Onko oikein valehdella lapsille joulupukista?

Itse kysyin tänään meidän nuorisolta, että ovatko jo joulupukille kirjoittaneet vaikka nuorinkin on "tehnyt keikkaa" joulupukin aputonttuna pikkulapsiperheisiin. Joulupukki kuuluu joulutunnelmaan meidän perheessä eikä hänen olemassa oloaan kyseenalaisteta. Jokainen perhe viettäköön joulunaikaa omalla tavallaan ja hyväksyköön muiden tavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kerroin lapsille että joulupukki on vähän niin kuin sellainen leikki, jota kaikki leikkivät. En halunnut pettää lapsieni luottamusta kun totuus käy ilmi. Tähän syynä se, että itse lapsena aloin sitten ajatella, että mistäköhän muusta vanhempani olivat minua huijanneet.

Pienestä se on luottamuksen menettäminen kiinni. 

Jos miehesi valehtelee sinulle, niin se on ok, kun mies kertoo, että se oli vain semmoinen jännä taianomainen ihana leikki ;)

No, jos mieheni on jättänyt ostamansa lahjan vaikka keittiön pöydälle ja valehtelee, että sen on joku kotitonttu siihen jättänyt, niin en suoraan sanottuna koe, että hän pettää luottamukseni. Tai jos ihmettelen, miten hän on osannutkin juuri haluamani asian ostaa lahjaksi ja hän valehtelee, että pikkulinnut lauloivat, niin en edelleenkään koe, että hän on tuolla valheella pettänyt luottamukseni.

Tällaiseen valehteluun ja huijaamiseenhan joulupukin tuomat lahjat ovat verrattavissa. 

Joulupukki on aika kevyttä kamaa siihen verrattuna että on valhdeltu Jumalsta ja ikuiseta elämästä yms.

Minkälaisia traumoja te olette saaneet, kun on teille on selvinnyt, ettei joulupukkia ole olemassa? Suurin osa meistä aikuisista varmaankaan ole traumatisoitunut mitenkään, vaan muistelee ihan hyvällä mielellä lapsuuden joulujen joulupukkeja. Miksi ette soisi lapsillenne myös tätä mahdollisuutta nauttia joulun taiasta.

Minusta oli lapsena tosi pelottavaa, kun tilattu joulupukki tuli keskellä hauskinta juhlaa istumaan ja mörisemään meidän sohvalle ja sitten piti mennä syliin ja laulaa jotain. En tykännyt joulupukista, pelkäsin aina jo ennen joulua, että taas se tulee. Meille ei siis ole tulossa koskaan joulupukkia omaan kotiin. Lapselle kyllä puhelen joulupukista ihan positiivisesti ja kaupassakin menemme pukin luo, jos siellä on sellainen karkkia jakamassa, mutta olen lapselle sanonut, että se on oikeasti ihan tavallinen setä, joka on vain pukeutunut joulupukiksi vähän samaan tapaan kuin teatterissa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta oli lapsena tosi pelottavaa, kun tilattu joulupukki tuli keskellä hauskinta juhlaa istumaan ja mörisemään meidän sohvalle ja sitten piti mennä syliin ja laulaa jotain. En tykännyt joulupukista, pelkäsin aina jo ennen joulua, että taas se tulee. Meille ei siis ole tulossa koskaan joulupukkia omaan kotiin. Lapselle kyllä puhelen joulupukista ihan positiivisesti ja kaupassakin menemme pukin luo, jos siellä on sellainen karkkia jakamassa, mutta olen lapselle sanonut, että se on oikeasti ihan tavallinen setä, joka on vain pukeutunut joulupukiksi vähän samaan tapaan kuin teatterissa.

Onko pelko siis mielestäsi periytyvää, vai miksi ajattelet, että lapsesi pelkäisi joulupukkia, koska sinäkin olet pelännyt? Entä, jos olisitkin pelännyt vaikka koiria: eikö teille saisi koskaan tulla koiraa, koska lapsesi saattaisi mahdollisesti sitä pelätä?

Vierailija kirjoitti:

Itse kerroin lapsille että joulupukki on vähän niin kuin sellainen leikki, jota kaikki leikkivät. En halunnut pettää lapsieni luottamusta kun totuus käy ilmi. Tähän syynä se, että itse lapsena aloin sitten ajatella, että mistäköhän muusta vanhempani olivat minua huijanneet.

Kerrotteko siis lapsillenne suoraan esim. senkin, että isi ja äiti menevät harrastamaan seksiä, kun lapset ovat nukahtaneet? Sehän on huijausta ja luottamuksen pettämistä, jos sanotte lapsillenne vaikka olleenne itsekin päikkäreillä, kun he isompana asian kuitenkin hoksaavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta oli lapsena tosi pelottavaa, kun tilattu joulupukki tuli keskellä hauskinta juhlaa istumaan ja mörisemään meidän sohvalle ja sitten piti mennä syliin ja laulaa jotain. En tykännyt joulupukista, pelkäsin aina jo ennen joulua, että taas se tulee. Meille ei siis ole tulossa koskaan joulupukkia omaan kotiin. Lapselle kyllä puhelen joulupukista ihan positiivisesti ja kaupassakin menemme pukin luo, jos siellä on sellainen karkkia jakamassa, mutta olen lapselle sanonut, että se on oikeasti ihan tavallinen setä, joka on vain pukeutunut joulupukiksi vähän samaan tapaan kuin teatterissa.

Onko pelko siis mielestäsi periytyvää, vai miksi ajattelet, että lapsesi pelkäisi joulupukkia, koska sinäkin olet pelännyt? Entä, jos olisitkin pelännyt vaikka koiria: eikö teille saisi koskaan tulla koiraa, koska lapsesi saattaisi mahdollisesti sitä pelätä?

Lähtökohtaisesti minun lapseni ei tarvitse mennä istumaan yhdenkään uppo-oudon kotiintunkeutujan syliin itkua vääntäen ja laittaa lauluksi, oli kyse sitten mistä satuolennosta tahansa. Minusta se oli lapsena vastenmielistä ja pelottavaa enkä aio altistaa omaa lastani samalle asialle. Miksi en saisi ottaa opiksi omista lapsuudenkokemuksistani? Eri asia on vaikka neuvolan rokotukset. Ne ovat tärkeitä ja perheessämme pakollisia, ja vaikken lapsena rokottamisesta tykännytkään, tuen lastani näiden pelottavien kokemusten läpi.

Kostatko sinä jotenkin omalle lapsellesi niin, että pakotat hänet tekemään asioita, jotka olivat sinusta itsestäsi lapsena pelottavia ja inhottavia - varsinkin jos ne eivät ole mitenkään pakollisia asioita? Ajatteletko, että hyväksi se on, karaisee luonnetta ja sitä rataa?

Kodin ulkopuolella kaupassa, markkinoilla tms. lapsi saa kyllä seurassani mennä joulupukin luo, jos haluaa.

Jos olisin pelännyt koiria lapsena, en usko, että ottaisin koiraa aikuisenakaan. Varmaankin pelolleni olisi hyvä syy. Inhosin lapsena kissoja, koska ne raapivat syviä kipeitä naarmuja käsiin, jos meni silittämään. En ole katsonut tarpeelliseksi ottaa kissaa itselleni nyt aikuisenakaan, eikä se tee minusta huonoa ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kerroin lapsille että joulupukki on vähän niin kuin sellainen leikki, jota kaikki leikkivät. En halunnut pettää lapsieni luottamusta kun totuus käy ilmi. Tähän syynä se, että itse lapsena aloin sitten ajatella, että mistäköhän muusta vanhempani olivat minua huijanneet.

Pienestä se on luottamuksen menettäminen kiinni. 

Jos miehesi valehtelee sinulle, niin se on ok, kun mies kertoo, että se oli vain semmoinen jännä taianomainen ihana leikki ;)

No, jos mieheni on jättänyt ostamansa lahjan vaikka keittiön pöydälle ja valehtelee, että sen on joku kotitonttu siihen jättänyt, niin en suoraan sanottuna koe, että hän pettää luottamukseni. Tai jos ihmettelen, miten hän on osannutkin juuri haluamani asian ostaa lahjaksi ja hän valehtelee, että pikkulinnut lauloivat, niin en edelleenkään koe, että hän on tuolla valheella pettänyt luottamukseni.

Tällaiseen valehteluun ja huijaamiseenhan joulupukin tuomat lahjat ovat verrattavissa. 

Hah! Eivät todellakaan ole verrannollisia! Miehesi tietää jo, ettei kotitonttuja ole olemassa. Lapsesi sen sijaan on monissa asioissa sinun varassasi, hän luottaa sinuun ja sinä olet rakentamassa hänen maailmankuvaansa. Verrannollista olisi, jos miehesi valehtelisi sinulle vaikka naapurissa asuvan vanhan rouvan olevan entinen näyttelijätär, joka näki enneunessaan, että hän kuolee tuskaisesti, jos on pahojen ajatusten ympäröimänä, joten lopetti näyttelemisen, alan ollessa kateuden pesäke, ja että hän on luvannut testamentata suuren perintönsä herttaisimmalle tapaamalleen pikkurouvalle. Miehesi mielestä tämä olisi mitä ihanin hauska leikki! :) Tämäkään ei olisi edes niin paha, koska aikuisena sinulla olisi kyky kyseenalaistaa tämä syötetty bullshitti, lapsi sen sijaan viattomasti luottaa vanhempiinsa. Perinteet ja tottumus sumentavat ihmisten moraalin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kerroin lapsille että joulupukki on vähän niin kuin sellainen leikki, jota kaikki leikkivät. En halunnut pettää lapsieni luottamusta kun totuus käy ilmi. Tähän syynä se, että itse lapsena aloin sitten ajatella, että mistäköhän muusta vanhempani olivat minua huijanneet.

Pienestä se on luottamuksen menettäminen kiinni. 

Jos miehesi valehtelee sinulle, niin se on ok, kun mies kertoo, että se oli vain semmoinen jännä taianomainen ihana leikki ;)

No, jos mieheni on jättänyt ostamansa lahjan vaikka keittiön pöydälle ja valehtelee, että sen on joku kotitonttu siihen jättänyt, niin en suoraan sanottuna koe, että hän pettää luottamukseni. Tai jos ihmettelen, miten hän on osannutkin juuri haluamani asian ostaa lahjaksi ja hän valehtelee, että pikkulinnut lauloivat, niin en edelleenkään koe, että hän on tuolla valheella pettänyt luottamukseni.

Tällaiseen valehteluun ja huijaamiseenhan joulupukin tuomat lahjat ovat verrattavissa. 

Hah! Eivät todellakaan ole verrannollisia! Miehesi tietää jo, ettei kotitonttuja ole olemassa. Lapsesi sen sijaan on monissa asioissa sinun varassasi, hän luottaa sinuun ja sinä olet rakentamassa hänen maailmankuvaansa. Verrannollista olisi, jos miehesi valehtelisi sinulle vaikka naapurissa asuvan vanhan rouvan olevan entinen näyttelijätär, joka näki enneunessaan, että hän kuolee tuskaisesti, jos on pahojen ajatusten ympäröimänä, joten lopetti näyttelemisen, alan ollessa kateuden pesäke, ja että hän on luvannut testamentata suuren perintönsä herttaisimmalle tapaamalleen pikkurouvalle. Miehesi mielestä tämä olisi mitä ihanin hauska leikki! :) Tämäkään ei olisi edes niin paha, koska aikuisena sinulla olisi kyky kyseenalaistaa tämä syötetty bullshitti, lapsi sen sijaan viattomasti luottaa vanhempiinsa. Perinteet ja tottumus sumentavat ihmisten moraalin.

Öö, pitäisiköhän sinun laittaa korkki jo kiinni?

Vierailija kirjoitti:

Minkälaisia traumoja te olette saaneet, kun on teille on selvinnyt, ettei joulupukkia ole olemassa? Suurin osa meistä aikuisista varmaankaan ole traumatisoitunut mitenkään, vaan muistelee ihan hyvällä mielellä lapsuuden joulujen joulupukkeja. Miksi ette soisi lapsillenne myös tätä mahdollisuutta nauttia joulun taiasta.

Traumoja ei tullut, koska

a) äiti väittää vieläkin, että joulupukki on olemassa

b) olin nähnyt vanhempien valehtelevan muille ihmisille jo muistakin asioista.

Voin silti kuvitella, että ns. ehdottoman totuudessa pysymisen perheissä tämä voi kuitenkin olla lapselle aika järkytys.

Minusta lapselle valehteleminen on aina väärin. Toki, nyrkkisääntö on, että jos lapsi kysyy: "Mistä olen tullut", niin aluksi vastataan "Kaupungin sairaalasta". Se on rehellinen vastaus, ja muuta ei tarvitse kertoa, ellei lapsi ala kyselemään enempää.

Jos lapsi kysyy: "Onko joulupukkia olemassa?", niin siihen voisi vastata vaikka: "Otetaan siitä jouluna selvää." Itse en hyväksy joulupukin näyttelemistä tai antaisi kenellekään sukulaiselle lupaa näytellä pukkia lapselleni. Mutta, jos se joulupukki jouluna ovelle saapuu, niin saa lapsi tehdä johtopäätöksensä itse.

Vierailija kirjoitti:

Minusta oli lapsena tosi pelottavaa, kun tilattu joulupukki tuli keskellä hauskinta juhlaa istumaan ja mörisemään meidän sohvalle ja sitten piti mennä syliin ja laulaa jotain. En tykännyt joulupukista, pelkäsin aina jo ennen joulua, että taas se tulee. Meille ei siis ole tulossa koskaan joulupukkia omaan kotiin. Lapselle kyllä puhelen joulupukista ihan positiivisesti ja kaupassakin menemme pukin luo, jos siellä on sellainen karkkia jakamassa, mutta olen lapselle sanonut, että se on oikeasti ihan tavallinen setä, joka on vain pukeutunut joulupukiksi vähän samaan tapaan kuin teatterissa.

Meillä oli lapsuudenperheessä neljä lasta ja vain koira pelkäsi joulupukkia (yhtenä vuonna peruutti kuusta päin niin että se kaatui. Tulevina vuosina oltiinkin sitten fiksumpia ja vietiin koira yläkertaan kun pukki tuli käymään). Mutta meitä ei kyllä pakotettu laulamaan saati sitten istumaan syliin. Jopa minä porukan ujoimpana uskalsin puhua hölöttää pukille =)

Meillä vielä 9-vuotiaskin uskoo pukkiin. Sinä päivänä kun hän tulee kysymään että onko joulupukkia olemassa, kerron totuuden.

Kyllä lapsi saa joulupukkiin uskoa. Uskoohan jotkut aikuiset jumalaankin. Samanlaisia satuolentoja ovat kuitenkin. Joulupukki on vaan todennäköisemmin olemassa. :D

Ei se minulle mikään järkytys ollut. En edes muista miten sain tietää, pikkuhiljaa kai sitä vaan tajus asioiden oikean laidan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta oli lapsena tosi pelottavaa, kun tilattu joulupukki tuli keskellä hauskinta juhlaa istumaan ja mörisemään meidän sohvalle ja sitten piti mennä syliin ja laulaa jotain. En tykännyt joulupukista, pelkäsin aina jo ennen joulua, että taas se tulee. Meille ei siis ole tulossa koskaan joulupukkia omaan kotiin. Lapselle kyllä puhelen joulupukista ihan positiivisesti ja kaupassakin menemme pukin luo, jos siellä on sellainen karkkia jakamassa, mutta olen lapselle sanonut, että se on oikeasti ihan tavallinen setä, joka on vain pukeutunut joulupukiksi vähän samaan tapaan kuin teatterissa.

Onko pelko siis mielestäsi periytyvää, vai miksi ajattelet, että lapsesi pelkäisi joulupukkia, koska sinäkin olet pelännyt? Entä, jos olisitkin pelännyt vaikka koiria: eikö teille saisi koskaan tulla koiraa, koska lapsesi saattaisi mahdollisesti sitä pelätä?

 

Lähtökohtaisesti minun lapseni ei tarvitse mennä istumaan yhdenkään uppo-oudon kotiintunkeutujan syliin itkua vääntäen ja laittaa lauluksi, oli kyse sitten mistä satuolennosta tahansa. Minusta se oli lapsena vastenmielistä ja pelottavaa enkä aio altistaa omaa lastani samalle asialle. Miksi en saisi ottaa opiksi omista lapsuudenkokemuksistani? Eri asia on vaikka neuvolan rokotukset. Ne ovat tärkeitä ja perheessämme pakollisia, ja vaikken lapsena rokottamisesta tykännytkään, tuen lastani näiden pelottavien kokemusten läpi.

 

Kostatko sinä jotenkin omalle lapsellesi niin, että pakotat hänet tekemään asioita, jotka olivat sinusta itsestäsi lapsena pelottavia ja inhottavia - varsinkin jos ne eivät ole mitenkään pakollisia asioita? Ajatteletko, että hyväksi se on, karaisee luonnetta ja sitä rataa?

 

Kodin ulkopuolella kaupassa, markkinoilla tms. lapsi saa kyllä seurassani mennä joulupukin luo, jos haluaa.

 

Jos olisin pelännyt koiria lapsena, en usko, että ottaisin koiraa aikuisenakaan. Varmaankin pelolleni olisi hyvä syy. Inhosin lapsena kissoja, koska ne raapivat syviä kipeitä naarmuja käsiin, jos meni silittämään. En ole katsonut tarpeelliseksi ottaa kissaa itselleni nyt aikuisenakaan, eikä se tee minusta huonoa ihmistä.

Ei meilläkään lapsen ole pakko mennä istumaan joulupukin syliin tai esittää laulua, jos ei halua, vaikka meillä joulupukkiin "uskotaankin". Ja ei, en kosta lapselleni omia lapsuuden kokemuksiani, mutta en myöskään pidä häntä minun kopionani. Minä pelkäsin lapsena suihkua, mutta en ole jättänyt lastani suihkuttamatta, koska se voisi mahdollisesti olla myös lapsestani pelottavaa. Sen sijaan olen pyrkinyt toiminnallani siihen, että suihkussa käyminen olisi lapselle mukava juttu, niin kuin on ollutkin.

Tässä vielä asiantuntijoiden mielipiteitä:

http://www.iltalehti.fi/perhe/2014121918941924_pr.shtml

http://www.kaleva.fi/teemat/hyva-elama/joulupukkiin-saa-uskoa/253186/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kerroin lapsille että joulupukki on vähän niin kuin sellainen leikki, jota kaikki leikkivät. En halunnut pettää lapsieni luottamusta kun totuus käy ilmi. Tähän syynä se, että itse lapsena aloin sitten ajatella, että mistäköhän muusta vanhempani olivat minua huijanneet.

Pienestä se on luottamuksen menettäminen kiinni. 

Jos miehesi valehtelee sinulle, niin se on ok, kun mies kertoo, että se oli vain semmoinen jännä taianomainen ihana leikki ;)

No, jos mieheni on jättänyt ostamansa lahjan vaikka keittiön pöydälle ja valehtelee, että sen on joku kotitonttu siihen jättänyt, niin en suoraan sanottuna koe, että hän pettää luottamukseni. Tai jos ihmettelen, miten hän on osannutkin juuri haluamani asian ostaa lahjaksi ja hän valehtelee, että pikkulinnut lauloivat, niin en edelleenkään koe, että hän on tuolla valheella pettänyt luottamukseni.

Tällaiseen valehteluun ja huijaamiseenhan joulupukin tuomat lahjat ovat verrattavissa. 

Hah! Eivät todellakaan ole verrannollisia! Miehesi tietää jo, ettei kotitonttuja ole olemassa. Lapsesi sen sijaan on monissa asioissa sinun varassasi, hän luottaa sinuun ja sinä olet rakentamassa hänen maailmankuvaansa. Verrannollista olisi, jos miehesi valehtelisi sinulle vaikka naapurissa asuvan vanhan rouvan olevan entinen näyttelijätär, joka näki enneunessaan, että hän kuolee tuskaisesti, jos on pahojen ajatusten ympäröimänä, joten lopetti näyttelemisen, alan ollessa kateuden pesäke, ja että hän on luvannut testamentata suuren perintönsä herttaisimmalle tapaamalleen pikkurouvalle. Miehesi mielestä tämä olisi mitä ihanin hauska leikki! :) Tämäkään ei olisi edes niin paha, koska aikuisena sinulla olisi kyky kyseenalaistaa tämä syötetty bullshitti, lapsi sen sijaan viattomasti luottaa vanhempiinsa. Perinteet ja tottumus sumentavat ihmisten moraalin.

Öö, pitäisiköhän sinun laittaa korkki jo kiinni?

Heh heh. Kerrohan nyt sitten miten tämä eroaisi joulupukki-valehtelusta? Ehkä joulupukki-huijareiden tulisi laittaa korkki kiinni? Monesti kun ihminen on tottunut, että jotain asiaa on aina tehty, hän omaksuu sen olevan sen nojalla ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kerroin lapsille että joulupukki on vähän niin kuin sellainen leikki, jota kaikki leikkivät. En halunnut pettää lapsieni luottamusta kun totuus käy ilmi. Tähän syynä se, että itse lapsena aloin sitten ajatella, että mistäköhän muusta vanhempani olivat minua huijanneet.

Pienestä se on luottamuksen menettäminen kiinni. 

Jos miehesi valehtelee sinulle, niin se on ok, kun mies kertoo, että se oli vain semmoinen jännä taianomainen ihana leikki ;)

No, jos mieheni on jättänyt ostamansa lahjan vaikka keittiön pöydälle ja valehtelee, että sen on joku kotitonttu siihen jättänyt, niin en suoraan sanottuna koe, että hän pettää luottamukseni. Tai jos ihmettelen, miten hän on osannutkin juuri haluamani asian ostaa lahjaksi ja hän valehtelee, että pikkulinnut lauloivat, niin en edelleenkään koe, että hän on tuolla valheella pettänyt luottamukseni.

Tällaiseen valehteluun ja huijaamiseenhan joulupukin tuomat lahjat ovat verrattavissa. 

Hah! Eivät todellakaan ole verrannollisia! Miehesi tietää jo, ettei kotitonttuja ole olemassa. Lapsesi sen sijaan on monissa asioissa sinun varassasi, hän luottaa sinuun ja sinä olet rakentamassa hänen maailmankuvaansa. Verrannollista olisi, jos miehesi valehtelisi sinulle vaikka naapurissa asuvan vanhan rouvan olevan entinen näyttelijätär, joka näki enneunessaan, että hän kuolee tuskaisesti, jos on pahojen ajatusten ympäröimänä, joten lopetti näyttelemisen, alan ollessa kateuden pesäke, ja että hän on luvannut testamentata suuren perintönsä herttaisimmalle tapaamalleen pikkurouvalle. Miehesi mielestä tämä olisi mitä ihanin hauska leikki! :) Tämäkään ei olisi edes niin paha, koska aikuisena sinulla olisi kyky kyseenalaistaa tämä syötetty bullshitti, lapsi sen sijaan viattomasti luottaa vanhempiinsa. Perinteet ja tottumus sumentavat ihmisten moraalin.

Öö, pitäisiköhän sinun laittaa korkki jo kiinni?

No eikö nuo joulupukkikertomukset sitten muka kuulosta vanhan juopon delirium-hölötyksiltä? Parrakas pukkinen lentää ympäri maailmaa yli taivaan punanenäisen lentohirven kanssa ja tuo kaikille maailman lapsosille lahjuksia, jos ovat muistaneet käyttäytyä.

up