Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Huusin lapselle :(

Vierailija

Piti lähteä päiväkotiin ja lapsi ei pukenut ulkovaatteita päälle. Väitti, ettei muka osaa. On viime aikoina väittänyt monesta muustakin jutusta, ettei muka osaa, vaikka osaa ihan hyvin. Huusin hänelle pukemisesta tosi lujalla äänellä, en mitään rumaa, mutta ääni oli kova. Pyysin kyllä häneltä anteeksi ja halittiin kovasti, mutta nyt on vieläkin ihan kamala morkkis :(

Kommentit (9)

Vierailija

Joku viisas sanoi, että lapselle huutaminen kaduttaa aina. Mutta ihmisiä me äidit ja isätkin vaan ollaan.

Vierailija

Ensinnäkin: ota iisisti, hyvä nainen. Lähes kaikki vanhemmat on sortuneet tuohon, ja jotkut tosiaan jatkuvati. Mä olen silti sitä mieltä, että me nykyvanhemmat huudetaan ihan liikaa. Lähes kaikki huutaminen on turhaa, sillä se ei yleensä johda mihinkään, ainakaan pitkällä tähtäimellä. Kovapäisimmät lapset eivät sellaisesta ole välttämättä moksiskaan, mutta herkimmille huutaminen voi olla rankka juttu. Kun vanhempi huutaa, lapsi oppii ratkaisemaan ongelmat samalla tavalla.

Morkkis on tuttu juttu äitinä. Lohduta itseäsi siitä, että äidin yliherkkä omatunto on täysin tarkoituksenmukainen asia. Morkkiksen tarkoitus on täysin käytännöllinen: opettaa sinua toimimaan oikein. Äidinvaisto kertoo sen, milloin teet oikein ja milloin väärin. Virheitä tekevät kaikki. Jokainen lapsi näkee joskus vanhempansa myös heikkoina. Lohduta itseäsi siitä, että morkkis kertoo, että omatuntosi toimii moitteettomasti. Anna itsellesi anteeksi, vilpittömästi ja täysin! Kun annat itsellesi anteeksi, et huuda jatkossa yhtä helposti. Katso eteenpäin, sillä niin lapsetkin tekevät. Vaikka itse kuika velloisit morkkiksissasi, lapsi miettii vain seuraavaa mukavaa leikkiä. Kuulostat erinomaiselta äidiltä, joka välittää aidosti lapsestaan. Muista, että jos tunnet olosi väsyneeksi, pyydät reilusti apua tutuiltasi.

Vierailija

Edellä oleva lisää: oletan, että olet nainen. Jotenkin tuli sellainen olo. :-)

Tsemppiä ja halit toiselta äidiltä, joka on myös tuntenut syvää morkkista huutamisestaan! :-)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin: ota iisisti, hyvä nainen. Lähes kaikki vanhemmat on sortuneet tuohon, ja jotkut tosiaan jatkuvati. Mä olen silti sitä mieltä, että me nykyvanhemmat huudetaan ihan liikaa. Lähes kaikki huutaminen on turhaa, sillä se ei yleensä johda mihinkään, ainakaan pitkällä tähtäimellä. Kovapäisimmät lapset eivät sellaisesta ole välttämättä moksiskaan, mutta herkimmille huutaminen voi olla rankka juttu. Kun vanhempi huutaa, lapsi oppii ratkaisemaan ongelmat samalla tavalla.

Morkkis on tuttu juttu äitinä. Lohduta itseäsi siitä, että äidin yliherkkä omatunto on täysin tarkoituksenmukainen asia. Morkkiksen tarkoitus on täysin käytännöllinen: opettaa sinua toimimaan oikein. Äidinvaisto kertoo sen, milloin teet oikein ja milloin väärin. Virheitä tekevät kaikki. Jokainen lapsi näkee joskus vanhempansa myös heikkoina. Lohduta itseäsi siitä, että morkkis kertoo, että omatuntosi toimii moitteettomasti. Anna itsellesi anteeksi, vilpittömästi ja täysin! Kun annat itsellesi anteeksi, et huuda jatkossa yhtä helposti. Katso eteenpäin, sillä niin lapsetkin tekevät. Vaikka itse kuika velloisit morkkiksissasi, lapsi miettii vain seuraavaa mukavaa leikkiä. Kuulostat erinomaiselta äidiltä, joka välittää aidosti lapsestaan. Muista, että jos tunnet olosi väsyneeksi, pyydät reilusti apua tutuiltasi.

Kiitos tästä! <3 Juuri näin olisin varmaan itsekin kirjoittanut toiselle äidille, mutta itseni kohdalla en osannut näin ajatella. Kiitos oikeasti!! *hali*

ap

Vierailija

Joo, tohon sortuu kaikki välillä. Paitsi mun mies. Sillä jostain syystä kestää pinna ihan tuhottoman kauan lapsen kanssa. On se ehkä kerran pari vähän korottanut ääntä meidän 5-vuotiaalle. Ja minä kiljun aina... voit kuvitella, kun on pari teiniä talossa millasta kiljumista meillä välillä on.

Mutta en ole kyllä vuosiin enää jaksanut potea siitä huonoa omaatuntoa. Yleensä kiljun vain aiheesta.

Vierailija

Ihan ymmärrettävää, että joskus tapahtuu näin. Olihan sinulla ihan hyvä syykin huutamiselle. Mutta muista, jos miehesi tekee joskus samaa niin tee lasuilmoitus ja jätä se sika heti.

Vierailija

Eräs tuttuni on viiden (nyt jo aikuisen) lapsen äiti. Hän kertoi, että kaikilla lapsilla oli ollut esim. pukeutumisessa erilaisia vaiheita. Joskus he pukivat hyvinkin reippaasti itse, ja sitten tuli taas vaihe, että haluttiin äidin apua. Kuulostaa siis jokseenkin normaalilta kehitysvaiheelta. Vaikea sanoa, mikä on oikea reaktio tilanteen edessä kunkin lapsen kanssa. Maalaisjärjellä ajatellen ei ehkä ei kannata ottaa asiaa liian vakavasti. Auttaa vaikka sitten lasta ja antaa vaikka enemmän huomiota. Kyllä se ohi menee.

Lapsella on  luontaista vaihtelua itsenäistymisessä ja tunnetason tarpeissa. Välillä tulee takapakkia, ja ollaan taas niin avuttomia ja kiintyneitä äitiin. Nykyajan kasvatus on ehkä liian suoraviivaista, niin ettei tällaiselle vaihtelulle ole herkkyyttä. Päiväkodissa korostetaan, että tässä ja tässä iässä lapsi toimii näin ja näin. Tämä suoraviivainen ajattelu hämää ja joskus myös syyllistää vanhempia. Ennemmin kannattaisi rohkaista vanhempia kuuntelemaan vaistoaan ja herkistymään lapsen omille, henkilökohtaisille tarpeille. Ajatellaanko teidän muidenkin mielestä virheellisesti, että kehitys kulkee suurinpiirtein tasaisesti eteenpäin (lukuunottamatta uhma- ja murrosikiä)?

 

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat