Lue keskustelun säännöt.
Uusioperheelliset, mitkä on suurimmat haasteet?
27.10.2015 |
Tässä nyt 6v uusioperheen vanhempana eläessäni, olen yllättynyt näistä kaikista haasteista mitä se on tuonut tullessaan.
Itselläni on kaksi lasta edellisestä liitosta, samoin miehelläni. Omieni isä hoitaa asiat hyvin ja käyttäytyy hyvin meitä kaikkia kohtaan (on aina ollut luotettava ja kohtelias). On myös joskus ottanut mieheni lapset yökylään kun on ollut meidän viikonloppu ja sellaiset juhlat mihin lapsia ei ole kutsuttu. Joustaa tarvittaessa, kuten myös me, mikäli tarvitsee. Homma on toiminut 7 vuotta loistavasti.
Toista on sitten mieheni lasten äidin kanssa. Hän alkuun ilmoitti, että tekee kaiken mahdollisimman vaikeaksi ja se on todellakin pitänyt paikkansa. Lupasi myös pilata meidän elämän ja nyt alkaa tuntua siltä, että hän siinä pikkuhiljaa onnistuukin.
Lapset ovat muutelleet ympäri Suomea äidin ja vaihtuvien poikaystävien perässä. Välillä lapset ovat olleet muuttamassa meille, koska äiti haluaa viettää omaa elämäänsä. Välillä äiti on tullut keskellä yötä ovemme taakse hakemaan lapsia. Me olemme hakeneet lapsia milloin mistäkin hoidosta, minne äitinsä on heidät vienyt. Joitain kertoja olemme vieneet lapsia äidilleen ja äiti ei olekaan kotona sovittuun aikaan eikä vastaa puhelimeen. Nyt ollaan taas siinä tilanteessa, että hän aikoo haastaa mieheni oikeuteen ja hakea yksinhuoltajuutta, koska suuttui siitä, että elatusmaksu ei noussut kun se tarkistettiin. Syynä tähän on se, että "kun et yhtään lapsistas välitä, niin anna sitten koko huoltajuus". Pieniä asioita koko ajan (esimerkiksi se, että kaikki meidän hankkimat vaatteet ja kengät ja harrastusvälineet häviävät, lähes poikkeuksetta).
ViimeisEn vuoden aikana on alkanut tuntua siltä, että nyt riittää. Ihan mahdotonta riehumista joka viikko jostain asiasta.
Tämä on se asia, minkä itse koen kaikkein raskaimpana. Lapset ovat ihania, heidän kanssaan ei ole raskasta, mutta tämä äiti. Olen niin väsynyt tähän touhuun, etten saa enää edes nukuttua öisin ja jäin sairaslomalle uupumuksen takia.
Kommentit (33)
Varmaan se että ihmiset aina puhuvat uusioperheistä, vaikka se on uusperhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan se että ihmiset aina puhuvat uusioperheistä, vaikka se on uusperhe.
Luulen, että kielioppivirheet ovat pienin murheeni tällä hetkellä :/
Ap
Minä kerran aloitin täällä ketjun, jossa kysyin uusperheen haasteita. Sain niitä todella vähän. Ongelmat olivat Lähinnä isä/äitipuolen mt- ongelmat ja siitä johtuva käytös.
Minusta vastaus oli outo. Jos omalla vanhemmalla on mt- ongelmia, ei kukaan syytä siitä ydinperhettä..mutta kun äitipuolella on, niin sitten kaikki onkin yhtä suurta uusperheen ongelmaa.
No just noiden mahdollisten ongelmien takia en ikinä perusta uusperhettä. Olen lähiäiti ja seurustelen lapsivapaalla. Lapsiaikana olen lasteni kanssa.
Vierailija kirjoitti:
No just noiden mahdollisten ongelmien takia en ikinä perusta uusperhettä. Olen lähiäiti ja seurustelen lapsivapaalla. Lapsiaikana olen lasteni kanssa.
Ottamatta kantaa siihen, onko juuri tämä valintasi fiksu vai ei, niin tämä elämänlogiikka on kyllä huono: en tee lapsia, koska lapsella voi olla sairaus. Lopetan elämisen, koska eteen voi tulla mahdollisia ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No just noiden mahdollisten ongelmien takia en ikinä perusta uusperhettä. Olen lähiäiti ja seurustelen lapsivapaalla. Lapsiaikana olen lasteni kanssa.
Ottamatta kantaa siihen, onko juuri tämä valintasi fiksu vai ei, niin tämä elämänlogiikka on kyllä huono: en tee lapsia, koska lapsella voi olla sairaus. Lopetan elämisen, koska eteen voi tulla mahdollisia ongelmia.
Uusperheen vanhemmat päätyy eroon paljon suuremmalla todennäköisyydellä kuin ydinpereen vanhemmat. Harvoin pääsee ilman ongelmia. Miksi siis pitäisi tietoisesti hakea ongelmia? Itselle ja lapsille. Kyllä mä tiedän, että mulla olisi parisuhteessani paaaaljon vaikeampaa, jos ois perustettu uusperhe. Tämän vuoksi otetaankin rusinat pullasta ja vietetään aikuisten parisuhdeaikaa silloin kun lapset exällä. Ja lapsiaika on omistettu lapsille. Tämä on täydellistä. Ei elämän lopettamista, päin vastoin. Paljon parempi ja onnellisempi ja riidattomampi tilanne. Elämää isolla eellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No just noiden mahdollisten ongelmien takia en ikinä perusta uusperhettä. Olen lähiäiti ja seurustelen lapsivapaalla. Lapsiaikana olen lasteni kanssa.
Ottamatta kantaa siihen, onko juuri tämä valintasi fiksu vai ei, niin tämä elämänlogiikka on kyllä huono: en tee lapsia, koska lapsella voi olla sairaus. Lopetan elämisen, koska eteen voi tulla mahdollisia ongelmia.
Uusperheen vanhemmat päätyy eroon paljon suuremmalla todennäköisyydellä kuin ydinpereen vanhemmat. Harvoin pääsee ilman ongelmia. Miksi siis pitäisi tietoisesti hakea ongelmia? Itselle ja lapsille. Kyllä mä tiedän, että mulla olisi parisuhteessani paaaaljon vaikeampaa, jos ois perustettu uusperhe. Tämän vuoksi otetaankin rusinat pullasta ja vietetään aikuisten parisuhdeaikaa silloin kun lapset exällä. Ja lapsiaika on omistettu lapsille. Tämä on täydellistä. Ei elämän lopettamista, päin vastoin. Paljon parempi ja onnellisempi ja riidattomampi tilanne. Elämää isolla eellä.
Minä väitän, että uusperheet sen takia ajautuvat suuremmalla todennäköisyydellä eroon, koska tehdään yhteinen lapsi.
Väitän, että jos molemmilla puolisoilla on pelkästään omia lapsia, niin lapset näkevät itsensä ja toisensa tasavertaisensa. Kun siihen lykätään yhteinen lapsi, niin tämä kuvio mutkistuu. Sitten vanhat lapset voivat tuntea itsensä ulkopuolisiksi ja tulee muita ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinulle uusperhe siis noin 6 aikuisen ja useamman lapsen kombinaatio vai miksi ihmeessä syytät omista ongelmistasi miehen exää?
Kyllä meidänkin uusperheessä hankalinta on ollut mieheni ex-puolison käytös ja lapsien varjolla monenlainen säätö asioista.
Lapset eivät yhtäkkiä päässeetkään isän luokse sovitusti, kun jotain hommia ( mm pienempien sisarusten hoitoa äidin luona).
Matkoja ei voinut varata, kun ei koskaan tiennyt, pääsevätkö lapset vaineivät. Pari matkaa peruttiin ja se tietty lapsille kurjaa.
Nyt ovat jo aikuisia ja valitettavasti miehen tytär on mennyt äitinsä "puolelle" ja välit isään etäiset. Isä ei selkeästi enää jaksa pitää yksipuolista yhteyttä kovinkaan paljon, Tytär ei sis soita tai käy meillä koskaan. Viimeksi käynyt yli 2 v sitten. Kutsuttu kyllä,on,
Miehen poika on onneksi isän kanssa läheisissä väleissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun lapseni elävät vuoroviikoin uusperheessä isänsä luona. On isoja lapsia ja yksi pieni yhteinen. Viisi vuotta olen kuunnellut toisen lapseni valitusta elämästään isän luona ja todennut, että kaikkien ongelmien juurena sen leikkiminen, että olisivat kaikki perhettä.
Kaikki neljä lasta olivat jo isoja, kun perhe muodostettiin. Sitten odotettiin, että kaikki haluavat pelata lautapeliä yhdessä ja fillaroida yhdessä. Aiheutti aikamoista uhmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meitä ei voi varmaan uusperheeksi sanoa, koska meillä on omat kodit. Mutta jonkinlainen perhe ollaan. Jos toisen lapset ovat muualla, ollaan aina yhdessä jommankumman kodissa. Mutta siis lähdimme alun alkaen siitä, ettei lasten tarvitse ruveta leikkimään "yhtä suurta perhettä". Varsinkin isommille lapsille se on hankalaa, pienemmät nyt sopeutuvat mihin vain. Olemme kuitenkin aika paljon myös yhdessä lastenkin kanssa. Samoin päätimme heti, ettei yhteistä lasta tehdä. Jo siksikään, että jo olemassaolevat neljä lasta (2 ja 2) tarvitsevat paljon huomiota ja aikaa, kun on uusperhe ja pitää sopeutua kaikenlaiseen. Yhteinen vauva veisi heitl ihan liian paljon. Se että me rakastamme kumppanini kanssa toisiamme, ei välttämättä tuo lapsillemme lisää rakkautta. Eikä yhteinen vauvakaan, päinvastoin, vie suuren osan huomiosta. Meillä välit minun eksään ovat tossi hyvät ja joustavat, miehen exä on vähän hankalampi tapaus, mutta toivottavasti vuosien varrella vähän rauhoittuu. Munkin mielestä se, että kuvitellaan että tuosta vaan voidaan ruveta leikkimään jotain onnellista uusperhettä ja vielä tehdä siihen lisää lapsia, on iso ongelma. Ja väärin niitä "vanhoja" lapsia kohtaan. Toinen iso ongelma on se, että ne omat erot pitää käsitellä tosi hyvin, jotta ei tuo ongelmia uuteen perheeseen. Uuusperheessä jos missä parisuhdetta pitää hoitaa ja kunnioittaa, luottamuksen ja rajojen tulee olla kunnossa ja muutenkin ihmissuhdetaidot ja tunnetaidot kunnossa. Uusperheessä on aina suuret mahdsollisuudet huonoille jännitteille, jos aikuiset eivät osaa käsitellä omia tunteitaan. Ja yksi asia on kanssa tärkeä- se, että kaikille annetaan aikaa. 1 vuosi on todella lyhyt aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävä kyllä suurin haaste on miehen eksä. Häntä ei voi miellyttää millään tavoin eikä hänelle voi ns. antaa yhtään liekaa, koska se äityy aina riehumiseksi ja syyttelyksi. Meidän on omalta puoleltamme pakko pitää tiukasti kiinni tapaamisaikataulusta, sillä eksän suuntaan ei voi joustaa. On helpointa, että lapsi vaihtaa itsenäisesti osoitetta, sillä eksän kanssa on mahdotonta sopia pitäviä kellonaikoja. Sabotoi mielellään lomasuunnitelmia ja on yrittänyt puuttua jopa minun ja mieheni kahdenkeskiseen ajankäyttöön. Mies on huono vanhempi, kun tekee muutakin kuin on aina ja vain lapsensa kanssa...
Itse uusperheessä nuoruuteni viettämällä kerron omakohtaisen kokemuksen nojalla siis, että suurin haaste mun äitipuolella oli se, että kohtelee kaikkia tasa-arvoisesti. Ei onnistunut siinä, ei tosin edes yrittänyt.
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä suurin haaste on miehen eksä. Häntä ei voi miellyttää millään tavoin eikä hänelle voi ns. antaa yhtään liekaa, koska se äityy aina riehumiseksi ja syyttelyksi. Meidän on omalta puoleltamme pakko pitää tiukasti kiinni tapaamisaikataulusta, sillä eksän suuntaan ei voi joustaa. On helpointa, että lapsi vaihtaa itsenäisesti osoitetta, sillä eksän kanssa on mahdotonta sopia pitäviä kellonaikoja. Sabotoi mielellään lomasuunnitelmia ja on yrittänyt puuttua jopa minun ja mieheni kahdenkeskiseen ajankäyttöön. Mies on huono vanhempi, kun tekee muutakin kuin on aina ja vain lapsensa kanssa...
Näin meilläkin. Syyllistää miestä myös siitä, jos joskus käymme kahdestaan lomalla. "Jos kerran on rahaa lomailla, niin laittaisit ne rahat lapsiin jos heitä rakastaisit ".
Todellakin, sanasta uusioperhe tulee lähinnä mieleen jokin jo kertaalleen käytetty asia, lähinnä uusiopaperiin verrattava. Mitä tämä uusperhe käytännössä voi ollakin. Tarkoitus kuitenkin varmaan monella siihen ryhtyvällä on, että tehdään uusi perhe. Uudet säännöt, meidän omat käytännöt, uuden perheen koti. Mutta todellisuus on usein muuta, ainakin ensihuuman (?) jälkeen. Itselleni kävi juuri näin; muutin miehen asuntoon lapsieni kanssa (ensimmäinen haaste) jolloin mieheni alkoi kokea syyllisyyttä siitä, että hänen omat lapset eivät pääsääntöisesti asu meillä. Tästä syntyi sitten omat jännitteensä, eikä ole lainkaan varmaa, että sinun ja miehen lapset tulevat toimeen keskenään (toinen haaste). Sitten on sukulaiset (kolmas haaste). Heidän silmissään olet ulkopuolinen aika pitkään, ja esimerkiksi miehen lasten äiti on kuitenkin aina heidän poikansa lapsien äiti (numero yksi). Menee pitkän aikaa, ennen kuin "lunastat oman paikkasi". Kaikesta em huolimatta joudut järjestelemään kaikenlaisia sukujuhlia + lasten juhlia, joissa kaadat iloisesti kahvia miehesi ex-vaimolle ja tarjoat hänelle leipomaasi kakkua, koska on hänen lapsensa juhlat. Kuka tämän kestää, toivotan lämpimästi onnea ja sisua. Minusta uusperheen äidit ansaitsivat oman, erityisen äitienpäivän vaivanpalkaksi kaikesta siitä, miten paljon joutuvat venymään.
Vierailija kirjoitti:
Todellakin, sanasta uusioperhe tulee lähinnä mieleen jokin jo kertaalleen käytetty asia, lähinnä uusiopaperiin verrattava. Mitä tämä uusperhe käytännössä voi ollakin. Tarkoitus kuitenkin varmaan monella siihen ryhtyvällä on, että tehdään uusi perhe. Uudet säännöt, meidän omat käytännöt, uuden perheen koti. Mutta todellisuus on usein muuta, ainakin ensihuuman (?) jälkeen. Itselleni kävi juuri näin; muutin miehen asuntoon lapsieni kanssa (ensimmäinen haaste) jolloin mieheni alkoi kokea syyllisyyttä siitä, että hänen omat lapset eivät pääsääntöisesti asu meillä. Tästä syntyi sitten omat jännitteensä, eikä ole lainkaan varmaa, että sinun ja miehen lapset tulevat toimeen keskenään (toinen haaste). Sitten on sukulaiset (kolmas haaste). Heidän silmissään olet ulkopuolinen aika pitkään, ja esimerkiksi miehen lasten äiti on kuitenkin aina heidän poikansa lapsien äiti (numero yksi). Menee pitkän aikaa, ennen kuin "lunastat oman paikkasi". Kaikesta em huolimatta joudut järjestelemään kaikenlaisia sukujuhlia + lasten juhlia, joissa kaadat iloisesti kahvia miehesi ex-vaimolle ja tarjoat hänelle leipomaasi kakkua, koska on hänen lapsensa juhlat. Kuka tämän kestää, toivotan lämpimästi onnea ja sisua. Minusta uusperheen äidit ansaitsivat oman, erityisen äitienpäivän vaivanpalkaksi kaikesta siitä, miten paljon joutuvat venymään.
minä en taad yhtään tunnista itseäni tuosta:
- me emme muuttaneey jomman kumman asuntoon, vaan puolueettomalle maaperälle. Kumpikaan ei tuonut mukanaan eksän kanssa hankittua tavaraa.
- lapset paikalla tasapuolisesti
- ei ole merkitystä, tuleeko lapset toimeen keskenään. Jokaisella kun on oma huone ja oma tila. Emme pakota yhteiseen tekemiseen. Saa itse päättää mitä tekee
- mieleen ei ole edes tullut, että suvulla olisi merkitystä. Eksät eivät ole tekemisissä vanhempiemme kanssa
- meillä ei ole ollut muita sukujuhlia, kuin yhdet rippijuhlat, joissa on eksä ja nyksä nähty. Seuraavat rippijuhlat on 2 v päästä. Ei ole liikaa nähty
minusta minä en joudu venymään yhtään. Eli elämä on valintoja...
Meillä on suurin haaste avovaimon 16v. poika, joka on suorastaan päättänyt olla tulematta toimeen minun kanssani. Puolisen vuotta tässä on nyt asuttu neljästään avokin, tämän pojan ja hänen pikkusiskonsa kanssa ja tilanne kärjistyi heti kun minä toin tavarani tänne. Jos sanon hänelle poikkipuolisenkin sanan jostain, niin katastrofi on valmis. Olen monta kertaa ollut nostettuna rinnuksista seinälle ja kirjaimellisesti heitetty pihalle ja ties mitä. Nyrkistäkin on tullut pariin otteeseen, enkä enää uskalla olla hänen seurassaan kaksin, sillä pahimmat välikohtaukset ovat sattuneet silloin. Äidilleen osaa olla kyllä naama pokerilla ja kiistää kaiken, jos jotain kerron hänen tehneen, eikä tuo avovaimo tiedä että ketä pitäisi uskoa. Suoraan olen saanut pojalta kuulla, että minun pitäisi painua täältä helvettiin, ja ettei hän halua nähdä minua enää koskaan. Ei ole kovinkaan mukava tilanne kenenkään kannalta, ja voi olla että en täällä enää kauaa jaksa olla tätä menoa.
Eihän tuo uusperheen vika ole. Teillähän toimii se loistavasti. Tuo on exän vika.
Meillä kolme teiniä, joista yksi asuu koko ajan, kaksi vuoroviikoin ja miehellä kaksi pikkulasta, jotka käyvät vain muutamia tunteja. Ei meillä ole mitään ongelmia, jotka aiheutuisivat uusperheestä yksikkönä. Heillä kaikilla on oma huone, joten jokaisella on oma tilaa, eikä tarvitse astua kenenkään varpaille. Minä kuskaan lapsiani, mies auttaa hädässä. Ja mies hoitaa omat pikkulapsensa, enkä minä sekaannut siihen.
toisaalta, me emme näe itseämme uusperheenä, vaan kolhoosina. Meillä on ensi sijassa parisuhde, ja ympärillä on näitä satelliitteja, joita myös lapsiksi kutsutaan.