lopettaisitko tapailun tässä tilanteessa

Vierailija

Olen muutaman kuukauden tapaillut harvakseltaan henkilöä, jossa ei sinänsä ole mitään vikaa. Hän on mukava, kiltti, huomioon ottava ja hänen kanssaan on ihan kiva jutella tavallisista arkipäivän asioista. En vaan itse ole ihan selvillä omista tunteistani häntä kohtaan. Alussa oli ehkä pientä ihastusta, mutta missään vaiheessa ei mitään erityistä intohimoa. Tuntuu, että juttu ei etene mihinkään, mutta en haluaisi sen edes etenevän seurusteluksi. Hänen kanssaan en ole uskaltanut ottaa tunneasioita puheeksi, koska pelkään hänen haluavan enemmän. Toisaalta tuntuu, että hänkin on tyytyväinen nykytilanteeseen, koska ei ole ottanut itsekään asiaa puheeksi. Haluaisin sen pysyvän tällaisena, että tapailua olisi silloin tällöin. En kaipaa hänen näkemistään kovin usein, mutta silloin tällöin haluan tavata.

Muuten olisi varmaan viisasta lopettaa tapailu, mutta en uskalla. Tämä on pisin suhteentapainen ikinä ja pelkään, etten enää löydäkään ketään kunnollista. Olisiko ihan tyhmää lopettaa, kun toisessa ei kuitenkaan ole mitään vikaa? Voiko tunteet kehittyä tästä tutustumisen myötä syvemmiksi ja tarvitseeko alussa edes olla mitään intohimoa? Mitä tekisitte vastaavassa tilanteessa?

Kommentit (11)

Vierailija

Lopettaisin tapailun. Mitä järkeä tuhlata molempien aikaa, maailmassa miljoonia parempiakin tapoja viettää aikaa kuin hengailla jonkun kanssa varmuuden vuoksi tai tottumuksen voimasta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Lopettaisin tapailun. Mitä järkeä tuhlata molempien aikaa, maailmassa miljoonia parempiakin tapoja viettää aikaa kuin hengailla jonkun kanssa varmuuden vuoksi tai tottumuksen voimasta.


Olisiko se liian kevyt peruste, ettei ihastusta oikein ole, koska toisessa ei kuitenkaan ole mitään vikaa? Voiko ihastus kehittyä myöhemmin?

Vierailija

- en haluaisi sen edes etenevän seurusteluksi

- pelkään, etten enää löydäkään ketään kunnollista

Siinäpä sinulle miettimistä. Miesti myös tätä:

- haluatko pitkän suhteen, jossa tavataan vain harvoin?

- haluatko, että kumpikin olette tässä suhteessa täysin uskollisia?

- pitääkö parisuhteessa olla täysin rehellinen siitä, mitä tulevaisuudelta haluaa?

- pelkäätkö sitä, että jos mies haluaakin tiiviin suhteen ja kuullessaan sinun mielipiteesi paneekin suhteen poikki; olisiko reilua pimittää oma mielipiteesi siinä toivossa, että suhde jatkuisikin harvakseltaan tapaillessa?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopettaisin tapailun. Mitä järkeä tuhlata molempien aikaa, maailmassa miljoonia parempiakin tapoja viettää aikaa kuin hengailla jonkun kanssa varmuuden vuoksi tai tottumuksen voimasta.

Olisiko se liian kevyt peruste, ettei ihastusta oikein ole, koska toisessa ei kuitenkaan ole mitään vikaa? Voiko ihastus kehittyä myöhemmin?


Ja vielä tuo, että olen jo 30 ja en ole ikinä seurustellut. Mitä jos jään ikuisesti yksin, kun hylkään periaatteessa ihan hyvän kumppaniehdokkaan?

Vierailija

Oletteko edes kunnolla tutustuneet kun et uskalla hänelle puhua ja noin epävarmalta ja kokemattomalta vaikutat koko seurustelu-asiassa? Jos niin molempia ujottaa niin tutustukaa ensin rauhassa ennenkuin pistettä laitat millekään. Voihan se olla että tutustuessa alkaa lämmetä noin muutenkin. Mikä hätä tässä valmiissa maailmassa. Kaikki tapahtuu kun aika on jos niin on tarkotettu. Kato kaikki kortit ja peli loppuun, eipähän jää sit mietityttää.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

- en haluaisi sen edes etenevän seurusteluksi

- pelkään, etten enää löydäkään ketään kunnollista

Siinäpä sinulle miettimistä. Miesti myös tätä:

- haluatko pitkän suhteen, jossa tavataan vain harvoin?

- haluatko, että kumpikin olette tässä suhteessa täysin uskollisia?

- pitääkö parisuhteessa olla täysin rehellinen siitä, mitä tulevaisuudelta haluaa?

- pelkäätkö sitä, että jos mies haluaakin tiiviin suhteen ja kuullessaan sinun mielipiteesi paneekin suhteen poikki; olisiko reilua pimittää oma mielipiteesi siinä toivossa, että suhde jatkuisikin harvakseltaan tapaillessa?


Puhut miehestä, vaikka en ole maininnut sukupuolia.

-Haluan tämän jatkuvan jonkin aikaa tällaisena. Olen tyytyväinen nykytilanteeseen.
-Minulle uskollisuus ei tässä suhteentapaisessa merkkaa, sillä emme ole virallisesti yhdessä, emmekä sopineet olevamme vain toistemme kanssa.
-kyllä oikeassa parisuhteessa pitäisi
-tämä henkilökin pimittää tunteitaan minulta, sillä ei ole ottanut niitä puheeksi. Olisi helpottavaa, jos hän pistäisi tämän poikki, niin itse ei tarvitsisi miettiä, mitä haluan.

Olen oppinut, että minulla ei ole varaa saada sitä mitä haluan, joten minun täytyy tyytyä siihen, mitä saan.

Vierailija

Lopeta. Tosin tuo toinen lopettaa tapailun sun tasoisen tyypin kanssa piakkoin joka tapauksessa, koska vaikutat sosiaalisesti täysin kyvyttömältä, mielenkiinnottomalta hissukkaluuserilta, jonka seuraa ei kyllä yksikään hyvä ihminen kaipaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- en haluaisi sen edes etenevän seurusteluksi

- pelkään, etten enää löydäkään ketään kunnollista

Siinäpä sinulle miettimistä. Miesti myös tätä:

- haluatko pitkän suhteen, jossa tavataan vain harvoin?

- haluatko, että kumpikin olette tässä suhteessa täysin uskollisia?

- pitääkö parisuhteessa olla täysin rehellinen siitä, mitä tulevaisuudelta haluaa?

- pelkäätkö sitä, että jos mies haluaakin tiiviin suhteen ja kuullessaan sinun mielipiteesi paneekin suhteen poikki; olisiko reilua pimittää oma mielipiteesi siinä toivossa, että suhde jatkuisikin harvakseltaan tapaillessa?

Puhut miehestä, vaikka en ole maininnut sukupuolia.

-Haluan tämän jatkuvan jonkin aikaa tällaisena. Olen tyytyväinen nykytilanteeseen.
-Minulle uskollisuus ei tässä suhteentapaisessa merkkaa, sillä emme ole virallisesti yhdessä, emmekä sopineet olevamme vain toistemme kanssa.
-kyllä oikeassa parisuhteessa pitäisi
-tämä henkilökin pimittää tunteitaan minulta, sillä ei ole ottanut niitä puheeksi. Olisi helpottavaa, jos hän pistäisi tämän poikki, niin itse ei tarvitsisi miettiä, mitä haluan.

Olen oppinut, että minulla ei ole varaa saada sitä mitä haluan, joten minun täytyy tyytyä siihen, mitä saan.

Tuon miehen/naisen mielipiteet ja tunteet siis ovat toisarvoisia omien halujesi rinnalla. Et ilmeisesti tiedä, haluaako hän uskollisuutta, etkä halua ottaa sitä puheeksi, koska voisit saada ei-toivotun vastauksen. Toivot, että hän tekisi päätöksen jatkosta, jottei sinun tarvitse, ja koska hän mielestäsi pimittää sinulta tunteitaan, vastuu toimenpiteistä on hänellä.

Nyt peliin selkärankaa ja rehellisyyttä. Jos tuo ihminen haluaa olla sinun en-parempaakaan-saanut -vaihtoehtosi, kerro hänelle siitä ja kestä seuraukset kuin aikuinen mies/nainen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Lopeta. Tosin tuo toinen lopettaa tapailun sun tasoisen tyypin kanssa piakkoin joka tapauksessa, koska vaikutat sosiaalisesti täysin kyvyttömältä, mielenkiinnottomalta hissukkaluuserilta, jonka seuraa ei kyllä yksikään hyvä ihminen kaipaa.


Niin. No ehkä odotan hänen siirtoaan ja sitä, että hän jättää minut. Katuisin ehkä itse, jos jättäisin hänet, koska vaarana on, etten tosiaan löydä ketään muuta. Koska olen tällainen kuin olen, ei kovin moni ole osoittanut kiinnostusta. Nyt edes joku on toistaiseksi halunnut tapailla.

Vierailija

Itse seurustelin ihan kivan miehen kanssa vajaa 30 vuotiaana.

olin ollut yksin 2 vuotta enkä harrastanut yhden illan juttuj, siinä vaiheessa oikeesti kävijo kuka tahansa.

olioikeesti tosi hyvä sä gyssä, kekseliäs ja hyvin varustautunut, oli ihan normaalia että sain 3 krt yössä.

lisäksi hänellä oli arkivapait, oli vastaavasti vkonloppuisin kiinni, töissä. Kun lähdin töihin, hän teki pieniäpuuhia esim oli johdot laittanut kiinniseiniin, kun sellaiset pienet nastat olivat irronneet, jos piti hakea autolla joku juttu, haki sen eikätehnyt mitään numeroa .

kerran kunnosti yhden penkin. Kysyi olenko ajatellut tehdä tälle jotain ja vastasin en. Kysyi saako ottaa maalin pois ja maalata ja 2 pv myöhemmin työ olitehty.

naapuri oli matkatoimistossa töissä ja käytiin parikrt Ruotsissa. Oli tosi otettu kun otin hänet mukaan laivalle ja antoikin hyvää kyytiä.

sitten kun oltiin seurusteltu puoli vuotta ja piti vähän miettiä mitä nyt, sanoin heippa.

en oikeesti ikinä ollut ihastunut, tykkäsin vaan tosi hyvästä seksistä ja siitä kun toinen puuhasteli kaikkea.

no, mies oli ollut myös ilman pari vuotta, eiköhän kumpikin saatu mitä haluttiin.

joskus humalassa kertoi edellisestä tyttöystävästä vähän. Erosivat ja tyttö muutti Mikkeliin tai jonnekin itä-Suomeen. Tajusin ero oli tosi kova paikka ja sattumoisin tyttö tuli vastaan kerran.

no, minä heti reippaana kättäojentamaan ja sanoin olen miehen tyttöystävä, pidin kädestä kiinni ja näytin niin onnelliselta. Jotain tyttö kyseli ja vastasin joo, me ollaan ajateltu ja johonkin sanoin kun viime viikolla matkoilla jne.

vähän liioittelin. Sain taas extrahyvää kyytiä tämän takia.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat