Minä en selviytynyt kiusaamisesta.

Minä selvisin, koska pakotin itseni ihmisten ilmoille enkä jäänyt neljän seinän sisään homehtumaan. Aloin käymään baareissa, kyllä, yksin. En hakenut sieltä seuraa, mutta huomasin että on helpompi puhua rennosti ihmisille jotka ovat humalassa.

Toinen askel oli se, kun hain hetken mielijohteesta opiskelemaan. Nyt minulla on paljon ihania ystäviä. Vieläkin tuntuu hetkittäin siltä, etteivät he oikeasti minusta pidä. Olen kuitenkin uskaltanut jopa puhua näistä asioista heille ja kaikki ovat vakuuttaneet minulle, etteivät koskaan anna minun enää eristäytyä masennukseeni.

Minua kiusattiin koko lapsuuteni todella rankasti. Taustalla myös lapsuudenaikaista  hyväksikäyttöä. Yritin 14-vuotiaana itsemurhaa. En olisi koskaan voinut kuvitellakaan että olen joskus tässä tilassa.

Vierailija kirjoitti:

Selviytymistä on sekin, että antaa tuulen viedä.

Tästä olen osin samaa mieltä. Kunhan ei antaudu asioihin, joihin ei itse halua mennä. Joskus kannattaa laittaa oma ohjaus pois päältä automaattiohjaukselle, jos on kiusaamisen takia niin eksyksissä elämässään, ettei enää kertakaikkiaan näe, minne pitää mennä. Itse olen ainakin saanut silloin eräänlaista jumalallista ohjausta tai johdatusta. Hitaasti, mutta helpompaa se on, kuin oman päänsä iskeminen seinään vuodesta toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Minä selvisin, koska pakotin itseni ihmisten ilmoille enkä jäänyt neljän seinän sisään homehtumaan. Aloin käymään baareissa, kyllä, yksin. En hakenut sieltä seuraa, mutta huomasin että on helpompi puhua rennosti ihmisille jotka ovat humalassa.

Toinen askel oli se, kun hain hetken mielijohteesta opiskelemaan. Nyt minulla on paljon ihania ystäviä. Vieläkin tuntuu hetkittäin siltä, etteivät he oikeasti minusta pidä. Olen kuitenkin uskaltanut jopa puhua näistä asioista heille ja kaikki ovat vakuuttaneet minulle, etteivät koskaan anna minun enää eristäytyä masennukseeni.

Minua kiusattiin koko lapsuuteni todella rankasti. Taustalla myös lapsuudenaikaista  hyväksikäyttöä. Yritin 14-vuotiaana itsemurhaa. En olisi koskaan voinut kuvitellakaan että olen joskus tässä tilassa.

Hienoa, että pääsit eteenpäin ja toimi sinulla. Itse olisin ajatellut, että olen vajonnut todella alas, jos olisi pitänyt mennä juttelemaan humalaisille baariin saadakseen juttuseuraa ja se taas olisi ylläpitänyt kokemustani epäkelpona ihmisenä.

Vaihda maisemaa jos mahdollista. Tämä on iso maa ja jo seuraavassa kaupungissa asuminen todennäköisesti muuttaa elämäsi täysin! Kokemuksesta puhun.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te vain kiusaatte sanoillanne lisää, aivan kuin aloittaja ei olisi ansainnut kunnon kohtelua, vaan saatu kohtelu pitää niellä ja luulla saavansa parempaa vaikkei ole oppinut puolustamaan itseään jne.

Ei se noin mene. Ei täällä sanota, että aloittaja ei ansaitsisi hyvää kohtelua.

Fakta on, että menneisyyttä EI VOI enää muuttaa. Ainoa asia mitä ap voi tehdä, on rakentaa itsensä ja elämänsä. Ainoa, joka joutuu kestämään luovuttamisen seuraukset on ap itse.

Luuletko jotenkin, ettei ihminen sitä ap:n tilanteessa erittäin kipeästi TIEDÄ? Kyllä tietää. Mutta mitenköhän se asia aloittajaa auttaa? Luuletko, että hän voi huonosti siksi, ettei ole yrittänyt yhtään selviytyä?

Siksi, koska ap kieriskelee menneisyydessä ja on ottanut uhriuden osaksi omaa identiteettiään totaalisesti. Jos ap:lla olisi edes jotain intressiä vielä selviytyä, niin hän ei olisi tehnyt tämän kaltaista ketjua kertoen jokaisen "epäonnistumisena" pitämänsä seikan (monella ei edes kiusatulla on täysin sama tilanne kuin ap:lla), vaan kysellyt esimerkiksi muiden kiusaamisesta selvinneiden kokemuksia ja kertonut mitä hän tosiasiassa ON tehnyt oman selviytymisensä eteen (terveiden ihmissuhteiden hankkiminen, terapia, lääkitys, jne).

Vaikka se totuus raskasta kuulla, niin tuosta pääsee yli vain sillä, että ottaa täyden vastuun omasta paranemisestaan. Kukaan muu ei sitä voi tehdä ja siihen vaikuttaa.

Joo, mutta sinä et näytä ymmärtävän siitä täyden vastuun ottamisesta yhtikäs mitään, puhut vain lämpimiksesi, eikä tilanteesi ole takuulla ollut samanlainen kuin ap:n. En minäkään väitä, ettei ap haluaisi tai uskoisi selviytyvänsä, koska kirjoitti tänne, luuletko sinä, että ap on niin tyhmä, että hänelle pitää sanoa sekin erikseen? Tietenkään hän ei edes kirjoittaisi tänne jos mitään toivoa ei tuntisi. 

Mutta se kysymys onkin, mikä auttaisi, etkä itsekään ole kertonut miten se täysi vastuu otetaan, luulenpa, koska et ymmärrä aiheesta mitään.

Hienosti et näytä kykenevän lainkaan järkevään keskusteluun, vaan menet heti henkilökohtaisuuksiin :)

Tiedoksesi, koska näytät olevan taipuvainen aliarvioimaan toisia, olen ap:n kanssa täysin samassa tilanteessa. Erona on vain se, että vasta hiljattain olen käsittänyt sen, että minä olen ainoa ihminen elämässäni, joka voi tehdä eron ja saavuttaa niitä asioita, mitä todellisuudessa haluan. Ja se ei tapahdu sitä kautta, että kerron itselleni jatkuvasti mielessäni miten olen uhri ja miten en ole selviytynyt ja en tulekaan koskaan selviytymään.

 

 

Saatat olla samassa tilanteessa, mutta luultavasti aivan eri syistä. Kyvyttömyytesi käsittää toisen ihmisen tilannetta, vaikka omasi sitä muistuttaakin on puistattavaa. Etkä kertonut mitään auttavia vinkkejä vaan tulit lähinnä jakaneeksi että sinä voit auttaa itse itseäsi.

Ap ei kysynyt vinkkejä juurikin sen takia, koska halusi saada aikaan vain päähäntaputteluketjun. Edelleen: jos haluaa parannusta, se ei tapahdu valittamalla vaan määrätietoisella halulla parantaa omaa tilannettaan.

Ja sinä et tiedä mitään niistä minun tilanteeseeni vaikuttavista syistä, enkä niistä aio avautua edes anonyyminä palstalla :)

Häpeäisit edes tuota alentuvaa asennettasi, mutta et ole kykenevä edes sellaiseen perustunteeseen :/

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te vain kiusaatte sanoillanne lisää, aivan kuin aloittaja ei olisi ansainnut kunnon kohtelua, vaan saatu kohtelu pitää niellä ja luulla saavansa parempaa vaikkei ole oppinut puolustamaan itseään jne.

Ei se noin mene. Ei täällä sanota, että aloittaja ei ansaitsisi hyvää kohtelua.

Fakta on, että menneisyyttä EI VOI enää muuttaa. Ainoa asia mitä ap voi tehdä, on rakentaa itsensä ja elämänsä. Ainoa, joka joutuu kestämään luovuttamisen seuraukset on ap itse.

Luuletko jotenkin, ettei ihminen sitä ap:n tilanteessa erittäin kipeästi TIEDÄ? Kyllä tietää. Mutta mitenköhän se asia aloittajaa auttaa? Luuletko, että hän voi huonosti siksi, ettei ole yrittänyt yhtään selviytyä?

Siksi, koska ap kieriskelee menneisyydessä ja on ottanut uhriuden osaksi omaa identiteettiään totaalisesti. Jos ap:lla olisi edes jotain intressiä vielä selviytyä, niin hän ei olisi tehnyt tämän kaltaista ketjua kertoen jokaisen "epäonnistumisena" pitämänsä seikan (monella ei edes kiusatulla on täysin sama tilanne kuin ap:lla), vaan kysellyt esimerkiksi muiden kiusaamisesta selvinneiden kokemuksia ja kertonut mitä hän tosiasiassa ON tehnyt oman selviytymisensä eteen (terveiden ihmissuhteiden hankkiminen, terapia, lääkitys, jne).

Vaikka se totuus raskasta kuulla, niin tuosta pääsee yli vain sillä, että ottaa täyden vastuun omasta paranemisestaan. Kukaan muu ei sitä voi tehdä ja siihen vaikuttaa.

Joo, mutta sinä et näytä ymmärtävän siitä täyden vastuun ottamisesta yhtikäs mitään, puhut vain lämpimiksesi, eikä tilanteesi ole takuulla ollut samanlainen kuin ap:n. En minäkään väitä, ettei ap haluaisi tai uskoisi selviytyvänsä, koska kirjoitti tänne, luuletko sinä, että ap on niin tyhmä, että hänelle pitää sanoa sekin erikseen? Tietenkään hän ei edes kirjoittaisi tänne jos mitään toivoa ei tuntisi. 

Mutta se kysymys onkin, mikä auttaisi, etkä itsekään ole kertonut miten se täysi vastuu otetaan, luulenpa, koska et ymmärrä aiheesta mitään.

Hienosti et näytä kykenevän lainkaan järkevään keskusteluun, vaan menet heti henkilökohtaisuuksiin :)

Tiedoksesi, koska näytät olevan taipuvainen aliarvioimaan toisia, olen ap:n kanssa täysin samassa tilanteessa. Erona on vain se, että vasta hiljattain olen käsittänyt sen, että minä olen ainoa ihminen elämässäni, joka voi tehdä eron ja saavuttaa niitä asioita, mitä todellisuudessa haluan. Ja se ei tapahdu sitä kautta, että kerron itselleni jatkuvasti mielessäni miten olen uhri ja miten en ole selviytynyt ja en tulekaan koskaan selviytymään.

Saatat olla samassa tilanteessa, mutta luultavasti aivan eri syistä. Kyvyttömyytesi käsittää toisen ihmisen tilannetta, vaikka omasi sitä muistuttaakin on puistattavaa. Etkä kertonut mitään auttavia vinkkejä vaan tulit lähinnä jakaneeksi että sinä voit auttaa itse itseäsi.

 

 

Ap ei kysynyt vinkkejä juurikin sen takia, koska halusi saada aikaan vain päähäntaputteluketjun. Edelleen: jos haluaa parannusta, se ei tapahdu valittamalla vaan määrätietoisella halulla parantaa omaa tilannettaan.

Ja sinä et tiedä mitään niistä minun tilanteeseeni vaikuttavista syistä, enkä niistä aio avautua edes anonyyminä palstalla :)

Häpeäisit edes tuota alentuvaa asennettasi, mutta et ole kykenevä edes sellaiseen perustunteeseen :/

Kyllä hän kysyi nimenomaan apua omaan tilanteeseensa, mutta ei se apu olekaan vinkkejä. Ja vähänkö sä itse olen alentuva; väität ap:n perustaneen ketjun päänsilittelymielessä!! Herranjumala jos vaikka joku kärsinyt saisikin tukea täällä! 

Jos en osaa hävetä, niin kohtasit sitten itse juuri vertaisesi, et osaa sinäkään.

Eikä minua sinun elämäntarinasi kiinnosta, vaan asioiden ratkaiseminen.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te vain kiusaatte sanoillanne lisää, aivan kuin aloittaja ei olisi ansainnut kunnon kohtelua, vaan saatu kohtelu pitää niellä ja luulla saavansa parempaa vaikkei ole oppinut puolustamaan itseään jne.

Ei se noin mene. Ei täällä sanota, että aloittaja ei ansaitsisi hyvää kohtelua.

Fakta on, että menneisyyttä EI VOI enää muuttaa. Ainoa asia mitä ap voi tehdä, on rakentaa itsensä ja elämänsä. Ainoa, joka joutuu kestämään luovuttamisen seuraukset on ap itse.

Luuletko jotenkin, ettei ihminen sitä ap:n tilanteessa erittäin kipeästi TIEDÄ? Kyllä tietää. Mutta mitenköhän se asia aloittajaa auttaa? Luuletko, että hän voi huonosti siksi, ettei ole yrittänyt yhtään selviytyä?

Siksi, koska ap kieriskelee menneisyydessä ja on ottanut uhriuden osaksi omaa identiteettiään totaalisesti. Jos ap:lla olisi edes jotain intressiä vielä selviytyä, niin hän ei olisi tehnyt tämän kaltaista ketjua kertoen jokaisen "epäonnistumisena" pitämänsä seikan (monella ei edes kiusatulla on täysin sama tilanne kuin ap:lla), vaan kysellyt esimerkiksi muiden kiusaamisesta selvinneiden kokemuksia ja kertonut mitä hän tosiasiassa ON tehnyt oman selviytymisensä eteen (terveiden ihmissuhteiden hankkiminen, terapia, lääkitys, jne).

Vaikka se totuus raskasta kuulla, niin tuosta pääsee yli vain sillä, että ottaa täyden vastuun omasta paranemisestaan. Kukaan muu ei sitä voi tehdä ja siihen vaikuttaa.

Joo, mutta sinä et näytä ymmärtävän siitä täyden vastuun ottamisesta yhtikäs mitään, puhut vain lämpimiksesi, eikä tilanteesi ole takuulla ollut samanlainen kuin ap:n. En minäkään väitä, ettei ap haluaisi tai uskoisi selviytyvänsä, koska kirjoitti tänne, luuletko sinä, että ap on niin tyhmä, että hänelle pitää sanoa sekin erikseen? Tietenkään hän ei edes kirjoittaisi tänne jos mitään toivoa ei tuntisi. 

Mutta se kysymys onkin, mikä auttaisi, etkä itsekään ole kertonut miten se täysi vastuu otetaan, luulenpa, koska et ymmärrä aiheesta mitään.

Hienosti et näytä kykenevän lainkaan järkevään keskusteluun, vaan menet heti henkilökohtaisuuksiin :)

Tiedoksesi, koska näytät olevan taipuvainen aliarvioimaan toisia, olen ap:n kanssa täysin samassa tilanteessa. Erona on vain se, että vasta hiljattain olen käsittänyt sen, että minä olen ainoa ihminen elämässäni, joka voi tehdä eron ja saavuttaa niitä asioita, mitä todellisuudessa haluan. Ja se ei tapahdu sitä kautta, että kerron itselleni jatkuvasti mielessäni miten olen uhri ja miten en ole selviytynyt ja en tulekaan koskaan selviytymään.

Saatat olla samassa tilanteessa, mutta luultavasti aivan eri syistä. Kyvyttömyytesi käsittää toisen ihmisen tilannetta, vaikka omasi sitä muistuttaakin on puistattavaa. Etkä kertonut mitään auttavia vinkkejä vaan tulit lähinnä jakaneeksi että sinä voit auttaa itse itseäsi.

 

 

Ap ei kysynyt vinkkejä juurikin sen takia, koska halusi saada aikaan vain päähäntaputteluketjun. Edelleen: jos haluaa parannusta, se ei tapahdu valittamalla vaan määrätietoisella halulla parantaa omaa tilannettaan.

Ja sinä et tiedä mitään niistä minun tilanteeseeni vaikuttavista syistä, enkä niistä aio avautua edes anonyyminä palstalla :)

Häpeäisit edes tuota alentuvaa asennettasi, mutta et ole kykenevä edes sellaiseen perustunteeseen :/

Ja edelleen et ole antanut mitään neuvoja, jos mikään, mitä tekee ei auta omassa tilanteessa. En tiedä, jos sinä tosiaan olet istunut paikoillasi koittamattakaan auttaa itseäsi, mutta monen ongelma on nimenomaan se, ettei mikään mitä on yrittänyt, auta. En ymmärrä, mistä aloittajaa kohtaan tuntemasi alentuva asenne oikein tulee.

No kysytään sitten ap:lta että miten hän on yrittänyt auttaa itseään niin katsotaan onko vielä jotain mitä hän ei ole hoksannut kokeilla. Kiusaaminenkin traumatisoi ja siihen voi auttaa ainakin traumaterapeutti jos ei ole sitä vielä kokeillut. Olen havainnut että on iso ero jo traumaterapeutin ja muun suuntauksen edustajan välillä, saati sitten suhteessa peruspsykologiin tai psyk. sairaanhoitajaan.

Vierailija kirjoitti:

No kysytään sitten ap:lta että miten hän on yrittänyt auttaa itseään niin katsotaan onko vielä jotain mitä hän ei ole hoksannut kokeilla. Kiusaaminenkin traumatisoi ja siihen voi auttaa ainakin traumaterapeutti jos ei ole sitä vielä kokeillut. Olen havainnut että on iso ero jo traumaterapeutin ja muun suuntauksen edustajan välillä, saati sitten suhteessa peruspsykologiin tai psyk. sairaanhoitajaan.

Ap ei ehkä ole enää paikalla ja vastaa varmasti omasta puolestaan, jos haluaa, mutta minä ainakin olen koittanut elää normaalia elämää, mutta ikinä se ei tunnu vain hyvälle. Ei pysty elämään siten kuin haluaisi. Ja kyllä se masentaa. En ymmärrä sellaista, että olisi joitain tehtäväluetteloita, joista sitten tulisi apu. Menee harrastuskerhoon, mutta ei kykene juttelemaan tai vaikka kykenisikin, niin ei uskalla lähteä kahville tai kysyä ketään kahville, jotta tutustuisi ja saisi itsetuntoa. 

Tapaa miehen, muttei uskalla edetä sänkyyn ja huomaa, ettei miestä enempää sitten kiinnostakaan sinua paijailla tai muuta, mitä itse tarttisi. 

Opiskelee ja käy töissä (jos paniikkihäiriöltä kykenee) mutta taas samat ongelmat edessä kuin harrastekerhossa. 

Ja terapia on auttanut siihen, että ylipäätään pystyy opiskelemaan ja käymään töissä. 

Mutta muiden pariutuessa, mennessä naimisiin jne niin ei se vain tunnu se, että itsellä ei ole samoja asioita, mukavalta. Ja halutessa tehdä jotain muuta kuin nuo asiat, se, jolta sitä tukea jotenkin on vielä hakenut, sanoo sinua taivaanrannanmaalariksi, jota kukaan ei voi rakastaa. Koska haluan uskoa neuvoja, joita minulle sanotaan, uskoin sen, että olen turha taivaanrannanmaalari, jota kukaan ei voi rakastaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kysytään sitten ap:lta että miten hän on yrittänyt auttaa itseään niin katsotaan onko vielä jotain mitä hän ei ole hoksannut kokeilla. Kiusaaminenkin traumatisoi ja siihen voi auttaa ainakin traumaterapeutti jos ei ole sitä vielä kokeillut. Olen havainnut että on iso ero jo traumaterapeutin ja muun suuntauksen edustajan välillä, saati sitten suhteessa peruspsykologiin tai psyk. sairaanhoitajaan.

Ap ei ehkä ole enää paikalla ja vastaa varmasti omasta puolestaan, jos haluaa, mutta minä ainakin olen koittanut elää normaalia elämää, mutta ikinä se ei tunnu vain hyvälle. Ei pysty elämään siten kuin haluaisi. Ja kyllä se masentaa. En ymmärrä sellaista, että olisi joitain tehtäväluetteloita, joista sitten tulisi apu. Menee harrastuskerhoon, mutta ei kykene juttelemaan tai vaikka kykenisikin, niin ei uskalla lähteä kahville tai kysyä ketään kahville, jotta tutustuisi ja saisi itsetuntoa. 

Tapaa miehen, muttei uskalla edetä sänkyyn ja huomaa, ettei miestä enempää sitten kiinnostakaan sinua paijailla tai muuta, mitä itse tarttisi. 

Opiskelee ja käy töissä (jos paniikkihäiriöltä kykenee) mutta taas samat ongelmat edessä kuin harrastekerhossa. 

Ja terapia on auttanut siihen, että ylipäätään pystyy opiskelemaan ja käymään töissä. 

Mutta muiden pariutuessa, mennessä naimisiin jne niin ei se vain tunnu se, että itsellä ei ole samoja asioita, mukavalta. Ja halutessa tehdä jotain muuta kuin nuo asiat, se, jolta sitä tukea jotenkin on vielä hakenut, sanoo sinua taivaanrannanmaalariksi, jota kukaan ei voi rakastaa. Koska haluan uskoa neuvoja, joita minulle sanotaan, uskoin sen, että olen turha taivaanrannanmaalari, jota kukaan ei voi rakastaa. 

Tämä

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen uhriutuminen on huono juttu ja siitä kärsit ainoastaan sinä itse.

Olet todella nuori vielä ja sinulla on mahdollisuus saavuttaa elämässäsi vaikka mitä.

Tähän,

Toisaalta kun kiusaamista koulussa ja työpaikoilla on tutkittu, on löydetty ihmisryhmä joka tavallaan "kerjää kiusaamista" eli uhriutuu. Toki on pieni ryhmä mutta on olemassa.

Et ole ainoa.

Vierailija kirjoitti:

Et ole ainoa.

Et todellakaan. Tässä menestyjiä palvovassa kulttuurissa haavoittuminen vain halutaan kieltää, mikä vahingoittaa aina lisää. En minäkään selviydy, joskus ei vaan jaksa enää vaan on liian heikko.

Minulla aivan sama kokemus, ensimmäinen seurustelusuhde 34 vuotiaana, ja nyt 36 vuotiaana saman miehen kanssa naimisissa ja vauva tulossa, joten älä luovuta 😄 ystäviä minulla ei edelleenkään ole..mutta löytyi sentään elämänkumppani :) onneksi on netti. ;)

Vallalla oleva kaksinaismoralismi on musertavaa. Koulu ja muut viranomaiset puhuvat kauniita sanoja siitä, että koulukiusaaminen on väärin ja siihen pitää puuttua. Mutta kun satunnaiset kärhämät koulussa muuttuvat kiusaamiseksi, niihin ei enää puututakaan tehokkaasti. Pahimmillaan koulun edustajat leimaavat kiusatun oudoksi, yliherkäksi, sairaaksi tai muuta vastaavaa, mikä entisestään huonontaa uhrin asemaa kouluyhteisössä.

Jep. Tämän tiedämme me, jotka olemme joutuneet koulukiusaamisen uhriksi tai olemme kiusatun perheenjäseninä yrittäneet tehdä kaikkemme pelastaaksemme kiusatun.

Tuntuu todella pahalta lukea aloituksesi. Haluan sanoa sinulle, että toivon sinulle parempaa oloa. Haluan, että tunnet toivoa ja luottamusta itseesi. Voisitko saada opintojasi eteenpäin vaikka 1kurssi tai opintopiste kerrallaan? Opintojen edistyminen antaa voimia. Hakeudu johonkin sellaiseen harrastukseen, jota kautta tapaat kivoja ihmisiä. Hyvää seuraa löytyy varmasti ainakin mm. seurakunnista (ei tarvitse kuulua kirkkoon tai edes uskoa), SPR:n vapaaehtoistyöstä, kansanopistojen kursseilta. Ainakin voit kokeilla.

Toivoa, uskoa omiin voimiin ja luottamusta siihen, että elämä kantaa - näitä toivon sinulle.