Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mikä avuksi, kun ihmissuhteet saavat omassa mielessäsi aivan liian isot mittasuhteet

Vierailija

kyse on siis ihan normaaleista kaverisuhteista, kuka ystävystyy kenenkin kanssa, miksi meitä ei kutsuta, miksi toinen levittää toisesta pahoja juoruja ja sitten kuitenkin on ylintä ystävää tämän kanssa jne. Mikä avuksi kun ajattelen näitä asioita liikaa ja ihmiset saavat ihan liian paljon tilaa omassa ajattelussa ja sitä kautta aiheuttaa negatiivisia tuntemuksia?

Kommentit (4)

Vierailija

Toimiva neuvo: hanki elämä.

Mulla ei tuon tekemisen jälkeen yksinkertaisesti ole ollut aikaa veivata ihmissuhdeasioita mielessä kun on mielekästä tekemistä. Usein noihin syynä on piirien paskuus, eli myös tutustumalla uusiin, hyviin ihmisiin vähenee aloituksen kaltainen ajattelutapa.

Vierailija

Ymmärrän sinua, minulla on (ollut) samaa ongelmaa. Minulla on ehkä hieman erilainen ongelma, eli enemmän se, että pelkään, ettei kukaan oikeasti pidä minusta ja toisaalta, että jos joku ei vaikuta pitävän minusta niin hän jotenkin aiheuttaa sen, että kukaan muukaan ei pidä. Olen koulukiusattu ja luulen, että ongelma juontuu sieltä. Olen yrittänyt "tervehdyttää" ajattelutapaani ja tunteitani. Tässä ovat auttaneet hyvät ihmissuhteet eli kun olen huomannut ja tajunnut, että minusta pidetään, niin se on auttanut, todella hitaasti, mutta kuitenkin. Toinen mikä on auttanut on se, että olen tajunnut, että tunteeni ovat usein "väärässä" ja johtuvat kiusaushistoriasta, ja pyrin tunnistamaan epäterveet tunteet ja hammasta purren käyttäydyn vastoin tunteitani (eli esim en anna periksi tunteelle, joka sanoo, että minusta halutaan päästä eroon), kunnes ne menevät ohi.

Vierailija

Helppo neuvo: lopeta niiden ajatusten pyörittely. Ihminen ihan oikeasti voi valita mitä ajattelee. Ja jos olet kerran itsekin huomannut että tuo ihmissuhdejuttujen päässäsi pyörittely aiheuttaa sinulle lähinnä tuskaa eikä tuo hyötyä, niin eiköhän se kannattaisi joko lopettaa tai rajata vaikka vain tiettyyn "huolipuolituntiseen" päivässä. Tämä tarkoittaa että päättää että vaikka klo 20-20:30 on aika miettiä kaikkia päivän murheita, mutta jos niitä sen ajan ulkopuolella tulee mieleen, sanotaan mielelle että "ei, en ajattele tätä nyt, vasta huolipuolituntisella".

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat