Millaiset ihmiset ovat vahingoniloisia?

Vahingonilo ja lempeä huvittuneisuus toisten tai itsensä inhimillisistä virheistä ovat aivan eri asioita.

Jos vahingoniloa tuntee usein, on se kyllä minunkin mielestäni jonkinlaista epävarmuutta itsestä ja joskus jopa julmuutta ja empatian puutetta.

Tuo "vahingonilo", joka tässä ketjussa on liitetty vaikka jonkun toisen vammautumiseen tms. vakavaan, kuulostaa kyllä ihan kamalalta. En todellakaan voisi ajatella missään tilanteessa, että "onpas hyvä, että tuokin sairastui syöpään/vammautui/menetti lapsensa", ihan sama mitä kamaluutta olisi mulle tehnyt.

Ja en ole "hurskastelija", olen kokenut kamalia ihmisiltä, ja olen heille siitä ollut vihainen, mutta silti en toivoisi kenenkään tekevän heille samaa kuin mitä tekivät minulle. Ennemminkin toivoisin, että oppisivat miten pahoja ovat tehneet ja muuttaisivat käytöstään.

Yhden huono ei lisää toisen hyvää, eikä yhden hyvä ole toisilta pois. Toivoisin enemmän inhimillisyyttä tähän maailman, ei katkeruutta,kateutta ja vahingoniloa.

Riippuu ketä kohtaan vahingoniloinen. Kuvittele julkisuuden henkilö (poliitikko, missi, "realitytähti" tms.) joka on inhokkisi (mammoillahan näitä riittää). Sitten kuvittelet että hänestä julkaistaan lehdessä hyvän kirjoittajan tekemä naseva pilkkakirjoitus. Meneekö suupielet jo vähän ylöspäin?

Sellaiset, joilla on inhokkeja. Etkö itse inhoa ketään?

Lisää

Vanha vahingoniloketju tulille.

Sanoisin että se tulee siitä että ollaan ensin kateellisia toiselle jostain mitä hänellä on minulla ei , mutta haluaisin minulla olevan. Raha, omaisuus tietynlainen perh, puoliso tms se voi olla ihan mikä tahnsa mitä tämä kadehtijakin haluaisi.

Sitten kun toiselle sattu jotain ikävää ja vaikka menettää kateutta aiheuttavan asian, kadehtija tuntee vahigoniloa.

Yksinkertaiset. Sellaiset, joiden käsitys huumorista on se, että nauretaan toisen kustannuksella. Hienovaraisempaa ja abstraktia huumoria tajuamattomat, jotka eivät oikeasti ymmärrä, mitä vikaa toisen epäonnelle nauramisessa on. Sehän on vaan huumorii hei, en mä pahalla! Ei pidä ottaa kaikkea aina niin vakavasti, mä olen huumorintajuinen ihminen!

Ajattelen, että tällaiset muiden suruista iloitsevat tyypit ovat katkeria ja kateellisia. Heillä on kai ollut niin ankea elämä, että ovat katkeroituneet ja heittäneet toivon kaikesta hyvästä ja kauniista. Kadehtivat sitten muita sydämestään ja nauttivat, kun muilla menee huonosti.

Säälin tavallaan, koska tällainen ihminenhän on syvästi rikki.

Jotkut ilkeämieliset ihmiset voivat olla hyvingin vahingoniloisia niillekin jotka eivät ole tehneet /sanoneet heille mitään loukkaavaa ihan vaan sen takia että ovat niin hemmetin kateellisia.

Sitten kun kaikki ei menekään ihan putkeen, niin normi ihminen tuntisi empatiaa ja olisi hengessä mukana, mutta nämä kadehtijat myhäilevät vahingonilosta.

Katkera ja kateellinen psykopaatti nauttii, kun jollekin käy huonosti.

Mutta: on olemassa myös sellaista siitäs sai -vahingoniloa.

Itse esimerkiksi tunsin todella ärsyttävän tyypin, joka dissasi muita, kehui itseään sumeilematta, leveili omistuksillaan ja katsoi kaikkia vähätellen/haukkuen pitkin nokanvartta. No, paljastui, että tuo ihminen olikin täysi valehtelija, joka eli yli varojensa, päätyi oikeuteen huijaamisistaan ja maksettavaa tuli rutkasti vielä tulevaisuuteenkin. Nyt on nöyrää, häipyi skeneltä ja vaihtoi ihan nimeäänkin, kun hävettää niin, koska julkisuus. Kyllä nauratti makiasti, täytyy sanoa :D

K.P 😁

Vahingoniloa tunnettaan usein silloin kun joku henkilö on kohdellut meitä huonosti, puukottanut selkään ja vetänyt maton jalkojen alta esim töissä. Sitten kun hänelle sattuikin tilanne että sai itse laiskana ja epäpätevänä firman etuisuuksien keräilijänä vihdoin ja viimein kenkää (lukuisten johdolle reklamointien jälkeen) niin en voi mitään muuta kun sanoa että vahingonilo on ylimmillään.

Se parhaiten nauraa joka viimeiksi nauraa.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ilkeämieliset ihmiset voivat olla hyvingin vahingoniloisia niillekin jotka eivät ole tehneet /sanoneet heille mitään loukkaavaa ihan vaan sen takia että ovat niin hemmetin kateellisia.

Sitten kun kaikki ei menekään ihan putkeen, niin normi ihminen tuntisi empatiaa ja olisi hengessä mukana, mutta nämä kadehtijat myhäilevät vahingonilosta.

Mä olen ollut tällaisen ihmisen kohteena. Oli aika raskaat vuodet. Enkä kyllä ollut/ole ainoa joka on (kateuden) kohteeksi joutunut.

Koska ihminen ei toisten rajoja osaa kunnioittaa, siis näytti vahingonilonsa kohteelleen päin naamaa, niin ainoa vaihtoehto oli katkaista välit kokonaan.

Eli vahingoniloisia ihmisiä oman kokemuksen mukaan ovat ilkeyteen taipuvaiset, kateelliset, ei osaa iloita toisen puolesta, ja ovat kovia arvostelemaan toisten ulkonäköä.