Mistä tietää, rakastaako mies lasta?

Vierailija

Meillä on yhteinen melkein kolmivuotias lapsi, ja alusta asti olen epäillyt, ettei mieheni rakasta lasta. Hän oli alunperin kahden vaiheilla lapsen hankkimisesta, ja tämä ehkä värittää tulkintaani.  Nytkin hän viettää "ylimääräistä" aikaa lapsen kanssa vain patistettuna. Ei leiki koskaan, ottaa joskus puuhiin mukaan. Lapsi on tosi sosiaalinen ja äänekäs, mies on vastakohta. Normaalit rutiinit ja kitinät rasittavat. Mies ei juurikaan ja osallistuu kyllä mutta ei esimerkiksi koskaan naura tai iloitse lapsen seurassa, vain kun olemme kahdestaan tai kavereiden kanssa.

Alan tulla hulluksi omien ajatusteni kanssa, mutta en uskalla kysyä asiaa suoraan. On aikamonoinen syytös miestä kohtaan epäillä ääneen, ettei tämä rakasta lastaan.

Sivut

Kommentit (20)

Vierailija

Meillä kanssa 3v lapsi ja minä leikin kotona ollessa enemmän sen kanssa kuin muija, peuhataan ja tehdään kaikkea "älytöntä"akka lähinnä kiukkuaa kun tulee sotkua.
Muija myös siivoaa lapsen lelut pois välittömästi kun lapsi vaihtaa leikkiä tai käy vaikka pisulla.
Olisittepa olleet näkemässä kun viikonloppuna oli parkkitalo olohuoneen pöydällä ja siitä mäki lattialle, tv-tasonkin alla oli muutama auto.
M39v

Vierailija

Joillakin "rakastuminen" vie aikaa. Vois olla hyvä idea keksiä joku yhteinen harrastus tai tekeminen mistä molemmat sekä sun mies että poika nauttisi, samalla ne tutustuisi toisiinsa. Joskus ajattelin kans et mun mies ei rakasta meidän vauvaa, mutta luulen että se johtui silloin vain väsymyksestä ja työstressistä. Nykyään mun miehen ja pojan suhde on ihan erilainen.

Työ vie kaiken rauhan

Mun pitää sanoa tähän että työkiireiden takia en pysty rakastamaan lapsia. Käyvät lähinnä hermoilleni. 

Koen tästä pahaa mieltä toisinaan. En vittu jaksa sitä melua ja huomionkipeyttä kotona. Menen vain piiloon vessaan räpläämään kännykkääni. Kun tulen kotia niin haluan olla rauhassa läppärini kanssa. En halua yhtään ihmisiä pyörimään ympärille niin kova on stressi.

Olin esikoisen kanssa 2-vuotta kotona. Silloin rakastin lastani. Ei ollut stressiä ja pystyin luomaan siteet häneen. Nyt tekee pahaa ajatella kun siteet on poikki töiden takia ja en ehkä edes jaksa tai kykene luomaan enää kontaktia perheeseeni. Olen aivan poikki ja en edes halua perhettäni. Vihaan kaikkia. Töitä on pakko tehdä.

Vierailija

Minkäs teet jos ei rakasta. Ei tuo kuulosta ainakaan nauttivan lapsen seurasta. Lapsi näkee sen aidon tunteen yhtä hyvin kuin sinä (ts. ei näe) - se mitä hän näkee on miehen käytös. Jos mies käyttäytyy niinkuin ei rakastaisi, niin lapsesta tuntuu ettei mies rakasta. Käytöksellä on merkitystä, ei sillä mitä sanoo tai luulee tuntevansa.

Mutta kuten todettu, ei sille mitään mahda jos rakkautta ei olekaan.

Vierailija

Jos mies on töissä suurimman osan päivästä niin mitä odotat?

Harvoin suomalainen mies rakastaa ketään muuta kuin työtään. Rakkaus vaatii aikaa. Minun äitini viisaus oli että ihminen rakastaa eniten sitä minkä parissa viettää eniten aikaa. 

Ei mies näyttäisi lastasi rakastavan tai sinua. Sellaista tämä elämä on. 

Käytkö sinä töissä? Voisit ehkä vähentää miehesi taakkaa ja antaa hänelle mahdollisuuden olla lapsensa kanssa kotona.

Vierailija

Mulla mies "rakastui" lapseen vasta uhmaiän jälkeen eli kun lapsi oli melkein kolme. Vauva sitä ärsytti oikeasti ja se ihmetteli itsekin vastenmielisyyttä mitä koki vauvaa kohtaan. Sitten uhmaikäisen kanssa se ei osannut pysyä yhtään rauhallisena kun sitä ärsytti se ihmepelleily mitä lapsi harrasti. Mutta sitten kun uhmaikä meni niin mies "löysi" lapsen ja nyt ne puuhailee vaikka mitä. Ja onhan tässä sekin, että 3-ween kanssa voi oikeasti tehdä asioita niinku käydä satamassa kattelemassa veneitä tai opettaa sitä pyöräilemään tai rassata laitteita tai mitä millonkin. Ja 3-weestä on oikeasti jo apua hommissa. Miehen kanssa ollaan mietitty et iso osa sitä ärsytystä oli just se, että mies koki ittensä todella turhaksi sillon. 

Ehdot.

Vierailija kirjoitti:

Mies ei halua jäädä lapsen kanssa kotiin. Olemme molemmat töissä, palasin itse töihin nyt syksyllä. -ap

Aseta miehellesi ehdot jumalauta. 

Sinä hoidat talouden ja mies hoitaa lapsi-isä suhteen kuntoon. Mitä vittua tuollaisessa suhteessa olemaan jos ei ole rakkautta.

Tajuat kai mitä pitää tehdä. Eroat tai mies jää kotiin. Ei tuossa ole vaihtoehtoja. Itse en jäisi enää suhteeseen jos miehellä on noin kova kanta ettei halua olla lapsensa kanssa. Se olisi selvä vihje että ei kiinnosta. Näyttäisin ovea.

Jos ei rakasta niin eipä sitten

Vierailija kirjoitti:

Ja aika harva mies haluaa jäädä kotiin..kuulostaa ihan tavalliselta.

Jos ei rakasta lastaan. Niin ei varmasti halua viettää aikaansakaan lapsen kanssa. Ihan ymmärrettävää.

Minä kuitenkin rakastan lastani. 

T: M36

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Mutta kuten todettu, ei sille mitään mahda jos rakkautta ei olekaan.

Jos näin on, mitä miehen pitäisi tässä tilanteessa tehdä? Mitä minun pitäisi tehdä? -ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei halua jäädä lapsen kanssa kotiin. Olemme molemmat töissä, palasin itse töihin nyt syksyllä. -ap

Aseta miehellesi ehdot jumalauta. 

Sinä hoidat talouden ja mies hoitaa lapsi-isä suhteen kuntoon. Mitä vittua tuollaisessa suhteessa olemaan jos ei ole rakkautta.

Tajuat kai mitä pitää tehdä. Eroat tai mies jää kotiin. Ei tuossa ole vaihtoehtoja. Itse en jäisi enää suhteeseen jos miehellä on noin kova kanta ettei halua olla lapsensa kanssa. Se olisi selvä vihje että ei kiinnosta. Näyttäisin ovea.

Meidän molempien on täytyy käydä töissä jo ihan taloudenkin takia. En ole niinkään varma, mitä hyötyä miehen pakottamisesta kotiin olisi. Katkeruutta siitä vain seuraisi. Mies on loistava ja huomioiva kumppani, ja hänen osansa lapsen hoidossa on erittäin arvokasta. En haluaisi kovasti häntä moittia, koska kaikki on päällisin puolin vähintään seiskan tasoa. Mutta tunnepuoli kovasti mietityttää... -ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Mun pitää sanoa tähän että työkiireiden takia en pysty rakastamaan lapsia. Käyvät lähinnä hermoilleni. 

Koen tästä pahaa mieltä toisinaan. En vittu jaksa sitä melua ja huomionkipeyttä kotona. Menen vain piiloon vessaan räpläämään kännykkääni. Kun tulen kotia niin haluan olla rauhassa läppärini kanssa. En halua yhtään ihmisiä pyörimään ympärille niin kova on stressi.

Olin esikoisen kanssa 2-vuotta kotona. Silloin rakastin lastani. Ei ollut stressiä ja pystyin luomaan siteet häneen. Nyt tekee pahaa ajatella kun siteet on poikki töiden takia ja en ehkä edes jaksa tai kykene luomaan enää kontaktia perheeseeni. Olen aivan poikki ja en edes halua perhettäni. Vihaan kaikkia. Töitä on pakko tehdä.

Olen samanlainen.

Luojan kiitos en ole hankkinut lapsia.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat