Miten te saatte lapsenne tottelemaan ????

Kertokaa!



Sillä alkaa kyllä jo olla sellainen olo, että mitä tässä enää pystyy tekemään.



Tässä nyt esimerkki aamulta: lähdimme kävellen eskariin, kuten joka aamu. Eskarilainen, 2½v ja sitten melkein puolivuotias vauva. No, hän se onkin ainut, joka ei rissaa jatkuvasti äidille ;-)



No, kävelystä ei taas meinannut tulla yhtään mitään ja vaikka lähdettiin melkein tuntia aikaisemmin (tuon matkan kävelee aikuisen vauhdilla vartissa, tuon 2veen vauhdilla puolessa tunnissa), meinattiin siltikin myöhästyä, kun jatkuvasti molemmat pojat teki sitä sun tätä ja ihan muuta kun mitä piti, eli kävellä.



Sanoin mitä hyvänsä, molempien vastaus " eipäs" ja kumpikaan ei TAASKAAN uskonut sanaakaan mitä sanoin!



Sitten meni hermot ja aloin uhkailla. Esikoiselle uhkasin laittaa Bioniclet piiloon viikoksi, kavereita ei meille pariin päivään ja telkkarikin pois huoneesta, mutta vastaus oli vaan " eipäs" ja nenä pystyssä taas omia touhuja. Tuo keskimmäinen sitten taas uhmaa äitiä hinnalla millä hyvänsä, myös omalla hengellään, eli siis vaikka sitten autotielle menee, ihan vaan minua uhmatakseen.



Kotimatka eskarilta takaisin oli sekin yhtä helvettiä, autotielle juoksua jne. Minä kannoin kun ei muuten totellut ja ihmiset tuijotti. Hermot meni niin, että itketti, mutta pidäteltävä oli siellä ihmisten silmien alla, kotiin kun päästiin, niin itku tuli. Siis äidiltä.



Millä ihmeellä te muut saatte lapsenne tottelemaan? Meillä ei auta lahjonta eikä uhkailu - sitten kun toteutetaan ne uhkaukset (esim. nyt vaikka joku tietty lelu piiloon pariksi päiväksi tai tv pois huoneesta) niin sitten ollaan niin vauvoja ja surkeita ja huudetaan apua ja itketään.



Saa hävetä ihmisten ilmoilla silmät päästään.



Ollaan yritetty sanoa, että eikö olis mukavampaa kun voitais olla sovussa ja tehtäis mitä pitäis, niin ei tarttis äidin ja isin huutaa ja kaikilla olis mukavampaa. Niin olis, mutta silti ei vaan voida olla nätisti.