miten auttaa 6-vuotiasta isän ikävässä?

Vierailija

Niin, siinäpä se kysymys tulikin, eli lapsen isä otti eron ja hävisi "maan alle", eli ei ole pitänyt yhteyksiä lapseen. Selvästikin on siis se, että minulla yksinhuoltajuus jne.. Nyt lapsi on alkanut kovasti reagoida, olen ollut yhteydessä jo neuvolapsykologiin, ja varannut aikaa, mutta tässä psykologia odotellessa, toivoisin rakentavia kommentteja lapsen tukemiseen.

Isä joskus pitää yhteyttä, mutta ihan miehen "mielialasta" on kiinni milloin tulee näkemään lastaan, ja silloin lahjoo lasta. Mutta sitten taas koittaa syvä hiljaisuus, ei pidä mitään yhteyksiä, eikä vastaa puhelimeen.

Olen käyttänyt syliä, kannustusta ja keskustellut lapsen kanssa ikävästä ja isän valinnasta, mutta jotenkin tuntuu, että mikään mitä teen ei riitä. Olen sanonut, että en koskaan olisi tätä toivonut, mutta nyt meidän vaan täytyy yhdessä tämä asia hoitaa (ei lapsi kanna vastuuta, vaan olen hänen tukena ikävässä) ja opetan hänet selviytymään vaikeuksista.

Lapsi myös riehuu ja on holtittoman tottelematon minun kanssani. Muita eskassa, hoidossa, ystäviä, sukua tottelee ja on esimerkillinen lapsi.

Olen myös huomannut kuinka lapsi on hyvin hermostunut, illalla nukkumaanmennessä ei meinaa rauhoittua paikalleen muuten kuin sylissä, ja näpeltelee itseään, käsistä ja kasvoista jne. näyttää kuin "pakkoliikkeiltä", joka särkee mun sydämen kun oma lapsi joutuu kokemaan tämän kaiken miehen takia. Voi miten tähän tilanteeseen saisi rauhan ja lapselle turvallisen ja rauhallisen olon. Kohtalotoverit, pienikin rohkaisu on iso ilo.

Kommentit (4)

Vierailija

En usko, että siihen välttämättä löytyy mitään ratkaisua. Se on asia, joka lapsen ( ja teidän yhdessä) on vain käytävä lävitse. Lapsi on tullut hyljätyksi vanhemman puolelta ja se on hirveä ja kamala asia. 

Itse kannatan rehellistä keskustelua. Voit ihan suoraan kysyä jossain rauhallisessa tilanteessa, esim. saunassa, miltä lapsesta tuntuu kun isä pitää niin vähän yhteyttä tai että isää ei juuri näy. Sitten voitte vain itkeä yhdessä. Ja itkeä vielä seuraavanakin päivänä. Ja itkeä vielä sitäkin seuraavana. Vielä vuodenkin päästä itkette. Jossain vaiheessa lapsi turtuu siihen mutta silloinkin se on iso haava lapsen sydämessä. Kun oma isä hylkää, tuskin siitä koskaan toipuu. Siksi sanoisin, että paras tapa tukea lasta, on opetella puhumaan tunteista avoimesti hänen kanssaan. Opeta, että on on ihan ok olla surullinen, vihainen, pahoillaan, tuskastunut tai mitä ikinä lapsi tunteekaan.

Vierailija

Kiitos vastauksestasi,

Juuri noin ajattelen itsekin, että hylkääminen aiheutti haavan, joka vaikuttaa lapseen hänen loppuelämän. Olen puhunut lapselle paljon ja kannustanut tunneasioissa, mutta ehkä tuota miltä se tuntuu, että isä ei pidä yhteyttä, en ehkä ole osannut noin kysyä. Sitten pääsen ymmärtämään lapsen ajatusta ja surua. Siellähän voi olla vaikka mitä mielessä.

Lapsi myös tykkää leikkiä paljon kaikilla taisteluleikeillä ja olla voittaja. Ihan uupumukseeni asti haluaa puhua vaan näistä taisteluista. Liekkö esikoululaisen maailmaan muutenkin kuulu taistelut, mutta tässä eroajassa se tuntuu tosi raskaalta.

Ap

Vierailija

Minut hylkäsi äiti (enkä isänikään luona asunut). Harrasti samaa kuin exäsi. Lupasi aina minulle, että tulee ja tehdään jotain kivaa. Ei kuitenkaan tullut oikeastaan ikinä. Jos tuli, lupaili taas kaiken laista, mutta ei pitänyt. Olin lapsesi ikäinen. 

Osoita olemuksellasi ja teoillasi, että sinä et hylkää, etkä lähde. Osoita ja vakuuta, että lapsi on rakas ja ihana ja isällä on omat ongelmansa/ syynsä, miksei voi tavata, mutta ne eivät johdu lapsesta. Älä mollaa isää lapselle. Hän voi alkaa kokea surua ja syyllisyyttä siitä, että rakastaa isää. Usko, että aika hoitaa kyllä tehtävän puolestasi, mikäli isä jatkaa valitsemallaan tiellä.

Vierailija

Kyllä, lapsi totesi minulle tänään, että äiti rakastaa minua, mutta äiti ei rakasta riitelyä. Tänään jouduin laittamaan rajat riitelylle todella, kun tuntui että mikään mitä sanon ei riitä. Lapsi särki jopa maljakon, jonka tiesi minulle rakkaaksi. Silloin soitin tärkeälle ystävälleni ja hän tuli keskustelemaan lapsen ja minun kanssa. Sovimme, että mikäli lapsi ei sitoudu kodin sääntöihin mm. tottelu, ruokailu, nukkuminen, turvallisuus, hän lähtee yöksi kaverin luokse. Lapsen kanssa keskusteltiin ja hän tuntui ymmärtävän asian. Illalla vielä saunassa juteltiin ja soitettiin ystävälle, että hyvä että ystävä on tukena.

SItten koin kamalat tunnontuskat, että luuleeko lapsi, että nyt olen hänet hylkäämässä, mutta tuo lapsen urpoilu alkaa mennä niin yli, että isän ikävällä, ei kaikkea riitelyä, temppuilua ja jopa tavaroiden rikkomista voi saada anteeksi, rajat on oltava.

Voi minun pientä rakasta, ehkä en ole osannut itse tarpeeksi surra, että lapsikin saisi surra ja itkeä ikäväänsä. Eron taustalla oli miehen mielenterveysongelmat, ja olin erosta vain helpottunut, joten sekin voi vaikeuttaa lapsen eron käsittelyä.

Ap

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat