Tekee pahaa. Ensin naapurissa raivotaan ja sitten itkee koko perhe.

Vierailija

Toivoisi voivansa tehdä jotain. Mutta oven taakse koputtelu ei nyt ole ehkä kovin soveliasta. Etenkään kun ei olla tuttuja, moikattu vain rappukäytävässäq.

Äsken ensin äiti huutaa täyttä kurkkua ja kiroilee. Lapset rupeaa itkemään. Äiti huutaa vielä hetken ja kohta äitikin yhtyy lohduttomaan itkuun.

Välillä muutenkin kuuluu kovaan ääneen huutoa lapsille. Toisinaan taas laulelaan yhdessä.

Ymmärrän, että elämään kuuluu hankaluuksia. Tuntuu vaan niin pahalta kuunnella. Isä on tällä hetkellä todennäköisesti töissä.

Onko tuollainen huuto ja itku (vanhempienkin) ihan normaalia perheissä? Jotenkin aina pelottaa, jos olisinkn jotain, mihin pitäisi puuttua. En epäile heitä siis mistään, normaalilta perheeltä vaikuttavat kulkiessaan. Liikaa vaan lukenut juttuja Vilja Eerikasta ja muista lapsikohtaloista.

Kommentit (13)

Vierailija

Minkä ikäiset lapset? Meilläkin huudettiin esikoisen uhmaiässä, siis kun muksu oli 3-3,5v. Siis huusi ja raivosi kontrolloimattomasti välillä, ja kyllä, välillä meni hermo ja lopulta huusin takaisin, vaikka ei ois pitänyt tietenkään. Muulloin ei ole "tarvinnut" huutaa. Nyt lapset joj koulussa. Ja kuopus ollut varsin helppo tapaus verrattuna isoveljeensä.

Vierailija

Tekee pahaa. Meillä raivoaa ennen peruspositiivinen lapsi. Hän ei ole kokoajan keskipisteenä ja joutuu tottumaan siihen. Raivoa ei saa millään estetyksi. Se alkaa heti, kun hän tulee koulusta kotiin. Hän kaivelee ja kaivelee ja suututtaa toiset. Kohta saa vanhempi erotella riiteleviä lapsia toisistaan ja huutaakin!

Raivoajalla on vilkas sosiaalinen elämä ja paljon ystäviä. Muuten epäilisin, että häntä kiusataan koulussa, kun noin raivoaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäiset lapset? Meilläkin huudettiin esikoisen uhmaiässä, siis kun muksu oli 3-3,5v. Siis huusi ja raivosi kontrolloimattomasti välillä, ja kyllä, välillä meni hermo ja lopulta huusin takaisin, vaikka ei ois pitänyt tietenkään. Muulloin ei ole "tarvinnut" huutaa. Nyt lapset joj koulussa. Ja kuopus ollut varsin helppo tapaus verrattuna isoveljeensä.


Lapsien tarkkaa ikää en tiedä, mutta toinen on juuri ylittänyt vauvaiän ja toinen jokusen vuoden vanhempi. Alle kouluikäinen kuitenkin.

Varmasti on rankkaa pienten lasten kanssa. Sitä en epäile yhtään.

Kuulosti vain niin lohduttomalta, kun koko perhe itkee. Tahtoisi auttaa. Tietenkin ymmärrän, ettei minun kuulu työntää nenääni toisten asioihin.

Lapsien en kuullut raivoavan, vaan äidin. Tosin olivat varmaan sotkeneet paikkoja, kun kaikki oli "mullin mallin"

Ap

Vierailija

Ei tuollainne ole normaalia. Tai vähintäänkin sen pitäminen normaalina on huolestuttavaa. Lapsilta murenee koko perusturavllisuus, kun aikuinen tuolla tavalla menettää kontrollinsa, aikuisuutensa ja vakautensa.

En tietenkään tarkoita etteikö aikuinenkin voisi itkeä joskus lasten nähden tai puuskahtaa pinna kireällä, mutta tuollainen älytön rääkyminen ja kuorossa itkeminen kuulostaa oikeasti siltä, että ote on lipsunut. Lapset voivat huonosti tuollaisessa vanhemmuudessa.

He rupeavat "liian kilteiksi" ja helpoiksi suojellakseen äitiään, lukitsevat sen myötä oman tunne-elämänsä aina aikuisuuteen asti.

Vierailija

Itse ainakin moikatessa tokaisisin, että onko siellä joku hätänä kun mekkala kuuluu omaan asuntoon asti. Siellä on todennäkösesti äiti väsynyt ja turhautunut olemaan päivät yksinään vanhempana lapsille, ehkä voit kysästä häneltä onko kaikki ok tai tarjoutua avuksi jos tarvitsee jotain?

Vierailija

Tuskin se itku loppuu sen avulla että sossut pyydetään mukaan peliin, jos äiti on jo muutenkin väsynyt. Säikähtää entisestään ja sen jälkeen luultavasti kuuluu entistä enemmän parkumista. Jotkut lapset raivoavat ja itkevät todella paljon ihan ilman syytäkin, mutta vaikeaa tietenkin sanoa mikä tuossa perheessä on ongelmana. On kyllä olemassa naisiakin, jotka eivät tahdo kestää normaalia perhearkea olematta ärtyneitä.

Vierailija

Suurin osa vanhemmista varmaan korottaa ääntä aina joskus, toiset useammin ja toiset harvemmin, mutta se että huudetaan pitkään kurkku suorana, kiroillaan ja aikuisetkin itkee, saa kyllä hälytyskellot soimaan. Mahtaa äiti olla uupunut tai jotain.

Tuntuu tosi karulta ajatella, että koko perhe itkee niin että kuuluu naapuriin, ja kaikki jotka sen kuulee, ajattelee vain, että ei viitsi puuttua toisten asioihin. Mun mielestä tilanne kuulostaa siltä, että siihen nimenomaan pitää puuttua, ja jos teet vaikka lastensuojeluilmoituksen, kyllähän perhe tajuaa, että joku naapuri sen on tehnyt. Joten saman tien voisi käydä itse kysymässä, onko joku hätänä ja voisko auttaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin moikatessa tokaisisin, että onko siellä joku hätänä kun mekkala kuuluu omaan asuntoon asti. Siellä on todennäkösesti äiti väsynyt ja turhautunut olemaan päivät yksinään vanhempana lapsille, ehkä voit kysästä häneltä onko kaikki ok tai tarjoutua avuksi jos tarvitsee jotain?

Mitenköhän naapuri reagoisi tällaiseen kysymykseen? Olen kuitenkin itse vasta reilu parikymppinen ja lapseton. Tuntuisiko enemmän vain loukkaavalta? Tarkoitus kun ei ole valittaa metelistä tai arvostella taitoa vanhempana.

En edes joka päivä törmää heihin, kun meillä on aika eri rytmi. Isään useammin. Ei varmaan ole isältä kohteliasta kysyä asiasta, kun hän ei luultavasti ole kotona juuri nyt ainakaan.

Hankalaa. Tahtoisi auttaa, muttei edes tiedä onko syytä. Ja onko minusta edes mihinkään avuksi. Toisaalta en halua olla se silmien ummistaja, joka antaa asioiden tapahtua.

Mitään fyysistä pahaa en usko naapurissa tapahtuvan.

Ap

Vierailija

Tutustu siihen äitiin muuten vain. Ala moikkailla, kysellä lapsista kaikkea pientä ja hauskaa. Tutustu lapsiin.

Ujuttaudu elämään mukaan ja vähitellen tarjoudu ottamaan lapsia hetkeksi hoitoon, jos äiti vaikka tahtoo päiväunet iltapäivästä. "Varmaan tosi raskasta välillä pienten lasten kanssa. Kuule, tahtoisitko joskus antaa lapset mulle vähäksi aikaa vaikka ulos leikkimään, niin saisit hengähdystaukoa. Kun ei mulla tässä muutakaan erityistä ole"

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Tutustu siihen äitiin muuten vain. Ala moikkailla, kysellä lapsista kaikkea pientä ja hauskaa. Tutustu lapsiin.

Ujuttaudu elämään mukaan ja vähitellen tarjoudu ottamaan lapsia hetkeksi hoitoon, jos äiti vaikka tahtoo päiväunet iltapäivästä. "Varmaan tosi raskasta välillä pienten lasten kanssa. Kuule, tahtoisitko joskus antaa lapset mulle vähäksi aikaa vaikka ulos leikkimään, niin saisit hengähdystaukoa. Kun ei mulla tässä muutakaan erityistä ole"


Voi tämä tuntuisi ihanteelliselta. Mutta miten? Itselle ei ainakaan niin helppoa. Vuoden olen tässä asunut ja pelkästään ollaan moikkailtu. Itseni on jotenkin väen väkisin vaikea keksiä sanottavaa. Päälle iskee vain "asiakaspalvelija"-rooli. Ja tahtoisin kohdata heidät ihan normaalisti.

Mitä naapureille voisi jutella? Antakaa vinkkejä. Kun tähän asti ollaan vaan moikattu ja ripeästi ohi. Vika enemmän varmasti minussa. Jos olisi joku oikea asia, mistä puhua, niin tuntuisi normaalimmalta. Eikä vain jotain säähöpötystä. Eihän sellainen edes lähennä.

Ap

Vierailija

No jos siellä on nyt "tilanne päällä", niin mitäpä jos keittäisit pannullisen teetä tai kahvia ja menisit soittamaan ovikelloa. Sanoisit vaikka, että sulla on yksinäinen olo, ja olisi mukavaa jos tulisivat kahville. Tai sitten sanoisit suoraan, että kuulosti siltä, että teillä oli äsken kurjaa, ja koska pienten lasten kanssa on varmaan raskasta, niin ajattelit tulla kysymään, että voitko auttaa hoitamalla lapsia tai auttamalla siivoamisessa tai lähtemällä poppoon kanssa ulkoilemaan. Tai että jos nyt ei tunnu siltä, niin saa tulla soittelemaan ovikelloa, jos myöhemmin seura tai apu kiinnostaisi. Voi olla ihan pelastus tuollainen, kun ei siellä välttämättä mitään suurempaa hätää ole, väsymystä vain.

Vierailija

Voi kuule. Jos joskus saat lapsia, niin ymmärrät että tuollaista se lapsiperheessä välillä voi olla. Kurjaahan se on, mutta eiköhän siellä pärjätä. Ylilyöntejä sattuu kaikille. Jos toistuvaa, niin sitten puuttuisin.

Miltäköhän meidänkin elämä mahtaa kuulostaa välillä, jos joku lapseton naapuri oikein korvat höröllään kuuntelisi hiljaisessa kämpässään. Onneksi meidän naapureina on lapsiperheitä ja äänet kuuluu elämään pienten lasten kanssa. Itse en juuri mitään koskaan kuule meille, sen verran tasainen mekkala jatkuvasti. :D

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat