Miten sujui 4kg esikoisen synnyttäminen?

Mun esikoinen painoi 4100g. Riippuu varmasti paljon äidin lantion koosta onko vaikeuksia. Mulla leikattiin väliliha ja repesinkin vähän, mutta kyllähän tuo ulos mahtui.

Ponnistusvaihe oli pitkä, mutta se ei johtunut vauvan painosta, vaan siitä että hän oli niin ylhäällä kun ponnistus alkoi. Väliliha leikattiin, kun ei muuten olis mahtunut, vauvalla oli aika iso pää :). Ponnistusta siis 1h 15 min.



Siskoni puolestaan sanoi, että hänen 4,7 kiloisensa synnytys oli helpompi kuin alle kolmikiloisen sisaruksen.

Minulle aiheutti suurimmat ongelmat se ettei vauva laskeutunut kunnolla. Sen takia sitte jouduttiin turvautumaan imukuppiin ja tehtiin episiotomia, mutta repeämiä ei tullut. En tiedä miten muuten olisi tullut ulos, paljonhan vaikuttaa päänympäryksen kokokin.

se, joka hommassa ratkaisee painolukua enemmän on vauvan PÄÄ.

Se on se kuula, jonka joudut puskemaan ulos ja se osa, joka raivaa tien. Loput mahdolliset michelinrenkaat tulevat blubsahtamalla perässä.



Älä siis huoli, 4 kilon vauva on vielä ihan " pala kakkua" , jos lääkäri on vielä lantiosi todennut.

avautumisvaihe tapahtui nopeasti 3 tunnissa, mutta ponnistuvaihe oli pitkä yli tunnin kestävä. Väkisin sitten mahasta painamalla ja päästä vetämällä saatiin pois. Väliliha leikattiin ja lisäksi repesin pitkälle emättimeen. Syytä pitkään ponnistusvaiheeseen ei osattu sanoa.



Toinen lapsi on ollut syntyessään vielä isompi ja synnytys taas ylihelppo.

T:9

POnnistusvaihe kesti 45 minuuttia. Lapsi oli ponnistuksen alkaessa ylhäällä ja toisaalta mun lantio olikin yllättäen " suorituskykynsä" rajoilla.



Tyttö oli tiukassa, mies sanoi että kätilö veti oikein olan takaa lasta ulos. Väliliha leikattiin ja vähän repesinkin. SILTI minusta synnytys oli helppo. Epiduraali osui nappiin ja ponnistusvaihe ei ollut kivulias. Enemmänki sellaista painontunnetta.



Vaikka olen ihan reippaan kokoinen nainen silti lantioni on sen kokoinen että kätilö sanoi että mun lantiosta ei paljon yli nelikiloista sitten kannata enää yrittää.



Rohkeasti vain synnyttämään.

painoarvio saattaa heittää, vielä nykytekniikalla, paljonkin. Ja päänympäryskin vaihtelee.

Olen aika lyhyt, 162 cm pitkä, minullekin tehtiin synnytystapa-arvio, ja siinä todettiin, että vauva mahtuu alakautta.

Olin kuitenkin niin peloissani, että vakavasti harkitsin sektion vaatimistakin. Erityisesti pelkäsin episiotomiaa, repeämistä ja vauvan juuttumista ja siten vammautumista. Lopulta mahan auki vetäminen tuntui kuitenkin pelottavammalta ja hammasta purren menin alatiesynnytykseen.



Synnytys käynnistettiin, avautumisvaihe kesti 3 tuntia ja ponnistus 30 minuuttia. Kipulääkkeitä en ehtinyt saada, ilokaasua kokeilin, mutta siitä ei ollut apua. Episiotomia tehtiin ja pieni repeämä tuli. Vauva painoi 3995g ja päänympärys oli huimat 39cm.



Ponnistusvaihe oli kipeä ja pelottavakin, mutta uskon, että se on kaikilla sellainen. Episiotomia ja repeämä eivät tuntuneet ollenkaan hirveiltä siinä " tapahtumien tuoksinassa" , niitä tuskin huomasikaan.



Minun viestini sinulle on; älä pelkää. Ammatitaitoinen henkilökunta tietää, mitä tehdä jos jokin menee vikaan. Heittäydy siis avoimin mielin kokemukseen mukaan. Vaikka synnytys sisältää kipua, tuskaa ja pelkoakin, se ON upea kokemus! Enää en missään tapauksessa haluaisi pelkosektiota. Toisen lapseni menin synnyttämään iloisin mielin. Esikoisen synnyttyä heti jo salissa sanoin kätilöille, että minä tyttö kyllä tulen vielä takaisin!



*tap tap* taputan sinua olalle siskoseni. Onnea matkaan!

Pituus selitti siis osan painosta, päänympärys oli muistaakseni 36cm. Ponnistusvaihe yli puolitoista tuntia, mutta koko ajan vauva eteni. Supistukset heikkenivät kuitenkin niin, että lopulta vedettiin imukupilla vauva ulos. Episiotomia ja sen jatkona repeämä tuli, muuta koko homma ei ollut yhtään kivulias, koska olin umpipuudutettu, epiduraalia jatkettiin kipupumpulla. Syynä tuohon vauvan jumiutumiseen oli pehmytkudosvastus, ei lantion luut. Tämä riski todettiin jo synnytystapa-arviossa.



Lähes identtisenkokoinen kuopus syntyi 5 minuutin ponnistusvaiheella, ilokaasulla, eikä tullut repeämiä.



Monella tutullanikin on ollut neljäkiloisia esikoisia, eikä mitään ihmeempiä ongelmia. Yhden ystävän 3,5 kg esikoinen sen sijaan ei mahtunut luisen lantion osalta syntymään, koska pää oli 39cm. Eli pää on se ratkaiseva tekijä, myös tarjonta vaikuttaa.

Tuli kuusi tikkiä ja ponnistusvaihe kesti tunnin. Kivuliasta oli. Lisäksi tytöltä murtui solisluu. Seuraavat synnytyksen ollut helpompia ja lapsetkin vähän pienempiä:-))

ilokaasulla pärjäsin alkuun.



Epiduraalia kannattaa pyytää lievästi ennakoiden, jono voi olla pitkä, jos laittaja on joutunut päivystysleikkaukseen.



episiotomiat joka kerta, hyvin paranivat.

Olen pieni suht pienikokoinen, väliliha leikattiin ja repesin pahasti (peräsuolikin vaurioitui) mutta en on ollut kipeä ollekaan...

Meilläkin toinen lapsi oli melkein samaa kokoa, vain 45g kevyempi ja syntyi 3 tunnin avautumisvaiheella ja 1 min ponnistuksella. Kyllä se toinen lapsi on jo paljon helpompi pukertaa, eikös?



Ja ap, Tiesitkö, että suomalaisten vauvojen keskiarvopaino on liikkunut 3,5 kilosta lähemmäs neljää kiloa? Neuvolantäti sanoi, että keskiarvopaino huitelee nykyisin 3800g tietämillä. Että nelikiloista ei oikein voi edes isoksi vauvaksi kutsua...minä olin itse aikanaan 4800g :D



13

Tarjontavirhe, jolle ymmärtääkseni altistaa juuri suuri koko ja suhteellisen pieni äiti.

poika painoi 4200g ja oli 53 pitkä. pää 37cm.

ponnistusvaihe kesti 53min. eppari tehtiin eikä repeämiä tullut.

Mulla taisi olla ongelmana se, että en tehokkaan epiduraalin " ansiosta" tuntenut supistuksia enkä oikein tiennyt että koska ja miten pitäisi ponnistaa. Niinpä tuhersin " turhaan" lähemmäs tunnin ja aloin lopulta jo nähdä näkyjä ja kuulla harhoja kun olin niin uuvuksissa.. se oli aika pelottavaa. Kun kätilöt alkoivat sitten puhumaan imukupista, kauhistuin niin että päätin kerätä viimeiset voimanrippeeni yhteen KUNNON ponnistukseen ja sieltähän se poika (4050g/52cm) sitten pullahti :)



Tokan kanssa meiniki olikin sitten kuin eri maailmasta.. Poitsu suorastaan lensi ulos ekalla ponnistuksentapaisella :D Mutta painoakin oli vain 3200 g..

pää oli kuitenkin siro, 33cm. Avautumisvaihe kesti " pitkään" mielestäni. Olisi ollut lyhyempi jos olisin ottanut epiduraalin aiemmin, sen jälkeen pystyin vasta rentoutumaan ja rupesi tapahtumaan. Ponnistusvaihe kesti 18 min, oli mielestäni työläs mutta kuitenkin helppo. Eppari tehtiin ilman mitään kertomista (tästä en oikein pitänyt varsinkin kun kaikki eteni hyvin) ja pieni repeämä virtsaputken suulla tuli. Synn. jälkeen alapää oli TODELLA turvonnut mutta sekin laski,

Kaikenkaikkiaan mielestäni meni hyvin, ja olisi ollut nopeampikin jos olisin suostunut epiduraaliin aiemmin. Ja 10 pisteen lapsi tuli.

pysähtyi, vauva kasvotarjonnassa. Kiireellinen sektio. 4060 g. Terve tyttö.Toivuin parissa viikossa.

Esikoinen painoi aika tasan 4 kg, päänympärys 37,5 cm. Avautumisvaihe oli nopea, ponnistus kesti vähän pidempään (1h15 min) mutta ei johtunut pelkästään isosta lapsesta vaan myös heikoista supistuksista. Ponnistusvaihe oli täysin kivuton enkä edes huomannut pojan syntymää, ponnistelin vaan minkä jaksoin.