Yliherkkä 9v, pelkää vieläkin aaveita, ei uskalla nukkua kunnolla yms.

Itsekin olin tuollainen. Vasta teini-iässä alkoi pelot haihtua. En olisi yhtään huolissani tuosta. 

Tosin minä en niistä peloista enää tuossa iiässä vanhemmilleni puhunut, koska tosiaan sain niin tylyn vastaanoton kun kerroin, että päätin jo koulun alussa että pakko vaan kärsiä pelkonsa yksin, koska äitikin vaan haukkuu omituiseksi nyhjäleeksi jos puhuu peloistaan.

On mulla kyllä vieläkin, keski-ikäisenä vahvasti herkkyyttä. Esim. kun menin katsomaan täältä kerran halal-teurastusvideon, en pystynyt moneen yöhön nukkumaan, koska koko ajan mieleeni pullahti uudestaan ja uudestaan kuva huutavasta ja sätkivästä eläimestä, ja tunsin hirvittävää ahdistusta ja tuskaa.

Kun tiedät että lapsesi on herkkä niin miksi ihmeessä annat hänen katsella sellaista joka aiheuttaa painajaisia ja pelkotiloja.

Sinä olet vastuussa lapsesi hyvinvoinnista jos hän pelkää niin syy löytyy kun katsot peiliin.

Minäkin olin tuollainen, että varsinkin visuaaliset ärsykkeet jäivät elämään pitkään ja kauhuelokuvia olen alkanut katsoa vasta kolmekymppisenä. Samanlaisia olivat isäni ja hänen äitinsä ja todennäköisesti koko meidän sukumme. Silloin, kun ne pelon aiheet eivät tulleet median kautta koska mediaa ei ollut, ne tulivat Raamatusta ja sitä ennen kansantaruista. Meillä on aina pelätty, milloin pirua milloin maahisia, ja aina ne on ryömineet joko kellareista tai kaapeista (jos kaapinovet on olleet raollaan) ja piiloutuneet sängyn alle. Meillä elää suvussa vieläkin sellainen tarina, jossa joku paikallinen äiti oli nähnyt että sängyn alta nousee paholaisen karvainen käsi tavoittelemaan kirkottamatonta lasta, ja lapsi piti laittaa suojaan kahden kastetun ihmisen väliin.  Minä voin vielä aikuisenakin kuvitella oikein hyvin, kuinka karmealta se laiha ja luinen, musta ja karvainen, pitkäkyntinen käsi on näyttänyt pimeässä pirtissä kynttilän loisteessa. :D

Että joidenkin aivot vaan toimivat niin, että ne ylireagoivat kaikkeen minkä ne aistivat uhaksi. Tällaiselle lapselle pitää antaa rauha kypsyä rauhassa, ja antaa tehokasta mediakasvatusta, että hän oppii lukemaan mediaa, musiikkivideoita ja elokuvia ja osaa etäännyttää itsensä niistä. Painostaa ei saa, ja jotkuthan ei esimerkiksi koskaan halua olla yökylässä kenenkään luona, se on heille liina pitkä aika olla sosiaalinen ja kuormittaa heitä.

Millaiselle musiikille ja tv-ohjelmille ja habituksille lapsi altistuu elämässään?

Herkkä lapsi on herkkä, eikä tarvitse kummoisia ärsykkeitä. Yöunet on meilläkin herkkiksellä se missä esim.stressitason nousu näkyy ensimmäisenä. 

2, täh? Juurihan sanoin että hän ei saa katsella mitään kauhua. Minkä minä sille mahdan jos kaupan elektroniikkapuolella alkaa yhtäkkiä ruudusta Lordin video? En vie häntä enää kauppaan?

Kotona on eliminoitu kaikki kauhu, jos pelaa niin pelaa tasohyppelyitä, hevospelejä tai pukee hahmoja.

Ap

Kyllä minustakin Lordin musiikkivideo voi hyvin olla ahdistava.

Minä en pidä siitäkään, että lapsille puetaan pääkallovaatteita. Ja olen kuitenkin aikuinen. 

Vierailija kirjoitti:

Kun tiedät että lapsesi on herkkä niin miksi ihmeessä annat hänen katsella sellaista joka aiheuttaa painajaisia ja pelkotiloja.

Sinä olet vastuussa lapsesi hyvinvoinnista jos hän pelkää niin syy löytyy kun katsot peiliin.

Et taida ymmärtää millainen oikeasti herkkä lapsi on? Häntä voi järkyttää sellaisetkin asiat, joista muut ei voi ymmärtää että on mitään järkyttävää. Tässä esim. omia muistamiani kammotuksen aiheita jotka piinasivat minua pitkään:

- Piirretty lastenohjelma, jossa oli joku riehuva dinosaurus jonka sitten ihmsiet sai kiinni ja sitoivat paikalleen ja ottivat siitä näytteitä. Tämä aiheutti monen viikon painajaiset ja ahdistuksen.

- Muovailuvahasta tehdyt hahmot lastenfilmissä. Minusta niissä oli jotain selittämätöntä ahdistavaa ja kammottavaa, jotain epäinhimillistä ja pelottavaa.

- Erilaiset sairauden tai leikkausten merkit ihmisissä tai eläimissä. Usein ajattelin, että haluaisin kuolla, koska en kestä kaikkea sitä sairautta ja tuskaa mitä elämässä on.

- Koulussa kerrottiin bakteereista ja viruksista, ja biologian kirjassa oli kuva jostain viruksesta. Sellainen pahantahtoinen otus, joka oli näkymättömän pieni, aiheutti minulle hirveitä ahdistuksia muistaakseni kuukausia.

- Kummitus-, ufo- tms tarinat kammottivat aivan hirveästi vaikka järki tiesikin ettei sellaisia ole olemassa.

t. 1

Minkälaista roolia uskonto näyttelee perheessänne?

9, ihan perus ev.lut olemme mutta ei esiinny kotona mitenkään. Joulukirkossa saatamme käydä kun isovanhemmat usein haluavat. Sen tietää mitä on koulussa opetettu.

Ap

Mun kohta 16-vuotias poika oli tuollainen. Nukkui välillä vielä 10-vuotiaana välillä varasängyllä meidän vanhempien huoneessa. Pelkäsi jos ja vaikka mitä. Oli erittäin harvoin kaverilla yötä ja vain tiettyjen harvojen luona. Eikä ole vieläkään juuri koskaan yötä kaverin luona. Tulee aina mielummin kotiin nukkumaan. Lähti aina pitkin hampain jonnekin lätkäleirille tai leirikouluun.

Katselevat välillä kaverilla porukalla jotain kauhuleffaa, eikä poitsu halua niitä katsoa. Se on tuon ikäiselle vähän kiusallista, mutta hän on aika sinut asian kanssa, eikä sitä häpeile. Sanoo vaan, ettei tykkää vaikka kaverit vähän vinoilevat. Ei kaikki tykkää jännityksestä ja kauhusta.

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olin tuollainen. Vasta teini-iässä alkoi pelot haihtua. En olisi yhtään huolissani tuosta. 

Minä myös olin samanlainen, äläkä huolestu herkästä lapsesta, meitä on joka lähtöön, ei kaikki ihmiset ole samanlaisia! Ohjeeni on, että toimitte kuten ennenkin, minimoitte kaikki jutut, jotka pelottaa. Kuten just olette tehneetkin. Kyllä ne siitä sitten hälvenee! :) Viimeistään teini-iässä. Ja huom. tärkein, älä anna katsoa mitään kauhuleffoja tai jännittäviä leffoja! Niistä voi tulla oikeasti vuosikausien tosi pahat pelkotilat.

Vierailija kirjoitti:

Mun kohta 16-vuotias poika oli tuollainen. Nukkui välillä vielä 10-vuotiaana välillä varasängyllä meidän vanhempien huoneessa. Pelkäsi jos ja vaikka mitä. Oli erittäin harvoin kaverilla yötä ja vain tiettyjen harvojen luona. Eikä ole vieläkään juuri koskaan yötä kaverin luona. Tulee aina mielummin kotiin nukkumaan. Lähti aina pitkin hampain jonnekin lätkäleirille tai leirikouluun.

Katselevat välillä kaverilla porukalla jotain kauhuleffaa, eikä poitsu halua niitä katsoa. Se on tuon ikäiselle vähän kiusallista, mutta hän on aika sinut asian kanssa, eikä sitä häpeile. Sanoo vaan, ettei tykkää vaikka kaverit vähän vinoilevat. Ei kaikki tykkää jännityksestä ja kauhusta.

Ihanan herkkis poika. Tällaisia saisi olla enemmän. Ja vanhempien tärkein tehtävä on hyväksyä lapsi pelkoineen. Ei mollata häntä ominaisuudestaan.

up

up

Minä OLEN edelleen samanlainen, ikää 25 vuotta. En nyt sentään mörköjä pelkää, mutta en tosiaankaan katso kauhuleffoja. Jos katson jotain paranormaalit ilmiöt -juttua telkkarista, en tasan pysty nukkumaan seuraavana yönä. Katsoin eilen Spectren trailerin ja meinasin alkaa kirkua, kun näin ne luurankopuvut. Pelkään edelleenkin kaikkea tuollaista ja minulla on yövalo. Kuitenkin olen käynyt ylemmän korkeakoulututkinnon ja olen hyväpalkkaisessa työssä, joten ihmiset ovat vain erilaisia, ei lapsesi ole hullu.

Jos asenteesi on kiukkuinen lasta kohtaan, lapsi salaa pelkonsa, kuten itse tein, eivätkä ne ainakaan sitä kautta mene ohitse. Lapsen pitäisi saada puhua, puhua ja puhua pelottavista asioista, minkä lisäksi voit vaikka kertoa, että ennen uskottiin aaveisiin, mutta ei niitä ole, sillä ennenhän uskottiin esimerkiksi, että aurinko kiertää maata, ja sekin on väärä uskomus tms. Oletko varma, etteivät lapsen kaverit pelottele lastasi? Luokallani oli aikoinaan alakoulussa tyttö, joka oli saanut tiukan uskonnollisen kasvatuksen. Hän kertoi, että peili imee ihmisen sielun, jos peiliin katsoo, jos Halloweeninä kulkee noitahattu päässä kuolleet suuttuvat ja kostavat tms. Pelkäsin ihan sairaasti peilejä pitkän aikaa, kun uskoin kaverini juttuja. Yövalo tuskin häiritsee ketään.

Nalle Puh on muuten hyvä apu, itse sain apua jaksosta, jossa Nalle Puh hokee "Se on vain elokuva, se on vain elokuva", kun he katsovat jonkun kauhuleffan, olikohan siinä joku dinosaurus, joka polki kaupungin jalkoihinsa tms. Hoen itsekin vielä joskus, että se on vain elokuva :D