HUHTIHURMUREILLE perjantaita!

Siivousinto puski näin perjantain kunniaksi päälle! Saunan lauteita jynssätessä alkoi tosin jo voimat ehtyä:) Ehkä pitää vetäytyä kirjan pariin..



Maha voi hyvin, kovasti liikettä. Tuleva jalkapalloilija, ollaan vähän näin tulkittu! Ollaan aloittamassa taloprojektia tai talopakettiprojektia tarkemmin, siinä onkin sitten mietiskelyä.. Suurinpiirtein tiedetään minkälaista huonejärjestystä toivottaisiin ja minkä firman kautta. Maanantaina pitäisi mennä tarkemmin laatimaan suunnitelmat. Vuoden päästä olisi sitten uusi koti!



Kovasti odotan kevättä...



Huhti-toukka 29+1

2-vuotissynttärit on sitten vietetty ja sankari unten mailla. Yllättävän paljon hommaa tuli, vaikka kylässä eivät olleet muut kun isovanhemmat ja tädit ja sedät. Lahjoja ei onneksi tullut joulutyyliin. Nyt alkaa olla äitikin kypsä nukkumaan...



Tuosta linea negrasta vielä, että myös minä olen kuullut sen että pojalta viiva yltäisi napaan asti ja tytöltä rintoihin ja se päti ainakin meillä, kun esikoinen oli poika. Ja tältä toiselta viivaa ei ole vielä ainakaan näkynyt, ja tyttö sen pitäisi siis olla.



MAhdoton hikka on mahassa käynnissä, mahtaa johtua pepsistä ja kakusta ;) Siskoni, hoitoalalla, tuumasi äsken viimeisen ultrakuvan nähtyään - jossa vauva oli puolittain kääntänyt kasvonsa kuvaan - että tämä näyttää aivan tytöltä =D



Pinnasängyistä ei ole muuta kommenttia, kuin että meillä on käytössä minun vanha, koko jotain 60x100cm eli uutta patjaa joutui vähän lyhentämään. Lyömätön plussapuoli oli laskettava laita, eli olemme käyttäneet sitä sivuvaununa parisängyn vieressä, ei tarvinnut nostella niin paljon ja vauvan tippumisvaarakin ainakin tuntui pienemmältä. Jossain vaiheessa kun vauva oppi kovasti kääntyilemään ja liikkumaan unissaan, laita nostettiin, samoin silloin kun kiipeilyvaihe oli pahimmillaan ja pohja niin alhaalla kuin mahdollista, mutta sitten se laita taas laskettiin ja ipana kömpi sieltä itsekseen äidin viereen kesken unien. Jatkettavaan sänkyyn siirryimme n. 1½-vuotiaana omaan huoneeseen ja tosi hyvin meni. Nyt ipana nukahtaa sinne suunnilleen hyvät yöt sanottuaan, toisinaan huutelee vielä äitiä tai iskää katsomaan haisulia (muumityynyliina, vissiin haisuli pelottaa vaikkei sitä siinä olekaan). No, meni vähän yli aiheenkin mutta kuitenkin.



Huomenna ajattelin käväistä pitkästä aikaa vähän kävelyllä. Muuten tämä kunto kertakaikkiaan laskee kotona ollessa. Haaveissa olisi myös ommella jotain viikonloppuna, vaikkapa sellainen unipussi jonka ohje oli muistaakseni joulukuun suurikäsityö-lehdessä. Tiedä sitten, tuleeko sitä käytettyä, mutta jos kuitenkin ompelisi valmiiksi...



mutta nyt tutimaan. Öitä!



Eikkuli 32+2 edelleen