Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Olen tottunut paljoon vapaa-aikaan työttömänä

Vierailija

Rahan vähäisyyteenkin olen tottunut aika hyvin.

Mielestäni on jännä, kuinka tutusta elämäntavasta ei halua päästä eroon, vaikka siitä hyötyisikin. Olen niin mukautunut "hitaaseen elämään" että tuskin sopeutuisin kiireeseen ja aikatauluihin enää kovin hyvin.

Jotkuthan kärsii työttömyydestä kauheasti, eivät tiedä mitä tehdä ajallaan. Mulla on sitä, että vitkastelen jonkun yksinkertaisen asian kanssa tarpeettomasti, kun ei oo aikataulua. Mutta mulla on aina tekemistä eikä koskaan tylsää. Kuitenkin haluaisin tästä nykyisestä elämästä pois, tämä tuntuu epäsosiaaliselta ja pieneltä, ihan kuin olis joku vanhus.

Onko joukossa pitkäaikaistyöttömyydestä menestyksekkäästi töihin takaisin selvinneitä?

Kommentit (4)

Vierailija

Olen nautiskellut työttömyydestä jo niin paljon, että ei edes kiinnosta enää työt. En kärsi kovasti siitä, että vakityöstä on enää turha haaveilla, mutta kieltämättä ansiosidonnaisen päivärahan loppuminen harmittaa.

Pitäisi tässä vaihteeksi opiskella, eli suorittaa yksi avoimen yliopiston kurssi loppuun, mutta motivaatio on tasan 0.

Vierailija

Sama, oon vakaasti sillä kannalla etten tee enää ikinä töitä, korkeintaan jotain osa-aikasta ja lyhytkestoista. Onneksi talous kesää tämän. Mun puolesta saa nuoremmat tapella niistä vähistä työpaikoista mitä mun alalla ja varsinkin tällä seudulla on.

Vierailija

Minäkin nautin olemisesta, mutta ympäristön asenne saa mut kärsimään. En tiedä ajatteleeko edes muut niin paljon pahaa mun työytömyydestä, mutta ainakin kuvittelen niin. Ja on niin vaivaannuttava tilanne aina "mitä sä teet?" kysymyksen tullessa. Tunnen etten kehtaa tutustua ihmisiin "tällaisena", siksi haluisin maailmaan mukaan. Tykkään myös nähdä ihmisiä, mutta lähteä nyt vaikkapa käymään Helsingissä muuten vaan, ilman päämäärää, kun muutenkaan ei ole paljon rahaa. Ap

Vierailija

Niinhän sitä tottuu... 

Olen jo kolmatta vuotta työttömänä (53v. ). Aluksi hain töitä hullun lailla, mutta jo oikeastaan puolen vuoden jälkeen luovutin. 

Minulla on kaksi teini-ikäistä kotona ja koira. 

Koiraa ulkoilutan tosi paljon ja harrastan agilitya. Hoidan naapuruston koiria , pari kertaa viikossa joku on tarpeessa. Kyseessä matka, töiden jälkeinen iltameno ym. Lisäksi teen vapaaehtoistyötä seurakunnan kautta. 

Olen myös läheisessä vastaanottokeskuksessa tukihenkilönä. Eli esittelen leikkipuistoja, urheilumahdollisuuksia, kirjastoja ja opetan netin käyttöä. 

Tykkään lukea ja sitä parjattua telkkariakin katsoa. 

Ei tässä mitään muuta kuin ainainen rahapula. Olen tietysti tippunut peruspäivärahalle ja voitte kuvitella, että siinä on säätämistä.... 

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat