Lapseni ei ymmärrä elämän realiteetteja!
Tarkoitus olisi kirjoittaa ylioppilaaksi ensi keväänä. Päivällispöydässä hän totesi hakevansa kirjoitusten jälkeen johtavan lääkärin, psykologin ja muita ammattitutkinnon vaativia työpaikkoja vaikkei hänellä ole minkäänlaista ammattikoulutusta.
Sanoin hänelle pätevyydestä mutta hän intti raivona että muutkin epäpätevät pääsevät akateemisille tarkoitettuihin työpaikkoihin. Annanko hänen hakea mainitsemiensa alojen paikkoja vaiko pakotanko hakemaan opiskelemaan lukion jälkeen? Hänellä ei ole päivääkään työkokemusta eikä minkäänlaista käsitystä työelämästä. Ihmettelee varmaan miksi äityli on tyytynyt konttorirotan hommiin kun kerran voisi hakea mitä tahansa työpaikkaa josta saisi paljon palkkaa.
Mitä tekisitte tässä tilanteessa?
Kommentit (29)
ai että mua naurattaa, tää on hyvä! Anna hakea vaan, kyllä ne realiteetit valkenee aikanaan.
Siis lukiopohjalla johtavaksi lääkäriksi?
Äitylillä on joko vähä-älyinen puppeli tai narsismia sairastava kakara
Ammatillinen koulutuskaan ei kyllä tee akateemiseksi. Anna lapsen hakea, siinähän oppii.
Ihmettelen aina, millaisia vanhempia on näillä lapsilla, joilla ei ole minkäänlaista käsitystä työelämästä. Oletko niitä, jotka eivät puhu lapsilleen? Miten olet onnistunut tuossa tavassasi kasvattaa noin hyvin?
No suotta saarnaat, vaan annat vaan tehdä hakemukset jos haluaa, kun kuka tahansahan sinne saa hakemuksen lähettää. Eihän hän niistä töitä tule saamaan, mutta rekrytoinnin hoitajat saavat varmasti päivän naurut lukiessaan tyttärenne hakemuksen :D Eiköhän hän sen sitten huomaa, että rimaa pitää laskea kun töitä ei kuulu.
Itse näin kerran joskus takavuosina lehdessä ilmoituksen ja hain apulaisoikeuskanslerin virkaa, ihan huvikseni, vaikka tiesin taatusti etten ole sinne pääsemässä omilla tutkinnoillani :D Lähetin vaan ihan normaalin CV:n ja kirjoitin sellaisen geneerisen työhakemuksen, missä mm. kerroin tulevani toimeen ihmisten kanssa ja olevani ahkera ja ulospäinsuuntautunut sun muita kliseitä. Muistoksi sain kirjeen eduskunnasta, jossa kerrottiin, ettei minua valitettavasti ole valittu rekrytointiprosessin seuraavaan vaiheeseen :D
oletko varma että lapsesi on tosissaan eikä vain yritä olla mukahauska?:D ei kai kukaan lukiolainen (tai edes amis) voi noin kujalla olla:D
Onko lapsella joku mielisairausdiagnoosi? Kaksisuuntainen tms? Huolestuisin.
Eikö tyttö ole käynyt edes tetissä? Kesätyösetelillä kesätöissä? No huhhuh. Tän on pakko olla joku tylsistynyt Porvoosta tai sitten tyttäres on harvinaisen töhö. Meillä käytiin opon luona kertomassa jatko aikomukset, eiköhän opo räkätä räkänaurut päin naamaa kun kertoo suunnitelmistaan.
Voisitko ohjata lapsesi opinto-ohjaajan puheille, ehkä saisi vähän enemmän käsitystä millainen määrä opintoja ihan tosissaan vaaditaan jotta voi toimia noilla aloilla?
No toisaalta ei äippäkään taida ihan perillä koulutusjärjesyelmästä olla, jos luulee että lääkäri ja psykologi ovat ammattitutkintoja...
Vierailija kirjoitti:
No suotta saarnaat, vaan annat vaan tehdä hakemukset jos haluaa, kun kuka tahansahan sinne saa hakemuksen lähettää. Eihän hän niistä töitä tule saamaan, mutta rekrytoinnin hoitajat saavat varmasti päivän naurut lukiessaan tyttärenne hakemuksen :D Eiköhän hän sen sitten huomaa, että rimaa pitää laskea kun töitä ei kuulu.
Itse näin kerran joskus takavuosina lehdessä ilmoituksen ja hain apulaisoikeuskanslerin virkaa, ihan huvikseni, vaikka tiesin taatusti etten ole sinne pääsemässä omilla tutkinnoillani :D Lähetin vaan ihan normaalin CV:n ja kirjoitin sellaisen geneerisen työhakemuksen, missä mm. kerroin tulevani toimeen ihmisten kanssa ja olevani ahkera ja ulospäinsuuntautunut sun muita kliseitä. Muistoksi sain kirjeen eduskunnasta, jossa kerrottiin, ettei minua valitettavasti ole valittu rekrytointiprosessin seuraavaan vaiheeseen :D
Tartun nyt epäolennaiseen, mutta mielenkiintoista miten automaattisesti oletat kyseessä olevan tytön. Istuuko mielikuva haihattelevasta, typerästä tytönheitukasta niin tiukassa, että kun puhutaan epärealistisista tavoitteista, kyseessä ei voi olla kuin naispuolinen ihminen?
Jokaisella on oikeus tehdä omat virheet. Anna takoa päätä seinään kyllä se kestää. Kantapään kautta oppii parhaiten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No suotta saarnaat, vaan annat vaan tehdä hakemukset jos haluaa, kun kuka tahansahan sinne saa hakemuksen lähettää. Eihän hän niistä töitä tule saamaan, mutta rekrytoinnin hoitajat saavat varmasti päivän naurut lukiessaan tyttärenne hakemuksen :D Eiköhän hän sen sitten huomaa, että rimaa pitää laskea kun töitä ei kuulu.
Itse näin kerran joskus takavuosina lehdessä ilmoituksen ja hain apulaisoikeuskanslerin virkaa, ihan huvikseni, vaikka tiesin taatusti etten ole sinne pääsemässä omilla tutkinnoillani :D Lähetin vaan ihan normaalin CV:n ja kirjoitin sellaisen geneerisen työhakemuksen, missä mm. kerroin tulevani toimeen ihmisten kanssa ja olevani ahkera ja ulospäinsuuntautunut sun muita kliseitä. Muistoksi sain kirjeen eduskunnasta, jossa kerrottiin, ettei minua valitettavasti ole valittu rekrytointiprosessin seuraavaan vaiheeseen :D
Tartun nyt epäolennaiseen, mutta mielenkiintoista miten automaattisesti oletat kyseessä olevan tytön. Istuuko mielikuva haihattelevasta, typerästä tytönheitukasta niin tiukassa, että kun puhutaan epärealistisista tavoitteista, kyseessä ei voi olla kuin naispuolinen ihminen?
Mun silmiin osu sama kohta :~~~~~~D
Tuossa tilanteessa varmaan katsoisin peiliin ja kysyisin itseltäni, miksi lapsellani ei ole mitään käsitystä työelämästä. Miksi en ole keskustellut asioista kanssaan, miksi olen olettanut, että koulu hoitaa tämänkin.
Tunnusta pois, sinä olet se, jonka tytär luuli kuukautisia vakavaksi syöpäsairaudeksi, koska sinä et koskaan älynnyt kertoa tytölle, mitä naisen kehossa tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Tartun nyt epäolennaiseen, mutta mielenkiintoista miten automaattisesti oletat kyseessä olevan tytön. Istuuko mielikuva haihattelevasta, typerästä tytönheitukasta niin tiukassa, että kun puhutaan epärealistisista tavoitteista, kyseessä ei voi olla kuin naispuolinen ihminen?
Minulle tuli mieleen poika... Nuorilla miehillä kun on usein kovin suuret luulot itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No suotta saarnaat, vaan annat vaan tehdä hakemukset jos haluaa, kun kuka tahansahan sinne saa hakemuksen lähettää. Eihän hän niistä töitä tule saamaan, mutta rekrytoinnin hoitajat saavat varmasti päivän naurut lukiessaan tyttärenne hakemuksen :D Eiköhän hän sen sitten huomaa, että rimaa pitää laskea kun töitä ei kuulu.
Itse näin kerran joskus takavuosina lehdessä ilmoituksen ja hain apulaisoikeuskanslerin virkaa, ihan huvikseni, vaikka tiesin taatusti etten ole sinne pääsemässä omilla tutkinnoillani :D Lähetin vaan ihan normaalin CV:n ja kirjoitin sellaisen geneerisen työhakemuksen, missä mm. kerroin tulevani toimeen ihmisten kanssa ja olevani ahkera ja ulospäinsuuntautunut sun muita kliseitä. Muistoksi sain kirjeen eduskunnasta, jossa kerrottiin, ettei minua valitettavasti ole valittu rekrytointiprosessin seuraavaan vaiheeseen :D
Tartun nyt epäolennaiseen, mutta mielenkiintoista miten automaattisesti oletat kyseessä olevan tytön. Istuuko mielikuva haihattelevasta, typerästä tytönheitukasta niin tiukassa, että kun puhutaan epärealistisista tavoitteista, kyseessä ei voi olla kuin naispuolinen ihminen?
Nerokas huomio muuten! Ehkä luin sen omassa päässäni rivien välistä päätellen tuosta äidin ja lapsen välisestä ruokapöytäkeskustelun dynamiikasta, ja päättelin että kyse olisi voinut olla äidin ja tyttären välisestä keskustelusta, vaikka eihän sitä tuohon ollutkaan kirjoitettu mitenkään :O Tässä olisi jollekin diskurssianalyysitutkijalle mielenkiintoista tutkittavaa... Myönnetään tosin, että luin tuon aloituksen vähän nopeasti.
t. kansleripyrkyri
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitus olisi kirjoittaa ylioppilaaksi ensi keväänä. Päivällispöydässä hän totesi hakevansa kirjoitusten jälkeen johtavan lääkärin, psykologin ja muita ammattitutkinnon vaativia työpaikkoja vaikkei hänellä ole minkäänlaista ammattikoulutusta.
Sanoin hänelle pätevyydestä mutta hän intti raivona että muutkin epäpätevät pääsevät akateemisille tarkoitettuihin työpaikkoihin. Annanko hänen hakea mainitsemiensa alojen paikkoja vaiko pakotanko hakemaan opiskelemaan lukion jälkeen? Hänellä ei ole päivääkään työkokemusta eikä minkäänlaista käsitystä työelämästä. Ihmettelee varmaan miksi äityli on tyytynyt konttorirotan hommiin kun kerran voisi hakea mitä tahansa työpaikkaa josta saisi paljon palkkaa.
Mitä tekisitte tässä tilanteessa?
POJAT ON POIKIA!
Mulle tuli aloituksesta mieleen poika, vaikka ensimmäisenä että keksitty juttu. Tiedän jopa muutaman parikymppisen miehen, jotka ovat varmoja siitä, että heistä tulee suuria räppistaroja, vaikka eivät edes tee musiikkia tai ymmärrä siitä mitään.
No hän on täysi-ikäinen joten ei ole äitylin päätettävissä mihin kakara hakee ja mihin ei.