Pärjääkö 11&15-vuotiaat, jos ero tulee

Vierailija

Joutuisivat olemaan kouluaamut keskenään, ja n. Kolme arki-iltaa puol kymppiin keskenään? Tämä on aimoa syy miksi edes roilun tässä huonissa suhteessa, kun mies on ollut lasten kanssa noina hetkinä. Muun ajan hän katsoo telkkua ja makoilee sohvalla.

En kestä enää.

Sivut

Kommentit (28)

Vierailija

Riippuu ihan 11&15-vuotiaista. Kyllä tuonikäiset yleensä pärjää, mutta tokihan jotkut on vastuuttomia aivottomia tapauksia.

Kuvittele, kun olin kaksivuotias ja veljeni vain vuoden, meitä oli hoitamassa 15-kesäinen lapsenlikka koko päivän... Säännöllisesti.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan 11&15-vuotiaista. Kyllä tuonikäiset yleensä pärjää, mutta tokihan jotkut on vastuuttomia aivottomia tapauksia.

Kuvittele, kun olin kaksivuotias ja veljeni vain vuoden, meitä oli hoitamassa 15-kesäinen lapsenlikka koko päivän... Säännöllisesti.

On ne paljon ollu keskenään ja hyvin on menny. Ihan kuin mä rankaisisin itseäni jostain - olemalla tässä onnettomassa suhteeasa. Ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan 11&15-vuotiaista. Kyllä tuonikäiset yleensä pärjää, mutta tokihan jotkut on vastuuttomia aivottomia tapauksia.

Kuvittele, kun olin kaksivuotias ja veljeni vain vuoden, meitä oli hoitamassa 15-kesäinen lapsenlikka koko päivän... Säännöllisesti.

On ne paljon ollu keskenään ja hyvin on menny. Ihan kuin mä rankaisisin itseäni jostain - olemalla tässä onnettomassa suhteeasa. Ap

Pistät vaan naamas järjestykseen ja lakkaat ruikuttamasta ja palvelemaan miestäsi paremmin. Siitä se suhdekin alkaa menemään paremmalle uralle, kun mies on tyytyväinen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan 11&15-vuotiaista. Kyllä tuonikäiset yleensä pärjää, mutta tokihan jotkut on vastuuttomia aivottomia tapauksia.

Kuvittele, kun olin kaksivuotias ja veljeni vain vuoden, meitä oli hoitamassa 15-kesäinen lapsenlikka koko päivän... Säännöllisesti.

On ne paljon ollu keskenään ja hyvin on menny. Ihan kuin mä rankaisisin itseäni jostain - olemalla tässä onnettomassa suhteeasa. Ap

Pistät vaan naamas järjestykseen ja lakkaat ruikuttamasta ja palvelemaan miestäsi paremmin. Siitä se suhdekin alkaa menemään paremmalle uralle, kun mies on tyytyväinen.

Mulla ei oo tunteita häntä kohtaan.ap

Vierailija

Paska suhde kun sulla ei yhtäkkiä ole tunteita lastesi isää kohtaan?
Jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan. Mikset ole tehnyt elämästäsi kivaa miehestä huolimatta. Jos siis miehen ainoat viat ovat sohvalla istuminen tai jotain?
Hanki harrastuksia, vietä aikaa ystävien, käy lenkillä ym ym...
Lapset ovat toki riittävän vanhoja pärjämään yksikseenkin silloin tällöin. Mutta noin paljon? Mites ruoka? Kokeiden lukuun auttaminen? Jne. Jos mies on ollut niiden kanssa tähänkin asti nuo ajat, miksei muka olisi vastaisuudessakin? Ei kai ero tarkoita, että mies ei saa olla lasten kanssa?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Ihan varmasti pärjäävät. Uskon että hekin ovat aistineet huonoa ilmapiiriä ja ovat ehkä iloisia ratkaisuun.

Ovat aistineet ja nuorin kysyikin että "haluatko sä uuden miehen" ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Paska suhde kun sulla ei yhtäkkiä ole tunteita lastesi isää kohtaan?
Jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan. Mikset ole tehnyt elämästäsi kivaa miehestä huolimatta. Jos siis miehen ainoat viat ovat sohvalla istuminen tai jotain?
Hanki harrastuksia, vietä aikaa ystävien, käy lenkillä ym ym...
Lapset ovat toki riittävän vanhoja pärjämään yksikseenkin silloin tällöin. Mutta noin paljon? Mites ruoka? Kokeiden lukuun auttaminen? Jne. Jos mies on ollut niiden kanssa tähänkin asti nuo ajat, miksei muka olisi vastaisuudessakin? Ei kai ero tarkoita, että mies ei saa olla lasten kanssa?

Kyllä olen tehnytkin kivoja juttuja. Mutta haluaisin oikean parisuhteen, mutta ennen sitä vapauden. Teen ruoat valmiiksi. Isosisko auttaisi pikkusiskoa kokeeseen lukemisessa.

Vierailija

Mulla on 9&13-vuotiaat ja joutuvat n. kerran viikossa olemaan illan keskenään, vuorotyötä vuoksi Tulen silloin kotiin viimeistään 21.30, joskus jo pari tuntia aiemmin.
Ihan hyvin ovat pärjänneet, ruuan teen tietty valmiiksi heille.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Mulla on 9&13-vuotiaat ja joutuvat n. kerran viikossa olemaan illan keskenään, vuorotyötä vuoksi Tulen silloin kotiin viimeistään 21.30, joskus jo pari tuntia aiemmin.
Ihan hyvin ovat pärjänneet, ruuan teen tietty valmiiksi heille.

Kiva kuulla :) ap

Vierailija

Tuohan on vaan hyvä tilanne antaa lasten opetella itsenäisyyttä pienissä pätkissä. Tuon ikäiset voisi jättää vaikka viikonlopuksi keskenään jos ovat luotettavia ja järki päässä. Aatteleppa että osa 16-vuotiaista muuttaa omilleen toiseen kaupunkiin esim. lukion takia. Monet lapsethan joutuvat jo 7-vuotiaita olemaan loma-aikoja paljon yksin kun vanhemmilla ei ole mahdollisuutta olla yhtä paljon pois töistä kuin koulusta on lomaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Tuohan on vaan hyvä tilanne antaa lasten opetella itsenäisyyttä pienissä pätkissä. Tuon ikäiset voisi jättää vaikka viikonlopuksi keskenään jos ovat luotettavia ja järki päässä. Aatteleppa että osa 16-vuotiaista muuttaa omilleen toiseen kaupunkiin esim. lukion takia. Monet lapsethan joutuvat jo 7-vuotiaita olemaan loma-aikoja paljon yksin kun vanhemmilla ei ole mahdollisuutta olla yhtä paljon pois töistä kuin koulusta on lomaa.

Totta:) muutin itsekin yläasteen jälkeen toiselle paikkakunnalle. Nyt vaan pitäisi saada miehelle sanotuksi - se omkin haastavaa kun ei oo puheyhteyrtä! Ap

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat