Millaisia vasu-keskusteluja teillä on ollut?

Vierailija kirjoitti:

-4-v. ei toimi ohjeiden mukaan kerrasta, vaan pitää aina monta kertaa ohjata pukemaan, vessaan, viemään lautasia jne. 

-on aika kavereiden ohjattavissa, lähtee mukaan muiden hölmöilyyn aina, ei koskaan johda leikkiä

-sanoo usein "en mä tiedä" kysymyksiin (kotona vähemmän).

Tällaisia kehityskohteita. Epäilen että tuo viimeinen johtuu osin siitä, että vieroksuu kovaäänistä ja voimakashenkistä lto:ta, eikä halua jutella tälle. On kotonakin monesti sanonut, ettei tykkää jutella ko. tyypille. 

Lisäys tuohon ekaan kohtaan, vessaan ohjaaminen - on siis täysin kuiva ja menee vessaan itse jos on hätä, mutta tuolleen käskettynä kellon mukaan kokee sen tylsäksi ja siksi kuhnailee. 

Vierailija kirjoitti:

Entäpä kotihoidetut lapset? Kun ei ole sitä ulkopuolista tahoa nostamassa ongelmia esiin (ellei sitten neuvolaa lasketa). Päiväkodistahan laitetaan "lausunto" neuvolaan mukaan mutta kotihoidetuilla on vain vanhempien sana. 

Niin kamalaa.  Kotona oleva äiti luulee olevansa hyvä äiti ja uskoo että hänellä on hyvät lapset, kun lapsia arvioikin vaan neuvola ja lastenlääkäri ja mitä ne nyt mistään tietää. :D

Minä olen sitä mieltä, että enemmän pitäisi ymmärtää se, kuinka keskeneräisiä lapset on kasvussaan, ja että ne erot todellakin tasoittuvat iän myötä. Aika on usein paras lääke pienen lapsen kypsymättömyyteen. 

Meillä on ihan ääripäiden lapset, toinen on tosi rauhallinen ja itsekseen viihtyvä, ei erityisen liikunnallinen tai taiteellinen, vaan kielistä ja kulttuurista kiinnostunut, erityisesti aikuisten parissa viihtyvä lapsi ja toinen on ihan armoton tättähäärä, jolla pysyy ohjeet muistissa noin kaksi sekuntia, kädessä on kokoa ajan sakset tai kynä tai sitten roikkuu jossain tai muuten vain pomppii paikallaan, suu käy koko ajan ja pää on täynnä lauluja, kaipaa valtavasti ikäistään seuraa.

Molempien kanssa on ollut hyvät vasu-keskustelut, mutta osaltaan johtunee siitä, että ovat olleet hoidossa pienissä ryhmissä (noin 8 lasta) ja hoitajilla on ollut oikeasti mahdollisuuksia ottaa lasten ääripääpiirteet huomioon. Rauhalliselle voitiin järjestää se rauhallinen nurkkaus aku ankan lukemista varten ja vauhdikkaampi on saanut ekstrapaljon apulaistehtäviä ja tiloissa on mahdollista liikkua ja tehdä esim. kuperkeikkoja joka päivä. Kumpaakaan lasta ei ole lytätty sanomalla että "se on tosi hiljainen ja epäsosiaalinen, eikä suostu piirtämäänkään, että eihän se mitään hienomotoriikkaa tuollain opi" tai "ihan hirveetä kun se ei kuuntele mitään ohjeita ja vaan hyppii paikallaan vaikka pitäisi istua ja kuunnella mitä aikunen selittää". Molempia on kannustettu oppimaan riittävä määrä perustaitoja ja lisäksi olemme miettineet yhdessä miten lapsia voidaan tukea taitojen opettelussa.

Esim. tättähäärälle otettiin ohjaavat kuvat käyttöön sekä päiväkodissa että kotona ja koitettiin vähentää aikuisen sanallista jäpätystä, joka häviää lapsen päästä  kuin pieru saharaan. Kuvien avulla lapsi voi itse tarkistaa, että mitä nyt piti olla tekemässä, esim. lapsi ei vaatteita pukiessaan hiffaa että jalasta puuttuu sukat - aikuinen käskee sukkalaatikolle sukkia hakemaan - lapsi menee kohti kaappia mutta näkee maassa kirjan ja alkaa selata sitä - sukat unohtuvat - aikuinen hiiltyy - lapsikin pettyy - sukat puetaan itkun ja raivon kera VS. sukaton lapsi pyörii ympyrää huoneessaan - aikunen pyytää katsomaan kaapin oven kuvasta, että mitä vaatteita pitää olla päällä - lapsi näkee sukkien kuvan ja katsoo että omat varpaat ovat paljaat - ottaa itse sukat ja pukee ne - kaikilla on parempi mieli. Kun on ollut samat rutiinit sekä päiväkodissa että kotona, on tällaisen lapsen elämä huomattavasti tasaisempaa ja aikuisten pinna pysyy paremmin kasassa.

jos päiväkotiryhmä on iso, on parin hoitajan melko lailla mahdotonta kohdata kaikkia lapsia näin hyvin. se turhauttaa sekä hoitajia että lapsia ja sitä kautta myös vanhempia. On hyvä että asioista puhutaan, mutta nykyiset päiväkotiryhmien realiteetit tulevat aika äkkiä vastaan. Meillä on ollut ihan törkeän hyvä tuuri, että lapset ovat päässeet pieniin ryhmiin (ihan tavallisiin sellaisiin) ja kaikki aikuiset ovat voineet ihan ajan kanssa tutustua lapseen ja bongata pieniäkin juttuja. Isossa ryhmässä se ei aina ole mahdollista ja joskus hoitajat saattavat purkaa omaa jaksamattomuuttaan ja ahdistusta vanhempiin, ehkä toivoa että vanhemmat ottaisivat selvää millaiset asiat toimivat heidän lapsensa kanssa ja toisivat ajatukset ja välineet henkilökunnan tietoon.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Entäpä kotihoidetut lapset? Kun ei ole sitä ulkopuolista tahoa nostamassa ongelmia esiin (ellei sitten neuvolaa lasketa). Päiväkodistahan laitetaan "lausunto" neuvolaan mukaan mutta kotihoidetuilla on vain vanhempien sana. 

 

 

Niin kamalaa.  Kotona oleva äiti luulee olevansa hyvä äiti ja uskoo että hänellä on hyvät lapset, kun lapsia arvioikin vaan neuvola ja lastenlääkäri ja mitä ne nyt mistään tietää. :D

Minä olen sitä mieltä, että enemmän pitäisi ymmärtää se, kuinka keskeneräisiä lapset on kasvussaan, ja että ne erot todellakin tasoittuvat iän myötä. Aika on usein paras lääke pienen lapsen kypsymättömyyteen. 

No usein toki, mutta hyvähän se on ajoissa alkaa treenata taitoja, joita sitten tarvitsee esim. koulussa, ja elämässä muuten. Jos ei korjaannukaan asiat itsestään, niin siinä sitä sitten ollaan. Lapsi ei mitenkään kärsi siitä, että käy terapiassa tms. Yleensä noi jutut on lapselle hauskoja. Meilläkin käytiin fysioterapiassa, oli kivaa.