lähtisi liikkeelle ihan normaalisti ilman epäilyjä motiiveista tai kummallista salailua ylipäätään. Näillä semijulkkiksilla tilanne on helpompi, jos hakeutuu piireihin, joissa heidän ammattialansa ei ole tunnettu. Harva mies myöskään tuntee muoti- ja fitness-bloggaajia. Ystäväpiirissäni suhdekuviot on löytyneet ulkomailta, täysin erilaisista piireistä tai toisesta kaupungista, mutta useimmiten on onni löytynyt toisen julkkiksen rinnalta. Hän tietää millaisessa tilanteessa olet ja ehkä ymmärtää sinua muutenkin helpommin, hyötysuhde voi myös olla tavallaan ihan kumminpäin vain.

Vierailija

Kiitos kommentista.

Minäkin olen miettinyt, olisiko tässä parasta lähteä ulkomaille kumppanin hakuun. Toisaalta sellainen hakemalla hakeminen jo itsessään nostaa karvat pystyyn. Mutta toisaalta, ehkä minun tilanteessani ei ole vaihtoehtoja. Toinen ongelma ulkomaalaisissa miehissä on se, että melkein kaikki kulttuurit ovat Suomea patriarkaalisempia, ja kun itse olen kaikkea muuta kuin perinteinen nainen (en tarkoita nyt ulkonäköä vaan persoonallisuutta ja elämän tavoitteita), niin aika harvassa varmaan ovat sellaiset miehet ulkomailla, joiden toiveita minunkaltaiseni nainen vastaisi.

Eräs syy erooni oli siinä, että mies on peräisin aika erilaisista piireistä / erilaiselta alalta kuin itse olen. Aluksi tämä ei ollut ongelma, mutta mitä pidemmälle kumpikin eteni omalla alallaan, sitä suuremmaksi kuilu välillämme kasvoi. Erityisesti minun alani on sellainen, että ulkopuolisilla on siitä heposti todellisuutta vastaamaton käsitys. Kun todellisuus paljastuu, hyvin moni perääntyy, koska alalla toimiminen edellyttää sellaista elämäntyyliä, joka ei ole yleisesti tavoiteltavana pidetty. Siis elämää, jollainen sopii vain harvoille. Itselleni tämä sopii hyvin, enkä voi miehen pitääkseni vaihtaa huonommin sopivalle alalle. Mutta sellaisen miehen löytäminen, joka haluaisi olla kaltaiseni naisen kanssa, tuntuu kyllä varsin haasteelliselta tehtävältä. Alan sisällä piirit ovat pienet ja kaksi tämän alan toimijaa yhdessä ei ehkä muutenkaan olisi hyvä ajatus - muunlaisen alan valinneet taas eivät yleensä tajua tätä alaa eivätkä halua olla alan ihmisten kanssa tekemisissä tai ainakaan parisuhteessa.

ap

Vierailija

Helppo:

Jos olet fitnessmisu, valintasi on räppäri

Jos olet missi tai malli, valintasi on jääkiekkoilija. Poikkeustapauksessa jalkapalloilija.

Näillä ei voi epäonnistua!

Vierailija

Mun serkku on tunnettu muusikko ja hänen kauttaan tunnen muitakin muusikoita. Hänelläkin oli melkoinen homma löytää tyttöystävä joka on hänen kanssaan vilpittömästi eikä vain statuksen vuoksi ja muilla tuntui olevan sama homma. Lopulta serkku kuitenkin löysi naisen joka on hänen kanssaan ihan vain, koska rakastaa häntä. Nyt ovat naimisissa ja oikeasti onnellisia. Ei voi olla edes rahojen vuoksi esittämistä, koska piti avioehtoa itsestään selvänä, kun serkku asian otti esille. Eli kyllä se tosi rakkaus on vielä mahdollista löytää.

Vierailija

No. En kyllä lähtis "kumppanin hakuun". Kuulostaa vähän epätoivoiselta. Mitäs jos rakentaisit kaikessa rauhassa omaa elämääs ja oppisit ensin olemaan yksin?  Tekisit asioita mistä tykkäät?  Kyllä se sopiva mies sitten vastaan tulee. Ja jos et nyt niin ökyjulkkis ole, niin varmasti löydät myös miehiä jotka eivät ole kiinnostuneet työ-elämästäsi vaan sinusta itsestäsi.  Aika paljon riippuu myös siitä millainen itse olet. Jos kuljet huutomerkkinä julkkiksuudestasi, niin turha sitten valittaa että saat vääränlaisia signaaleja. Mun työni on julkista ja olen monissa piireissä tunnettu, muttei mua kiinnosta pätkääkään vapaa-aikanani edustaa työminääni. Tietenkin ihmisiä tulee ottamaan kontaktia sen takia, mutta ei se mikään ongelma ole. Mä löysin rakaani työpiireistä. Ei ole samalla alalla, mutta samantyyppisiä töitä tehdään- joten ymmärrämme toisiamme tosi hyvin. Jospa vaan relaisit ja tutustuisit itseäsi kiinnostaviin ihmisiin. Etkä tekis itsestäsi ja julkkiksuudestasi noin isoa ongelmaa? Jos kuvittelee itse olevansa kovin erikoinen, on vaikeaa löytää sitä henkistä yhteyttä- se kun voi löytyä  sellaisenkin ihmisen kanssa, joka ei pönkitä sun statustasi ollenkaan.  Ääliömiehiä tulee kännissä sössöttämään kivoille naisille joka tapauksessa, oli julkkis tai ei. Heille voi aina samantien sanoa, että moikka.

Vierailija

Vaikka kolmosen vastaus olikin vitsailua, niin haluan erikseen painottaa että en ole julkisuudessa ulkönäköni vuoksi. Ihan kivan näköinen olen kyllä, mutta en mitään missitasoa. Työni on sellaista kognitiivisesti vaativaa ja pitkiä työpäiviä edellyttävää. Tämä varmasti vielä entisestään vaikeuttaa sopivan kumppanin löytämistä.

ap

Vierailija

Ulkomailta, tai sitten muualta Suomesta, siis metropolialue-Tku-Tre - akselin ulkopuolelta, koska siellä ei ole julkkiskulttuuria pippaloineen ja muine hyötymismahdollisuuksineen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mun serkku on tunnettu muusikko ja hänen kauttaan tunnen muitakin muusikoita. Hänelläkin oli melkoinen homma löytää tyttöystävä joka on hänen kanssaan vilpittömästi eikä vain statuksen vuoksi ja muilla tuntui olevan sama homma. Lopulta serkku kuitenkin löysi naisen joka on hänen kanssaan ihan vain, koska rakastaa häntä. Nyt ovat naimisissa ja oikeasti onnellisia. Ei voi olla edes rahojen vuoksi esittämistä, koska piti avioehtoa itsestään selvänä, kun serkku asian otti esille. Eli kyllä se tosi rakkaus on vielä mahdollista löytää.

Tiedätkö ja haluaisitko ihan esimerkin vuoksi kertoa, missä ja miten serkkusi tapasi vaimonsa?

Viitoselle tiedoksi, että totta kai itsestäänselvästi keksityn tällä hetkellä muuhun kuin kumppanin etsimiseen. Minulla vain on tapana suunnitella tulevaa hyvissä ajoin. Nyt on juuri oikea aika haaveilla ja pohdiskella kaikenlaista maan ja taivaan väliltä, kun en ole lähtemässä konkretisoimaan mitään vielä hetkeen.

ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommentista.

Minäkin olen miettinyt, olisiko tässä parasta lähteä ulkomaille kumppanin hakuun. Toisaalta sellainen hakemalla hakeminen jo itsessään nostaa karvat pystyyn. Mutta toisaalta, ehkä minun tilanteessani ei ole vaihtoehtoja. Toinen ongelma ulkomaalaisissa miehissä on se, että melkein kaikki kulttuurit ovat Suomea patriarkaalisempia, ja kun itse olen kaikkea muuta kuin perinteinen nainen (en tarkoita nyt ulkonäköä vaan persoonallisuutta ja elämän tavoitteita), niin aika harvassa varmaan ovat sellaiset miehet ulkomailla, joiden toiveita minunkaltaiseni nainen vastaisi.

Eräs syy erooni oli siinä, että mies on peräisin aika erilaisista piireistä / erilaiselta alalta kuin itse olen. Aluksi tämä ei ollut ongelma, mutta mitä pidemmälle kumpikin eteni omalla alallaan, sitä suuremmaksi kuilu välillämme kasvoi. Erityisesti minun alani on sellainen, että ulkopuolisilla on siitä heposti todellisuutta vastaamaton käsitys. Kun todellisuus paljastuu, hyvin moni perääntyy, koska alalla toimiminen edellyttää sellaista elämäntyyliä, joka ei ole yleisesti tavoiteltavana pidetty. Siis elämää, jollainen sopii vain harvoille. Itselleni tämä sopii hyvin, enkä voi miehen pitääkseni vaihtaa huonommin sopivalle alalle. Mutta sellaisen miehen löytäminen, joka haluaisi olla kaltaiseni naisen kanssa, tuntuu kyllä varsin haasteelliselta tehtävältä. Alan sisällä piirit ovat pienet ja kaksi tämän alan toimijaa yhdessä ei ehkä muutenkaan olisi hyvä ajatus - muunlaisen alan valinneet taas eivät yleensä tajua tätä alaa eivätkä halua olla alan ihmisten kanssa tekemisissä tai ainakaan parisuhteessa.

ap

Ulkomaat ovat iso alue ja kyllä sieltäkin löytyy kaikenlaista miestä. Tietenkin jos ajattelit vain pelkästään arabimaita, niin ehkä väitteesi saattaa olla totta. Tunnen useita ulkomaalaisten kanssa naimisissa olevia, eikä tuo naisten itsenäisyys ole ongelma kenellekään. Itsekkyys ja itsenäisyys taas ei ole sama asia. Koska en osaa sanoa mikä on alasi, vaikea sanoa mistä löytyy helpoiten. Jos olet poliitikko, urheilija, toimittaja tms. niin eiköhän se silti ole paras samalta alalta. Tietenkin jos ammatin harjoittamisessa, kuten vaikka urheilijalta, jolta vaaditaan myös itsekkyyttä tai joukkueen mukana menemistä on vaan valittava puoliso, joka on epäitsekäs ja suostuu elämään elämäänsä sinun menojesi ympärillä.

Itse kun etsin ja löysin oman puolisoni tärkeintä oli, että minulla oli/on hyvä olla hänen seurassa. Ehkä hän lähestyi minua koska piti minun ulkonäöstä, ehkä hän ajatteli, että olen rikas tai jotain muuta pinnalista. En tiedä, koska minun syvällistä luonnetahan hän ei voinut tietää. Mutta hän osoittautui minusta, minulle juuri sopivaksi. Jonka lisäksi hän halusi vielä jatkaa kanssani olemista ja lopulta mennä jopa naimisiin.

Nyt olen asunut täällä ulkomailla jo kauan. Maassa, jonka sinä laskisit todennäköisesti patriarkaaliseksi. Todellisuudessa se on naiset ja äidit jotka pyörittävät tätä hommaa. Nainen on todelakin se kaula joka kääntää sitä päätä, juuri minne haluaa.

Älä siis rajoita mahdollisuuksiasi ennakkoluuloilla. Tärkeintä parisuhteessa olemisessa on, että molemmilla on hyvä olla. Oli se sitten saanut alkunsa sillä, että joku kysyi nimmariasi. Toisaalta, ehkä sinun kannattaisi itse miettiä tuolta kaikkien seasta, kenet sinä haluaisi. Eikä ainoastaan tyytyä siihen valikoimaan joka uskalsi lähestyä sinua.

Vierailija

Näin sinkkumiehenä sanoisin, että ei julkkisnaista tule välttämättä aina lähestyttyä tämän "statuksen" vuoksi, vaan siksikin, kun tietää ennakkoon tästä jotain (on helpompi löytää puheenaiheita, kun ei tarvitse aloittaa tutustumista täysin nollasta), ehkä tietää jotain siitäkin, onko tämän kanssa jotain yhteistä. Ja oli se alkuperäinen kiinnostuksen syy mikä tahansa, niin mielestäni miehen ja naisen välistä kemiaa joko on tai ei, sitä ei voi teeskennellä kovin pitkään, ja se selviää vain siten, että tutustuu ihmisiin syvemmin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Näin sinkkumiehenä sanoisin, että ei julkkisnaista tule välttämättä aina lähestyttyä tämän "statuksen" vuoksi, vaan siksikin, kun tietää ennakkoon tästä jotain (on helpompi löytää puheenaiheita, kun ei tarvitse aloittaa tutustumista täysin nollasta), ehkä tietää jotain siitäkin, onko tämän kanssa jotain yhteistä. Ja oli se alkuperäinen kiinnostuksen syy mikä tahansa, niin mielestäni miehen ja naisen välistä kemiaa joko on tai ei, sitä ei voi teeskennellä kovin pitkään, ja se selviää vain siten, että tutustuu ihmisiin syvemmin.

Tämä on varmasti totta tämäkin.

Ehkä koen tämän pärstäkertoimen perusteella lähestymiset hankaliksi jo lähtökohtaisesti. Muistan senkin häirinneen minua, kun ennen edellisen miehen tapaamista joskus harvoin kävin baarissa ja sellaiset miehet joiden kanssa en voinut kuvitellakaan viihtyväni tulivat juttelemaan. Vaikka niinhän siellä baarissa väkisinkin käy, eikä sitä pitäisi pelästyä tai kavahtaa.. Taidan olla aika herkkä ja haavoittuvainenkin, kun sellaisten tapausten torjuminen tuntuu kohtalaisen vaikealta, ja toisaalta heidän seurassaan ajan viettäminen sitäkin vaikeammalta. Kaikkein mieluiten tapaisin ainoastaan sellaisia miehiä, jotka olisivat jo kohtalaisen suuressa määrin yhteensopivia kanssani ajatuksiltaan. Ehkä siksi nuo seuranhakupalstat kiehtovat, niissä kun voi tutustua joutumatta tapaamaan toista ennen kuin on aika varma siitä, että edes alustavasti olisi kiinnostunut.

ap

Vierailija

"Viitoselle tiedoksi, että totta kai itsestäänselvästi keksityn tällä hetkellä muuhun kuin kumppanin etsimiseen. Minulla vain on tapana suunnitella tulevaa hyvissä ajoin. Nyt on juuri oikea aika haaveilla ja pohdiskella kaikenlaista maan ja taivaan väliltä, kun en ole lähtemässä konkretisoimaan mitään vielä hetkeen."

Sun ongelmasi ei ole julkisuus vaan neuroottisuus. Ei rakkauselämäänsä voi suunnitella ja kontrolloida. Tai ihmissuhde-elämää varmaan voi, mutta rakkautta ei.  Kuulostaa hiukan pelottavalta tuo suunnittelu ennen konkretisoimista, ihmissuhteissa.  Taidat tarvita aika tahdottoman ukkelin. Anteeksi nyt, ei ole tarkoitus loukata mutta saattaa olla aika vaikeaa löytää noilla spekseillä yhtään mitään. Ainakaan sitä hyvää ihmissuhdetta.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat