Keskustelimme lääkärin kanssa 14-vuotiaan tyttöni luomen poistosta, lääkäri kommentoi "No ei se sen jälkeen ainakaan noin ruma olisi"

Lääkärit ovat omia persoonoitaan, osa sanoo mitä ajattelee. Tottahan tuo on, ettei olisi enää niin ruma...

Kaipa se tarkotti sitä luomea, että vaikka jää pieni arpi niin ei ole niin ruma kuin se luomi.

No mitä mieltä? Sitä mieltä, että lääkäristä pitää tehdä valitus. Ei ne muuten koskaan opi käyttäytymään, jos vain hyssytellään. Ei toki välttämättä siltikään, mutta kyllä noiden assien pitää saada näpäytys potilaiden nöyryyttämisestä.

Tarkoitti tietysti sitä luomea. Ei tyttöä....  Otittoko hän niin? Korjaa väärinkäsitys välittömästi. 

Tietty se luomi on ruma, ei tyttö.

Harvemmin luomia tullaan poistattamaan, jos niitä kauniina pidetään, joten ymmärrän lekuriakin.

Höpöhöpö, tunnen lukemattomia lääkäreitä työn puolesta, osa sanoo mitä ajattelee, jokainen on oma persoona. Tuosta valitusta, kun se sanoi,... Opetelkaa suhtautumaan oikein, eihän tyttö lapsi enää ole, ja puhe oli luomesta.

Tuli mieleen Syke -sarjan Holopainen :)

Jos luomi kasvoissa älkää antako jonkun yleislääkärin poistaa. Ottakaa asiantuntija. Voi tulla arpi muuten.

Ei oo todellista. Että ihan tyttö itki... Huoh!

Olet sinäkin äiti, kun et heti tilanteessa selvitä asiaa ja annat lapsen itkeä väärinkäsitystä. 

Ehkä lääkärin sanamuoto oli vähän töksähtävä ja psykologiset taidot eivät aivan kohdillaan. Eli paranntettavaa hänellä. Olisit jo vastaanotolla voinut hienovaraisesti puuttua asiaan. 

On kuitenkin itsestään selvää, että tarkoitti luomea, ei tytärtäsi. 

Vaikka tarkoittikin luomea, ei silti tarvitse puhua noin potilaalle eikä etenkään epävarmalle teinille. Miksi noin piti ylipäätään sanoa? Kyllähän kaikki tietää, ettei luomet ole kauniita, mutta mikä pointti tuon ääneen sanomisessa oli? Kun aika suurella todennäkäisyydellä potilas loukkaantuu, vaikka tietää itsekin sen luomen olevan ruma.

Vierailija kirjoitti:

No mitä mieltä? Sitä mieltä, että lääkäristä pitää tehdä valitus. Ei ne muuten koskaan opi käyttäytymään, jos vain hyssytellään. Ei toki välttämättä siltikään, mutta kyllä noiden assien pitää saada näpäytys potilaiden nöyryyttämisestä.

Olin rintasyöpäleikkauksen jälkeisessä sädehoidossa, siinä hoitopöydälle aseteltuna.

Yhtäkkiä siihen ilmestyi nuoren naislääkärin (ilmeisesti hän oli lääkäri, ei esitellyt itseään) tympeä naama yläpuolelleni ja sormi joka tökkäsi toista rintaani sanoen : "Tämäkö se on se hyvä rinta?".

Hoitaja siinä vieressä korjasi tilanteen naama punaisena, minulle anteeksipyytävä sti hymyillen ja  salamannopeasti : "Molemmat ovat kohta --hyviä-- rintoja".

Mietin siinä nieleskellessäni ,että missä ihmeessä ne lääkärit tosielämässä luuraa jotka on samasta  lääkiksestä kun nämä huippumukavat ja joviaalit teeveestä tutut "kiminkiset"?

Tuossa alkuperäisen tapauksessa  viisas lääkäri olisi rauhoitellut tyttöä sanomalla: tulee sinusta vielä kauniimpi kuin otetaan tuo luomi tuosta häiritsemästä pois. Typeryksetkö meitä siis hoitaa?

No voi jestas. Lääkäri toi oman mielipiteensä luomen poistosta näin KAAMEALLA tavalla esiin. Luomi on ruma - poistetun luomen jättämä arpi on vähemmän ruma. Ihme kitisijöitä opetatte lapsistanne.

Olisko syytä kasvattaa lapsille itsetunto?

Vierailija kirjoitti:

No voi jestas. Lääkäri toi oman mielipiteensä luomen poistosta näin KAAMEALLA tavalla esiin. Luomi on ruma - poistetun luomen jättämä arpi on vähemmän ruma. Ihme kitisijöitä opetatte lapsistanne.

Ei olisi paljoa tilannetajua vaatinut lääkäriltä olla ystävällinen ja rohkaiseva.

Ihminen on haavoittuvimmillaan ollessaan potilaan asemassa, vaivansa kanssa täysin tuntemattoman edessä jonka kykyihin on vain sokeasti luotettava, fiksu lääkäri ymmärtää tämän.

Tosin suomessahan on tunnetusti ne maailman parhaat valelääkäritkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitä mieltä? Sitä mieltä, että lääkäristä pitää tehdä valitus. Ei ne muuten koskaan opi käyttäytymään, jos vain hyssytellään. Ei toki välttämättä siltikään, mutta kyllä noiden assien pitää saada näpäytys potilaiden nöyryyttämisestä.

 

Olin rintasyöpäleikkauksen jälkeisessä sädehoidossa, siinä hoitopöydälle aseteltuna.

Yhtäkkiä siihen ilmestyi nuoren naislääkärin (ilmeisesti hän oli lääkäri, ei esitellyt itseään) tympeä naama yläpuolelleni ja sormi joka tökkäsi toista rintaani sanoen : "Tämäkö se on se hyvä rinta?".

Hoitaja siinä vieressä korjasi tilanteen naama punaisena, minulle anteeksipyytävä sti hymyillen ja  salamannopeasti : "Molemmat ovat kohta --hyviä-- rintoja".

Mietin siinä nieleskellessäni ,että missä ihmeessä ne lääkärit tosielämässä luuraa jotka on samasta  lääkiksestä kun nämä huippumukavat ja joviaalit teeveestä tutut "kiminkiset"?

 

Tuossa alkuperäisen tapauksessa  viisas lääkäri olisi rauhoitellut tyttöä sanomalla: tulee sinusta vielä kauniimpi kuin otetaan tuo luomi tuosta häiritsemästä pois. Typeryksetkö meitä siis hoitaa?

Viisas lääkäri ei todellakaan olisi sanonut kenellekään että sinusta tulee vielä kauniimpi....eihän se lääkäri mikään ulkonäkötuomari ole. Se on lääkäri.

Ihan ok lääkäri.Voivathan luomet olla rumia.Poiston jälkeen ei enää olisi.

Vierailija kirjoitti:

No voi jestas. Lääkäri toi oman mielipiteensä luomen poistosta näin KAAMEALLA tavalla esiin. Luomi on ruma - poistetun luomen jättämä arpi on vähemmän ruma. Ihme kitisijöitä opetatte lapsistanne.

Lääkärin tehtävä ei ole ottaa kantaa rumuuteen tai kauneuteen. Kuunnella potilasta ja tehdä vain oma arvioinsa plastiikkakirurgisten toimenpiteiden tarpeellisuudesta. 

Mikäli pitää tarpeellisena, muotoilee asian siten, että potilaalle jää hyvä mieli. 

Mikäli pitää toimenpidettä turhana, niin tuo tämän hienotunteisesti esille. 14-vuotiaat voivat olla yliherkkiä ulkonäöstään. Monet aikuisetkin ovat. 

Harvinaisen yksinkertainen huoltaja kyllä tyttöparalla. Ei ihme, että tyttöparka itki.

Olisiko tökeröiden moukkalääkärien ja -hoitajien syytä opetella normaali kohteliaisuus? Vai pitääkö syyttää heidän vanhempiaan, kun lapsista on tullut noin törkeitä, ettei ole edes kykyä tajuta, miten tuntemattomia ihmisiä kohdellaan fiksusti?

Mutta kyllähän tässäkin ketjussa taas huomaa, että Suomessa potilas on aina väärässä, hysteerinen, liian herkkänahkainen ja varmaan vielä mielenterveysongelmainenkin, jos ei jokaista töksäyttelyä ja loukkausta pysty hymysuin ottamaan vastaan.