Millaisia vasu-keskusteluja teillä on ollut?

Vasta yksi takana, tosi myönteinen keskustelu oli. Hoitajien kanssa vaihdetaan kuulumisia muutenkin niin ei mitään yllätyksiä tullut.

Kysyin aina, miten päiväkoti kohtaa MINUN lapseni enkä kuunnellut sitä lätinää, että on niin vilkas jne.

Hoitajat saa palkkaa siitä "laadukkaasta varhaiskasvatuksesta".

Vierailija kirjoitti:

Kysyin aina, miten päiväkoti kohtaa MINUN lapseni enkä kuunnellut sitä lätinää, että on niin vilkas jne.

Hoitajat saa palkkaa siitä "laadukkaasta varhaiskasvatuksesta".

Aaaaaargh!

Ap kysyy tätä asiaa siksi, että mun kaveripiirissä joka lapsessa tuntuu olevan jotain "vikaa". Joko ovat liian vilkkaita tai sitten liian rauhallisia. Siis pojat, tytöissä ei näytä olevan samalla lailla puutteita, ehkä naiset jotenkin ymmärtää pieniä tyttöjä paremmin. Haluaisin kuulla, onko kenellekään sanottu vaan, että lapsesi on normaali ja tavallinen muksu jonka kanssa meillä täällä ei ole ongelmia. 

Niin tätä juuri tarkoitin että pojissa on aina vikaa kun eivät "sopeudu".

Se, että vasukeskustelussa nousee esiin niitä "vikoja" on ihan normaalia ja jopa lähes väistämätöntä koska kaavakkeissa kysytään mitä haasteita tai kehityksen kohteita lapsella on. Kyse ei siis ole siitä että lapsessa on vikaa ja se halutaan tehdä vanhemmalle selväksi vaan siitä että todella harva lapsi on tasaisen kehittynyt joka ikisellä osa-alueella vaan toisilla on haasteita sosiaalisissa tilanteissa, toisilla vaikka puheessa tai vessa-asioissa.

Noiden suhteen ei siis kannata olla kovin herkkähipiäinen, hoitajan velvollisuus on kertoa missä asioissa lapsella on haasteita ja kehityttävää ja aika usein ne on vähän keksimällä keksittyjäkin jos lapsella ei mitään selkeitä ongelmia ole. 

Mun mielestä asiallinen vasu keskustelu ja onhelmista puhuttiin asiallisesti. Tyttö jolla liebä puheen kehitys häiriö

Samaa mieltä 6 kanssa. Onhan se selvää, kun kysytään että missä voisi vielä kehittyä, niin harvalla ihan oikeasti on sellainen lapsi, jolla ei ole millään osa-alueella parannettavaa. Meillä nämä kehitysalueet on hyvin pieniä, ja onneksi meillä on muutenkin hyvät hoitajat kenen kanssa on hyvä jutella.

Järjestään huonoja kokemuksia. Kiltti, mutta vilkas lapsi on jostain syystä hirveän ongelmallinen. Keskustelujen päätteeksi lasta piti juoksuttaa puheterapeutilla, psykologilla ja neuvolassa. Kas kummaa, mitään vikaa ei löytynyt.

Olen niin vanha, että mun on vähän vaikea ymmärtää sitä, että siitä lapsesta väkisin haetaan se "kehittämiskohde". Jos lapsen kehitys on normaalia, niin sen pitäisi riittää. Sellainen säätäminen siitä että miten tässä nyt päästään mahdollisimman lähelle standardia, on minusta ensinnäkin resurssien tuhlaamista ja toisekseen se näkee lapsen enemmän muokattavana objektina kuin yksilönä.

Meissä aikuisissakin ihan joka ikisellä on ne kehityskohteensa. Ne ovat useimmilla ominaisuuksia, eivät vikoja, ja niiden(kin) kanssa voi elää aivan hyvää elämää.

Kolme lasta, kaikki nyt jo koulussa. Saatiin aina kehuja eikä muistiin ainakaan ole jäänyt negatiivista palautetta. Sama juttu myös koulun ovop-keskusteluissa. Lapset ovat tyttöjä.

Mulla on vain yksi lapsi. 2-vuotiaana pienten ryhmässä vain kehuttiin ja sanottiin, että normaali lapsi. Tällöin tosin hoitajalla ei ollut koulutusta alalle käsittääkseni.

3-vuotiaana oli lto pitämässä, ja heti löytyi kehitettävää. Silleen, että "te voisitte sitten kotona joskus kokeilla piirtää" jne edes kysymättä että tehdäänkö näin kotona, eli sellainen vähän ärsytti, etenkin kun kyllä piirrettiin jne. Nyt täytti 4 ja oli edelleen yksi asia mikä mättää, tästä laittoi neuvolaankin viestiä siinä 4-v. tarkastuksen yhdeydessä ja koittaa nyt järjestää lapselle tukea siihen. Mun mielestä tää on  ihan hyvä juttu. 

Meillä on sellainen kiltti ja herkkä lapsi, sen 3-v. tarkastuksen jälkeen vähän pänni kun kuulosti että se meidän lapsi on koko ryhmän suurin ongelmalapsi... No, tiedä vaikka näin olisikin, mutta vaikea uskoa. 

Vierailija kirjoitti:

Olen niin vanha, että mun on vähän vaikea ymmärtää sitä, että siitä lapsesta väkisin haetaan se "kehittämiskohde". Jos lapsen kehitys on normaalia, niin sen pitäisi riittää. Sellainen säätäminen siitä että miten tässä nyt päästään mahdollisimman lähelle standardia, on minusta ensinnäkin resurssien tuhlaamista ja toisekseen se näkee lapsen enemmän muokattavana objektina kuin yksilönä.

Meissä aikuisissakin ihan joka ikisellä on ne kehityskohteensa. Ne ovat useimmilla ominaisuuksia, eivät vikoja, ja niiden(kin) kanssa voi elää aivan hyvää elämää.

Samaa mieltä. Vaikka kaavakkeessa kehityskohteet ovatkin. Jos minä olen katsonut, että jokin sujuu ikätasoisesti, niin jätän kehityskohteet merkitsemättä. Keskustelen lapsen vanhemman kanssa ja täytämme yhdessä kaavakkeen. Kuuntelen vanhemman mielipiteen lapsensa kehityksestä, enkä kirjoita mitään, mitä ei olla yhdessä sovittu. Kasvatuskumppanuus on tärkeää.

 Älää pitäkö kehittymisen kohteita negatiivisena palautteena. Jos niitä jossain osa-alueilla on, niin niihin kiinnitetään päiväkodin toiminnassa huomio ja toiminta suunnitellaan sen mukaan. Pitäkää vasu- keskustelua ja ylös kirjaamista vanhempien ja päiväkodin välisenä sopimuksena, jossa sovitaan lapsenne hoidosta ja kasvatuksesta.

Lisää kokemuksia

Minä olen sellainen herkkähipiäinen äiti. Johtuen siitä, että lapseni on hyvin paljon minun kaltaiseni (poika). Minusta tuntuu jotenkin kamalalta, että ne ominaisuudet, joiden kansa olen ihan hyvin pärjännyt elämässä,  onkin sitten lapsen kohdalla kroonisia kehittämiskohteita. Hoitajat ovat hyviä ja ammattitaitoisia, tämä ei riipu hoitajasta, vaan siitä, että laitosympäristössä pärjää toisilla ominaisuuksilla paremmin kuin toisilla.

Vierailija kirjoitti:

 

Meillä on sellainen kiltti ja herkkä lapsi, sen 3-v. tarkastuksen jälkeen vähän pänni kun kuulosti että se meidän lapsi on koko ryhmän suurin ongelmalapsi... No, tiedä vaikka näin olisikin, mutta vaikea uskoa. 

Sehän se onkin, kun vanhempi ei voi nähdä sitä kokonaisuutta. Hän ei voi tietää, kuinka iso ja vakavasti otettava jokin huoli on. Onko se sitä tasoa, että ryhmässä kaikilla kolmevuotiailla uhmiksilla on joskus niitä huonoja hetkiä, vai onko se sitä tasoa, että henkilökunta kokee ettei enää oikein pärjää lapsen kanssa. Kun varsinkaan esikoisen kohdalla ei ole kokemuksen tuomaa perspektiiviä, niin se asia, joka hoitajan mielestä on vaa pieni kupru, mut siitä mainitaan, voi tuntua vanhemmasta siltä että tämä on nyt isokin asia.

Karseaa. Alle 1v syö liian sotkuisesti, 3v taas on niin lyhytjänteinen että pitäisi kasvattaa hänen pitkäjänteisyyttä pitämällä häntä väkisin kiinni tuijottamassa paperia/kirjaa vähintään 5min. Valivalivali. 

Mun pojasta ei ole koskaan sanottu mitään negatiivista! Mikä on outoa, koska kotona häntä saa ojentaa vähän väliä kun hölmöilee ja kiusaa sisaruksia. Nyt hän on jo koulussa ja sama linja jatkuu, poika on opettajan lempioppilas.
Esikoinen (tyttö) on hyvin rauhallinen joten ei hänkään ole kritiikkiä saanut, vähän vain pohdittu miten häntä saisi rohkaistua ym.
Kuopus onkin ehkä jotain muuta kuin sisaruksena, tänään se selviää kun kohta lähden päiväkodille juttelemaan...

Entäpä kotihoidetut lapset? Kun ei ole sitä ulkopuolista tahoa nostamassa ongelmia esiin (ellei sitten neuvolaa lasketa). Päiväkodistahan laitetaan "lausunto" neuvolaan mukaan mutta kotihoidetuilla on vain vanhempien sana. 

-4-v. ei toimi ohjeiden mukaan kerrasta, vaan pitää aina monta kertaa ohjata pukemaan, vessaan, viemään lautasia jne. 

-on aika kavereiden ohjattavissa, lähtee mukaan muiden hölmöilyyn aina, ei koskaan johda leikkiä

-sanoo usein "en mä tiedä" kysymyksiin (kotona vähemmän).

Tällaisia kehityskohteita. Epäilen että tuo viimeinen johtuu osin siitä, että vieroksuu kovaäänistä ja voimakashenkistä lto:ta, eikä halua jutella tälle. On kotonakin monesti sanonut, ettei tykkää jutella ko. tyypille.