Lapseni ei ymmärrä elämän realiteetteja!
Tarkoitus olisi kirjoittaa ylioppilaaksi ensi keväänä. Päivällispöydässä hän totesi hakevansa kirjoitusten jälkeen johtavan lääkärin, psykologin ja muita ammattitutkinnon vaativia työpaikkoja vaikkei hänellä ole minkäänlaista ammattikoulutusta.
Sanoin hänelle pätevyydestä mutta hän intti raivona että muutkin epäpätevät pääsevät akateemisille tarkoitettuihin työpaikkoihin. Annanko hänen hakea mainitsemiensa alojen paikkoja vaiko pakotanko hakemaan opiskelemaan lukion jälkeen? Hänellä ei ole päivääkään työkokemusta eikä minkäänlaista käsitystä työelämästä. Ihmettelee varmaan miksi äityli on tyytynyt konttorirotan hommiin kun kerran voisi hakea mitä tahansa työpaikkaa josta saisi paljon palkkaa.
Mitä tekisitte tässä tilanteessa?
Kommentit (29)
Minullekin tuli mieleen, että kyseessä on poika. Nyt ap tule paljastamaan kumpi on! Ja jos on keksitty juttu, niin kumman ajattelit olevan?
Vierailija kirjoitti:
Eikö tyttö ole käynyt edes tetissä? Kesätyösetelillä kesätöissä? No huhhuh. Tän on pakko olla joku tylsistynyt Porvoosta tai sitten tyttäres on harvinaisen töhö. Meillä käytiin opon luona kertomassa jatko aikomukset, eiköhän opo räkätä räkänaurut päin naamaa kun kertoo suunnitelmistaan.
Mitä mulla meni ohi? Missä vaiheessa ap kertoi lapsensa sukupuolen...?
Tämä ei voi olla totta. Ei kerta kaikkiaan voi. Ei kai kukaan ole noin irti todellisuudesta? Minä varmaan olisin tosi huolissani, jos lapseni puhuisi tuollaisia. Kertoisin hänelle, että lääkäriksi pitää opiskella monta vuotta jne.
Kysyisin myös, hyvin kiinnostuneena, mistä hän on kuullut ja mistä saanut sen käsityksen, että lääkärin töitä saa lukiopohjalta. Ehkäpä ottaisin yhteyttä myös hänen opinto-ohjaajaansa kysyen, että mitä te siellä lukiossa oikein olette näille nuorille opettaneet.
Se provoaa sulle :D Mä sain äitini suunniltani tuon ikäisenä kun selitin jotain höpöhöpöä rahankäytöstä niin se "mistä sä luulet sen rahan tulevan???!!" niin vastasin että automaatista :D Siskoni osas tän saman homman kanssa ja välillä käytiin keskenämme ruokapöydässä "vakavaa" keskustelua jonka tarkoitus oli vaan provosoida äitiä :D Katottiin kuinka älyttömiä juttuja se oikein uskoo ja siis äärettömän hauskaa oli. Huhhuh :D Olin jo unohtanut koko homman!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tartun nyt epäolennaiseen, mutta mielenkiintoista miten automaattisesti oletat kyseessä olevan tytön. Istuuko mielikuva haihattelevasta, typerästä tytönheitukasta niin tiukassa, että kun puhutaan epärealistisista tavoitteista, kyseessä ei voi olla kuin naispuolinen ihminen?
Minulle tuli mieleen poika... Nuorilla miehillä kun on usein kovin suuret luulot itsestään.
Mä ajattelin myös automaattisesti poikaa.
Itse ajattelin tyttöä, koska tytöt ovat yliedustettuina lukioissa ja korkeakouluissa.
Minäkin nuoruudessani hain muutamaa paikkaa, joihin en ollut millään tavalla pätevä - yksi oli IT-alan työpaikka ja vielä haastava sellainen ja minä luulin sitä jonkinlaiseksi projektityöpaikaksi. Pääsin haastatteluun asti, vaikka CV:ssäni ei ollut minkäänlaista IT-osaamista, muuten olen kuitenkin melko koulutettu. Nopeasti kyllä äkkäsin, että nyt tuli tehtyä paha moka kun en suunnilleen ymmärtänyt kysymyksiäkään. Ehkä ne luulivat, että olen joku selfmade IT-guru.
No joko tämä on provo, tai sitten lapsesi provoaa sinua. Ei yksikään lukiolainen selviä niihin kirjoituksiin asti käsittämättä minkälainen koulutus vaaditaan esim. lääkärin työhön. Kyllä niillä on ensimmäisestä vuodesta lähtien opinto-ohjausta, jossa mietitään mm. "halutaanko lääkikseen tai teknilliselle alalle, jos niin kannattaa ottaa pitkä matematiikka". Enkä jaksa uskoa, että kellään voi mennä (ellei ole todella pahasti jälkeenjäänyt) ohi ihan normaalissa kanssakäymisessä käytävät keskustelut koulussa. "Minne meinaat hakea?", "Ois niin siistiä päästä opiskelemaan psykologiaa", "Hitsit ku lääkis kestää 7 vuotta, siis 7 vuotta menee ennen kuin voi tehdä töitä", "Luitteko uutisista siitä valelääkäristä".
Minulle muuten avomies aikoinaan hoki sitä että työtä aina tekeville löytyy, ja pitää vaan hakea kaikkia paikkoja lääkäriä myöten. Yritin kysellä että ethän sä voi olla tosissasi, mutta niinpä tuo tuntui olevan.
Loppui se sitten kun itsekin jäi työttömäksi, 90-luvun lamassa. En tiedä hakiko sitten niitä kaikkia harvoja töitä mitä oli tarjolla.