Miten selviän kakkosen synnytyksestä?

22222222- synnytin sulle muutaman tähän sivulle ;)

Yritän täällä purkaa tunteitani mutta te vaan pilailette.

Todella kypsää myös teiltä, varsinkin sinulta nro 2.

ap

Synnytykseen voi pahimmillaan kuolla, mutta tuskin niin nyt käy ja hyvinhän näytät selvinneen ensimäisestäkin kun netissä jaksat istua ja märehtiä karmeaa kohtaloasi.

jätät miehen lapsen kanssa kotiin, niin pääset synnyttämään. Näin minäkin olen tehnyt.

ja kaikki ei tod. mennyt " oppien" mukaan. Olet sitten täydellinen ihminen jos sinua ei mikään pelota.

Minua nimittäin pelottaa synnyttää uudelleen, kivut, verenvuodot kaikki.

kiitos klö, taidan puhua neuvolassa asiasta.

Miksi sä teet lapsia jos et muka kestä synnytystä? Ei se synnyttäminen ole mikään lomamatka missä kaikki on niin ihanaa että! Älä murehdi etukäteen asiaa, mihin et voi suuremmin vaikuttaa. Hengissä olet nytkin, joten olet varmaan seuraavankin synnytyksen jälkeen.

Taitaa tuo häirikkö olla itsekkin pellopolin asiakas, kun noin ikäviä heittelee. Saa ilmeisesti siitä itselleen tyydytystä.



Koita olla ajattelemata synnytystä etukäteen, tulee mikä tulee. Suomen sairaaloissa on hyvä hoito ja on erittäin harvinaista, että synnytyksessä tulee pahoja ongelmia. Ilmoita halustasi saada puudutus heti kättelyssä, niin ei unohdu hoitohlökunnalta.



Hyvin se menee. Luota itseesi, kroppaasi ja hlökuntaan. Jos viime kerralla oli ongelmia, ei se tarkoita että niitä tulee tällä kerralla.

että nämä tunteet ovat nousseet pintaan tämän raskauden aikana. Kun aloitimme yrittämään lasta niin ei minua synnytys pelottanut ollenkaan. Ehkä se sitten on jotain mitä raskauden aikana nousee pintaan ja siitä selviää (ja uskon että selviää) mutta sinun kommenttisi eivät todellakaan ole kypsiä nekään.

joko

a)itse epäonnistunut pelkopolin asiakas

b)katkera lapseton

c)muuten hullu jolta on pilleri jäänyt aamulla ottamatta

d)sekoitus muista vaihtoehdoista

Sit voisin jo niellä sun kammosi ja pelkosi, jos edellinen lapsesi olisi melkein kuollut, tai olisi kuollut tai vammautunut, mutta muuten en.

on kyllä tod. katkera ihminen. Luultavasti miehetön ja lapseton, eihän tommosta kurppaa kestäs kukaan

polille keskustelemaan pelosta. Sairas asenne, että mitä tekee lapsia, kun pelkääkin. Itselle on käynyt niin, että kesken raskauden järkyttävä pelko sai vallan ja se ei ole todellakaan hauskaa, eikä tahdonalainen asia. Olen itse pitänyt pelkopolin asiakkaita luusereina, mutta sitten iskikin itselleni pelko ja ei paljon naurata.

noin minullekin kävi, nyt raskauden aikana on nämä tunteet nousseet. Ennen raskautta en voinut edes kuvitella että synnytys pelottaisi :(

Esikoisen kohdalla aloin jännittää käynnistystä edeltävänä iltana, toisella kerralla kauhu kasvoi viikko viikolta, koska tiesin mitä oli odotettavissa. Jotenkin vain kaikki ylimääräinen hälveni mielestä supistusten alkaessa. Pelko ym jäi taka-alalle yrittäessäni sopeutua ja valmistautua kasvaviin supistuksiin. Pelko ja kauhu huuhtoivat tosissaan yli kun kävi ilmi ettei ole anestesialääkäriä saatavilla..kuitenkin kaikki päättyi hyvin :)

vouhottaa? Ettekö kykene omaa kipua hallitsemaan ja elämään sen hetken kivun kanssa kun sitä on? Ja edelleen, ymmärtäisin pelon jos PELKÄÄ LAPSENSA puolesta, mutta nainen on suunniteltu synnyttämään, rankkaa se on mutta vielä rankempaa se on vauvalle.

Moi ja tsemppiä sulle synnytykseen!



Pelkopolilla käyminen kuulostaa hyvältä idealta. Siellä voit purkaa tuntojasi, ja sinun papereihisi kirjataan nuo asiat jotka nyt mieltä kaiherruttavat.



Sitten sellainen juttu, jonka varmaan tiesitkin, että yleensä (=paino sanalla yleensä, ei tietty aina) toinen synnytys on helpompi kuin se ensimmäinen, yleensä ainakin nopeampi, ellei väliä synnytysten välillä ole kauheasti.



Sitten vielä sellainen juttu, että jos inhoat epiduraalin laittoa (itse en voinut kuvitellakana kahden selkäydinpunktion jälkeen ottavani sitä), niin oletko yhtään tutustunut kivunlievityskeinoihin, joita voisit itse käyttää, esim kunnon hengitystekniikka, oikeanlainen liikkuminen, vesi jne.? Mulla esikoinen syntyi luomuna lähes kivuttomasti, kun oli noi hommat niin hanskassa, olin valmistautunut kunnolla. Kakkosen kanssa en niin viitsinyt, ja oli vähän hurjempi synnytys, mutta hyvä kokemus silti. Opin siitä kuitenkin, että jos haluaa, että noi hommat toimii, niin niitä täytyy harjoitella, se ei auta että teoriassa tietää mitä pitää tehdä, vaan homman pitää olla edes vähän lihasmuistissa.





Joka tapauksessa, mihin päädytkin, toivotan sulle hyvää synnytystä!



Ps. tiedän myös tapauksia, joissa äidillä ollut verenvuotoa yhden synnytyksen yhteydessä, mutta sen jälkeiset synnytykset menneet ongelmitta.

taidat olla hieman tunnevammainen???

pelot kuuluvat myös normaaliin elämään ja lähes jokainen ihminen pelkää jotain.

kaikkien viimeisien kolmen synnytys on pelottanut! koska ensimmäisestä oppi mitä tuleman pitää. tietää että alun supistukset ovat vain alkuleikkiä lopun kiepeille jne. mutta jännää siinä on se kun viikot rupee täyttymään, alkaa olla rvk37-> niin alat olla kypsä siihen mahaan eikä tuleva synnytys pelota koska haluat vauvan jo pois mahasta. ja mulla on käynyt joka vauvalla noin. väitän että luonto kypsyttelee äitin valmiiksi synnytykseen. tätmän tiedostaneena en viitsi edes ajatella synnnytystä hirmuisesti kesken raskautta :)))



ja unohda noi törkimykset jotka kirjoittelivat eimmissa (en jaksanut lukea edes niitä)