Apua, 6-vuotias kiukuttelee koko ajan
Ei halua herätä. Ei halua mennä eskariin. Ei halua nukkua eskarissa päiväunia. Ei halua lähteä eskarista.Ei halua syödä välipalaa. Ei halua syödä päivällistä. Haluaisi mennä suihkuun yksin, mutta ei osaa. Haluaisi katsoa televisiota koko yön. Ei halua mennä nukkumaan.
Tässä oli meidän normaalin arkipäivän kiukuttelut. Mitä teen tuon kanssa? Tulen kohta hulluksi! Lisäksi eskarista tulee aina palautetta, että lapsi hakkaa muita lapsia. Mitä sitten, kun ensi vuonna on kouluun meno edessä? Oikeesti, auttakaa!
Kommentit (24)
Sillä on joku asia huonosti. Yritä onkia se esiin.
Joo, eskari-ikäiset on kyllä ihan paholaisia, homma helpottaa puolessa vuodessa. Mutta: tarkista, että lapsi nukkuu riittävästi, syö riittävästi ja monipuolisesti, Ei hirveästi sokeria ja on kavereita ja liikuntaa, harrastuksia. Eli perusasiat kunnossa, se jo vähän auttaa. Nimim. kolmen koulu-ikäisen äiti.
Kiitos kaikille kolmelle vastauksista!
T:ap
Samassa veneessä pitkälti 6 v tytön kanssa täälläkin. Ei tosin eskarissa kiukuttele, vielä. On kuulemma siellä kuin enkeli, kotona ei.
Aamuisin ei halua mennä eskariin(siellä on kuulemma tylsää eikä halua tehdä mitään), ei haluaisi käydä suihkussa, siivota huonetta tai oikein mitään muutakaan hyödyllistä. Valittaa että miksi pitää mennä nukkumaan kun ei väsytä ja herätetään aamulla kun väsyttää. (nukkuu 10-11 h).
Kotona myös suuttuessaan paiskoo ovia, saattaa yrittää huitoa jne.
Sitä odotellessa että tämä eskariuhma helpottaisi.
Eskari-iässä lapsi kait käy läpi jo jonkinlaista itsenäistymisen vaihetta eli haluaa ottaa jo vastuuta tekeimisistään, olla iso, päättää monista omista asioista jne. Toisaalta asiat (eskari, sosiaaliset kuviot, tuleva koulunkäynti ym) tuntuvat varmasti jännittäviltä ja isoilta vielä, joten epävarmuus ja huoli purkautuu kiukutteluna. Tue ja kannusta, toisaalta pidä tärkeimmät rajat johdonmukaisesti päätettävissäsi. Anna mahdollisimman paljon sopivan kokoisia vastuutehtäviä lapselle, jonka kautta hän saa itsetuntoaan vahvistettua ja onnistumisen kokemuksia. Muista myös läheisyys ja rauhallinen yhdessäolo, jolloin lapsi saa kertoa mielessä pyörivistä asioista ja saa vanhemman huomiota. Kyllä se siitä.
Meilläkin tyttö joka eskarissa oikea enkeli mutta kotona jääräpää.Milloin ei halua kammata tukkaa,tulla ulkoa sisään,mennä nukkumaan,pestä itseään,harjoitella pyöräilyä,lähteä kauppaan.Pitäisi vain olla aikaa ja kärsivällisyyttä odottaa että uhmakohtaus unohtuu.Välillä ollaan molemmat kiljuttu täällä kuin syötävät.Useimmiten on hauska ja filosofinen pikku tyyppi.
Meillä ainkin lapI on eskein aloitettua tosi väsynyt iltaisin ja minusta sitä myöten käytös voi olla huonoa. Nuo ei nuku päikkäreitä eskarissa joten lapsi on sängyssä klo 20, nukahtaa muutamassa minuuti ja heräilee seiskan jälkeen. Saisi aamulla nukkua pidempäänkin ja voi olla aamulla väsynyt mutta herää heti kun vanhemmat nousee. Tuntuma on että tarvisi melkeen 12 tuntia vuorokauteen unta.
Arki-illoissa kannattaa panostaa ihan vaan kotona oleiluun ja läheisyyteen, lukekaa vaikka kirjoja tai pelatkaa lautapelejä. Tällä tavalla se lapsi ehkä sit myös kertoo jos sen mieltä joku painaa. Kirjastosta saa hyviä kirjoja joissa käsitellään tunteita, ja näitä 'en tahdo' juttuja. Esim muistaakseni joku mikko mallikas ei tahdo mennä päiväkotiin jne. Harrastusrumba väsyttää entistä enemmän. Tv:tä korkeintaan 30-60min päivässä, aamulla ei ollenkaan. Jos tv:n katselu kovAsti aiheuttaa riitaa niin sit voi pitää pari viikkoa kokonaan tv:n kiinni.
Olipa helpottavaa kuulla, että kohta 6 vuotta täyttävän teinimäinen käytös onkin normaalia. Eskarissa mennyt entiseen tapaan, ehkä hieman lisääntyvää levottomuutta ollut, mutta kotona ihan mahdoton. Ihmeellistä raivoamista ja mököttämistä. Toivottavasti menee ohi.
Onpa meillä kyllä rankka perhe:)! Kiukutteleva 6-vuotias ja vajaa neljävuotias, joka ei nuku.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tuleeko
Ap
Ei tule.
Olisi tosi kiva saada tänne lisää vastaajia.
Ap
6-vuotiaan uhma. Ihmettelen, miksi tästä ei puhuta neuvolan oppaissa. Ohi menee, mutta muista olla aikuinen niissä känkkäränkkätilanteissa.
Meillä oli ihan vastaava tilanne kun lapsi oli eskarissa. Meinasi keinot loppua. Saatiin tukea perheneuvolasta, meidän muksulla sosiaaliset taidot vaativat harjoitusta. Eskarissa tsemppasi, kotona pisti kaiken ranttaliksi. Kärsivällisyyttä ja johdonmukaisuutta, siis että jos perheessä on kaksi aikuista, molemmilla on samat säännöt. Lapsikin on hukassa tuossa kehitysvaiheessa, haluaa olla iso mutta taidot eivät vielä riitä.
Nyt kahden vuoden kuluttua tilanne on toinen. Lapset ja niitten taidot kehittyvät yksilöllisesti. Miehen kanssa käytiin eräskin kasvatukseen liittyvä keskustelu, saatiin tukea toisistamme. Tsemppiä! Ei ole häpeä kysyä neuvoa esim. perheneuvolasta.
No tuo alku kuulostaa siltä, että teillä asuu pikkumurkku. Jossain sanoivat 6-vuotiaiden käyvän omassa mittakaavassaan läpi samaa kuin teinien.
Mutta kyllä se kiukuttelu kohdistuu niissä tapauksissa vanhempiin ja muihin läheisiin. Eskariopet aina ylistää kuinka kilttejä nuo 6-veet ovat siellä.
Neuvolasta apuja!