Lue keskustelun säännöt.
Paska elämä
30.10.2015 |
Olen kolmekymppinen, lapseton eronnut luuseri. Olen todella pienipalkkaisessa työssä ja työsopimus jatkuu enää muutaman kuukauden enkä tiedä mitä sen jälkeen teen. Minusta ei ole opiskelemaan mitään eikä oikeastaan muuhun kuin tekemään tosi yksinkertaisia töitä, koska olen itsekin aika yksinkertainen. Muiden ikäisteni keskustelut ja jutut kuulostavat niin älykkäiltä ja hienoilta, ettei minulla ole niihin koskaan mitään sanottavaa. Enpä olisi aikoinaan uskonut, että minusta tulee tällainen. Voiko mielestänne fiksusta ja koulussa hyvin pärjäävästä lapsesta ja nuoresta tulla kyvytön ja yksinkertainen luuseriaikuinen? Mikä hemmetti tässä mättää?
Kommentit (8)
Sullahan on asiat hyvin.
Ei lapsia - et ole paarialuokaa ja tuomittu köyhyyteen. Voit aloittaa vielä alusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt lakkaat vertaamasta itseäsi toisiin ja ajattelemasta, että sinun pitäisi olla toisenlainen. Sen sijaan ala tehdä asioita, jotka tuottavat iloa, itsellesi tai toisille. Vaikka vapaaehtoistyö, liikunta, musiikki... Tee tutkimusmatka itseesi ja löydä ne asiat, jotka tuntuvat hyvältä. Mitä tahansa löydätkin, se varmasti parantaa elämänlaatuasi.
Sanoisin että sulla on pieni asenneongelma itsesi ja elämäsi suhteen, sun pitäisi pyrkiä muuttamaan ajattelutapaasi. Olin itse ihan samanlainen muutama vuosi sitten mutta tein tietoisesti töitä ajatteluni muuttamiseen ja itseni henkiseen kasvattamiseen, sitä myöten sain otettua itseäni niskasta kiinni ja jatkettua kesken jääneitä opiskeluita.
Mun näkökulmastani sulla on hyvä tilanne! Sua ei sido muutaman kuukauden päästä enää mikään. Onko sulla yhtään mitään intohimoa, mitään mitä haluaisit elämälläsi tehdä? Jos olisin sun asemassa lähtisin vapaaehtoiseksi johonkin päin maailmaa.
Kiitos vastauksista ja kannustuksesta. Tiedän, että varmasti iso osa ongelmiani on asenneongelma itseäni kohtaan. Mulla ei ole juurikaan itseluottamusta ja oikeasti olen sitä mieltä, ettei musta ole mihinkään. Pelottaa, miten pärjään taloudellisesti jos työt kohta loppuvat eikä uutta löydy. Ja ainoat edes teoriassa mahdolliset työt on siivous-/kaupankassa-tyylisiä hommia, koska koulutusta on vain yhden ammattikoulutasoisen homman verran ja niitäkään hommia en mielelläni tekisi, koska uskon olevani aivan paska ja osaamaton. Musta tuntuu, että aivotoimintani on jotenkin ihan jäässä ja olen henkisesti ja älyllisesti taantunut jonnekin...en edes tiedä. Onko muilla samanlaisia tuntemuksia? -ap.
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että sulla on pieni asenneongelma itsesi ja elämäsi suhteen, sun pitäisi pyrkiä muuttamaan ajattelutapaasi. Olin itse ihan samanlainen muutama vuosi sitten mutta tein tietoisesti töitä ajatteluni muuttamiseen ja itseni henkiseen kasvattamiseen, sitä myöten sain otettua itseäni niskasta kiinni ja jatkettua kesken jääneitä opiskeluita.
Mun näkökulmastani sulla on hyvä tilanne! Sua ei sido muutaman kuukauden päästä enää mikään. Onko sulla yhtään mitään intohimoa, mitään mitä haluaisit elämälläsi tehdä? Jos olisin sun asemassa lähtisin vapaaehtoiseksi johonkin päin maailmaa.
Vapaaehtoishomma olisi muuten ihan mahtava, mutta miten se onnistuisi taloudellisesti? Säästöjä ei ole, velkaa vain. Enkä osaisi edes järjestää itseäni vapaaehtoistyöntekijäksi minnekään. T:ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unelmien ja realiteettien välinen ristiriita lyö joskus korville.
Mene sinne opiskelemaan, äläkä ryve itsesäälissä. Olet vielä nuori!
Vierailija kirjoitti:
Unelmien ja realiteettien välinen ristiriita lyö joskus korville.
Mene sinne opiskelemaan, äläkä ryve itsesäälissä. Olet vielä nuori!
Opiskelemaan mitä? Kun oikeasti edellytyksiä oikein millekään alalle ei ole. T:ap
Samoin täällä. Mutta, sulla on vielä aikaa tehdä asioita, joita haluat, olet niin nuori.