Ujo ja hiljainen ekstrovertti, onko mahdollista?

Vierailija

Luin tota introvertille juhlat-ketjua ja ärsyynnyin ihmisten vakuutteluista, että heille introvertteina riittää ihan hyvin vuosittaiseksi sosiaaliseksi kontaktiksi se joulupäivällinen
sukulaisten kanssa, muuten ovat hyvin onnellisia yksinään.
Itse en ole onnellinen yksin vaan kaipaan jatkuvasti seuraa. Olen hiljainen enkä useinkaan keksi mitään puhuttavaa, niinpä minulla ei ole ollut kavereita 15 vuoteen. Kuitenkin voisin olla ihmisten kanssa vaikka joka päivä. Olen siis hiljainen ekstrovertti, koska kaipaan ihmisiä enkä ole onnellinen yksinään?

Kommentit (7)

Vierailija

No minä olen ainakin introvertti, mutta nautin silti lähimpien ystävieni läsnäolosta. Heitä kestän päivittäin, myös sosiaaliset tilanteet töissä ym. on ok. Oikeastaan olisin hyvin alakuloinen ilman toisten seuraa. Maksimissaan pari viikkoa pärjäilen ilman mitään sosiaalisia kontakteja, koiraani ja kaupan kassaa lukuunottamatta.

Sen sijaan kaikki isommat juhlat ym. aiheuttavat lähinnä väsymystä ja aina ennen lähtöä tuntuu, ettei haluaisi mennä. Jälkikäteen juhlista saattaa jäädä hyvä fiilis, mutta kuitenkin akkuja pitää saada ladata itsekseen päivä tai pari.

Vierailija

Itse olen myös ujo ja hiljainen, mutten ahdistu ihmisten ympäröimänä. Yhden tai kahden kaverin seurassa olen puhelias, mutta jos porukka on isompi, jään kuuntelemaan sivusta. Yksinäisyys ahdistaa. Eli kai minäkin olen ujo ekstrovertti.

Vierailija

Vähän vaikea sanoa tuon perusteella pelkästään. Mä olen introvertti, joskin varmaan sieltä lievemmästä päästä, mutta kyllä mä joskus olen tuntenut yksinäisyyttä, tosin nykyään parisuhteessa ollessani en oikeastaan koskaan. Mulla se introverttius näkyy ehkä siinä, että tarvitsen paljon koti-iltoja ja sellaista rauhallista olemista. En siis välttämättä ahdistu muista ihmisistä tai sosiaalisista tilanteista sinänsä (esim. olen pystynyt asumaan monta vuotta soluasunnossa ystävien ja tuttavien kanssa ja hengasimme joka ilta yhdessä kotonamme), kunhan saan olla rennosti eikä ole pakottavaa tarvetta koko ajan jutella tai olla sosiaalinen.

Mutta ihan selkeästi kuitenkin olen introvertti, en "jaksa" tutustua uusiin ihmisiin tai pidä oikeastaan yhteyttä kehenkään muuhun kuin muutamaan lähimpään ystävääni ja tosiaan tarvitsen todella paljon sellaista rauhallista latautumisaikaa, oikeastaan joka päivä. Väsyn jos on jotain ohjelmaa töiden jälkeen useampana iltana peräkkäin.

Vierailija

5 jatkaa, kyllä mä siis introverttinakin kuitenkin kaipaan sitä, että on joku läheinen ystävä joka ymmärtää ja jonka kanssa jakaa kokemuksia.  Mun mielestä olennaista siinä onko ekstrovertti/introvertti, on se, mistä saa energiaa. Eli saako niistä sosiaalisista tilanteista energiaa, vai kuluttaako ne sitä.

Vierailija

Minä olen ehdottomasti introvertti siinä mielessä, että inhoan sukujuhlia tai illanviettoja enkä jaksa ylläpitää ystävyyssuhteita, joissa tavataan usein. Nautin kotona olemisesta enkä oikeasti halua tutustua uusiin ihmisiin. Olen myös ujo ja sosiaaliset tilanteet ovat usein haasteellisia.

Toisaalta olen iloinen ja tutussa seurassa jopa puhelias. Tulen helposti toimeen ihmisten kanssa ja juttelen esim. lasten harrastusten yhteydessä toisten vanhempien kanssa lähes aina. En jännitä niitä tilanteita, koska voin olla puhumatta ja istua hiljaa nurkassa, jos haluan tai ynähtää jotain sopivaa, jos joku jotain kysyy mutta toisaalta voin nauttia ihmiskontakteista, jotka eivät johda mihinkään. Minulle ei ole vaikeaa tervehtiä ihmisiä ja kykenen ns. aivottomaan small talkiin helposti, koska siinä ei tarvitse antaa itsestään mitään syvällistä. Nimenomaan ne syvälliset ihmiskontaktit pelottavat ja ahdistavat.

Moni pinnallisesti minut tunteva kuvittelee, että olen ekstrovertti, mutta se on kaukana totuudesta. Nautin yksinolosta ja kotona möllöttämisestä. Saan siitä nimenomaan voimaa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat