Pitääkö naisessa olla hieman maskuliinisuutta jotta hän voi olla oikeasti kiinnostava ja hurmaava?

Ei tietenkään ketään herää, näkeehän noita valkoisia tennissukkia vieläkin, jee.

No naisia on monenlaisia, kuten miehiäkin. Maskuliini ja feminiini energiat vellovat ulkokuorten sisällä ja siten on ujoja poikia ja kovia naisia valikoimissa. Näin sen minusta tulee ollakin. Enemmän saisivat vastakohdat olla yhdessä toistensa kanssa. Jos maachomies matkustaa Aasiaan saadakseen femiinisen herkän naisen niin mikäpä siinä.
Itse ujona miehenä preferoin seksuaalisesti enemmän rankkoja naisia, joilta ei mene sormi suuhun lampunvaihdon tai piiskankaan kanssa. Mutta epänaisellisista naisista en sinällään tykkää. Ei ulkoista sukupuoltakaan pidä hävetä.Jos on nätti niin laittaa itsensä sitten vielä nätimmäksi vaattein ja koruin.

Vierailija kirjoitti:

Ei puhuta väkivaltaisuudesta, vaan siitä, kuinka paljon sanallista valtaa hänellä on muihin ihmisiin.

Ap

En minä ainakaan halua valtaa. En koe, että minulla pitäisi olla valtaa muihin ihmisiin. Perinteinen miesten ongelma, jos et tunne olevasi muiden yläpuolella, et ole tarpeeksi hyvä.

Tällä palstalla näkee päivittäin miehiä (trolleja), jotka yrittävät pönkittää itsetuntoaan huutelemalla miten epäloogisia ja typeriä naiset ovat. Oikeasti heillä on itsetunto-ongelmia ja yrittävät sitten vauvapalstoilla huudellessa nuolea haavojaan. 

Vierailija kirjoitti:

nuolea haavojaan. 

Nuolla siis. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

nuolea haavojaan. 

Nuolla siis. :D

Puhut liian ympäripyöreitä. Kyllä ihmisten kesken käy valta.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Määrittele maskuliinisuus ja kysy sitten uudestaan

En tarkoita missään nimessä ulkoista maskuliinisuutta, kuten parransänkeä ja kaljua päätä, vaan sitä, että esim. kauniskasvoinen, meikkiä käyttävä pitkähiuksinen blondi ei käyttäydy kuin bimbo, vaan osaa puuttua tilanteisiin joissa sitä vaaditaan - kuten vaikka auttamaan kaatuneen henkilön jaloilleen omatoimisesti ja nopeasti tai vaikka estämään ilkivallanteko tai jopa pahoinpitely. Eli naisella ei mene sormi suuhun "pelottavissa" ja vaativissa tilanteissa, vaan hän toimii. Hän on myös supliikki ja hänellä on auktoriteettia. Hän osaa tarvittaessa herättää jopa pelkoa. Ei puhuta väkivaltaisuudesta, vaan siitä, kuinka paljon sanallista valtaa hänellä on muihin ihmisiin.

Ap

 

 

Siis onko feminiinisyys bimboilua ja itsekeskeisyyttä vai miten nämä ovat maskuliinisia piirteitä? Ja feminiiniset ihmiset ovat pelokkaita? Olen nyt hiukan hämmentynyt.

Juuri näin. Kaava lainaamasi kirjoituksen mukaiseen ajatusmaailmaan on hyvin yksinkertainen: Mikä tahansa positiiviseksi, tavoitelluksi tai ihailtavaksi katsottu ominaisuus nimetään maskuliiniseksi - feminiinisiä ovat luonnollisesti näiden ominaisuuksien vastakohdat. Asiaan kuuluu ettei tätä mukavan simppeliä ajatusrakennelmaa turhaan aseteta kyseenalaiseksi vaikka poikkeuksia sääntöön kävelisi vastaan enemmän kuin vahvistajia. Ja katso: tasa-arvo pysyy kaukaisena haaveena, ihan niinkuin tähänkin saakka.

Nostetaanpa

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kyllä todella värittynyt ja harhaanjohtaja kysymys. Olen ihan oikeassa elämässähuomannut, että naiset, jotka vetävät ns. hyvän jätkän roolia, eivät ole henkisesti täysin vakaita ja sinut itsensä, sukupuolensa ja maailman kanssa. He usein halveksuvat naisia massana, ja mielellään korostavat itsessään kaikkea sitä, mikä ei ole ns. perinteisesti naisellista. Ja nimenomaan pitävät siitä meteliä, ja sanovat tulevansa paremmin toimeen miesten kanssa.

Yksi variaatio tuosta on tavallaan taas nämä säälittävät saagimit, jotka vetävät vittumaisen ämmän roolia, joka nimenomaan on äärimmäisen kiero, kaksinaamainen, heikko ja itsekäs- ja kas, niin ikään äärimmäisen naisellinen jos halutaan puhua ilkeästi naisellisuuden stereotypioista. Itsehän toki saagimit näkevät itsensä vahvoina naisina, jotka saavat muut kunnioittamaan ja pelkäämään itseään vittumaisuudellaan.

 

Sitten on näitä minun kaltaisiani, jotka emme ole kumpaakaan, mutta monella tapaa maskuliinisia. Minua usein huvittaa, että olen perinteisen suomalaisen äijän perikuva: yksin viihtyvä omien polkujen kulkija, luontoihminen, vähän juro ja vähäpuheinen, vakavamielinen, rauhallinen. Sellainen "ei puhu eikä pussaa" tyyppi. Olen myös erittäin miesvaltaisella teknisellä alalla.

Ulkoisesti olen kuitenkin hyvin naisellisen näköinen: lyhyehkö, isotissinen, pitkät tummat hiukset, meikkaan ja käytän naisellisia vaatteita. Ja miehet pelkää minua :D