Supisteluja..
Hei!
Mulla tää aihe ensisynnyttäjänä tosissaan kiinnostaa: Antakaahan kokeneemmat neuvoja :). Miten, kun viikkoja on kasassa 36+1 ja supparit ovat aina yhdynnän jälkeen kohtuu kivuliaita (olivat viikolla 33 niin kipeät, että terkkari määräsi yhdyntäkieltoon), ja muutenkin supistelee kivuttomasti aivan yhtenään, ilman että edes " rasitan" itseäni kummoisesti. Sitten vielä semmoinen, että tuonne häpyluun kohdalle supistelu tuntuu semmoisena kipeähkönä paineen tunteena. Joko saan alkaa odottaa synnytystä, vaiko sittenkin vielä kauheat 4 (jopa 6 ) viikkoa edessä? ja olenko aivan hullu, kun jo näillä viikoilla olisin niin valmis vauvani synnyttämään, ikävähän tuota masuasukkia alkaa olla.. :)
-Evna
Kommentit (2)
ja voin kokemuksesta kertoa, että kivuliaat supparit eivät välttämättä tarkoita muuta kuin että " kohtu valmistautuu synnytykseen" . Mullakin kivuliaat supparit kestivät viikkoja ja niitä sekä niitä " vatsan kovettumissuppareita" (ehkä tuttuja nekin sulle?) tuli aina silloin tällöin. Mulle tosin sanottiin, että siinä lantion seudulla olevat kivuliaat kohtaukset olisivat muuta kuin suppareita (vain muutoksista johtuvia kipuja ja niitä voi olla koko raskauden ajan) mutta kuinka ollakaan, juuri sellaisia oli silti synnytyksen yhteydessäkin, joten en ole varma, kumpaako ne sitten olivat. Ihan samanlaisten yhteydessä synnytyksen käynnistyessä sitten luulin, että on taas kyse varmaan niistä ihan normaaleista mutta sairaalassa sellaisen yhteydessä mitattiin ainakin kunnon supistus. No, oli, miten oli, niin mulla nuo supparit eivät aloittaneet synnytystä ennen kuin täysiajan (eli viikolta 38han se lasketaan) alettua. Sinunlaillasi mulla oli kauhean ikävä masuasukkia ja jo noilla viikoilla toivoin hänet näkeväni ihan kamalasti, erityisesti vaivojeni tähden, mutta, kuten Ninni tuossa totesi, kannattaa vaan vauvan tähden silti kestää! Kauaahan tässä ei enää mene kuitenkaan, vaikka se sinusta varmasti nyt siltä tuntuukin! Tsemppiä! Vauvan kannalta on paras odottaa mielellään ainakin viikolle 38, vaikka jo 37-viikolla on ihan normaalia synnyttääkin.
Ihanan vauvan saat kyllä pian syliisi ja sitten nuo vaivat häviävät! Huomaat, että kaikki oli sen arvoista vielä!
Sinuna ottaisin nyt ihan iisisti ja lepäisin kunnolla. Vaikka olet jo ns. hyvillä viikoilla, lasketun ajan määrittämisessä on aina heittoa, ja muutenkin jokaikinen lisäpäivä noilla viikoilla on vauvalle tärkeä. Keuhkojen kehitys on siinä ja siinä, lämmönsäätelykyky on heikko jne. jne.
Mulla ei ole juuri kokemusta " raskaasta" raskaudesta, koska esikoisemme syntyi rv 35+3. Mutta voin sanoa, että ne viikot, jotka lapsi oli sairaalassa, olivat helvettiä, vaikka suhteellisen vähällä pääsimmenkin.
Jaksa, jaksa vielä vähän aikaa!