Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kuinka vakavasti olen masentunut? En pysty enää..

Vierailija

Ainut josta saan iloa hetkellisesti on alkoholi ja rahapelit. Toisaalta nekin saa minut vihaiseksi koska olen muutenkin kauheissa veloissa mutta toisaalta en välitä jos jostain rahaa saan niin haen lohtua heti edellämainituista. Yksi ystäväkin saa minut iloiseksi usein mutta häneenkin olen jo kyllästämässä ja vihan tunteita esiintyy vaikka onkin rakas. En kestä ketään. Jokainen tuntuu lopulta käyttävän minua hyväksi. 

En jaksa tehdä ruokaa, tilaan mielummin tai teen nopeaa ja epäterveellistä tai syön sipsejä. Olen kyllä lihonutkin. Epäterveellisissä ruuissa on iloksi kyllä sekin että nukahdan syötyäni ja päiväni kuluvat nopeammin niin. 

En jaksa liikkua enkä mitään muutakaan. Kauppaan menoakin venytän vaikka sinne ei ole edes matka eikä mikään. En jaksa mitään ja kaikki pelottaa. Tai no en usko enää mihinkään, tulevaisuuteni, ihmisiin, minuun itseeni.

Kommentit (13)

Vierailija

Jatkan vielä. Tuo kirjoituskenttä alkoi sekoilemaan äskön. 

Eli en usko olevani eduksi tälle yhteiskunnalle. Stressaan sitä jos joutuisin töihin. Pelkään mokaavani paikan koska sosiaaliset tilanteet ahdistavat ja myöhästelen. Myöhästyn aina aikasista heräämisestä. En tiedä miksi.. Olen vain vahingossa pilannut monia asioita koska olen väsynyt enkä herää. Tämän takia minut melkein erotettiin joskus koulusta. Lopetin käymisen psykologilla koska myöhästelin ja hävetti niin paljon. Monia muitakin juttuja. En sovellu siis tunnolliseen ja vastuuta kantaviin asioihin. 

Minua on käytetty monta kertaa seksuaalisesti hyväksi. En uskalla pitää puoliani ja miehet ovat suuttuneet jos en ole antanut. Sitten olen kuitenkin tehnyt vastointahtoani ettei minua vihata. 

Vihaan itseäni. Olen ällöttävä. Olen tehnyt kauheita asioita itselleni jotta minusta pidettäisiin. Annan muiden kohdella minua huonosti. Vihaan kaikkea ja haluan pois. 

Vanhemmat ovat minusta olleet ylpeitä vain silloin kun laihduin (näännytin itseni). Ne ovat ainoat kehut mitä olen saanut. Valmistuminen tms ovat olleet se ja sama tai no reagointi oli olankohaus ja "hyvä juttu" - asenteella taputeltu mutta kaikki pinnalliset asiat ovat paljon merkillisempiä. 

Vanhemmat ovat vaan niin helvetin vaativia. Näen heissä kerta toisensa jälkeen sen pettyneen katseen. Ovat tehneet niin paljon töitä ja kehuskelevat omaa ahkeruuttaan mutta ovat masentuneita alkoholisteja. Aivan kuten minä. 

Asioita on niin paljon. En vaan tunne että tässä on mitään järkeä, en halua olla täällä. En pysty olemaan vastuussa mistään. Autan kaikkia ja kannustan enkä ikinä avaudu, yritän helpottaa muiden oloa mutta itse olen täysi nolla ja joku apuri. En kyllä edes halua apua tai uskalla puhua tunteistani. Ajatuskin saa häpeän valtaan.

Olen jo suunnitellut että pakkaan kotini laatikoihin jotta minut löydettyä voi surra rauhassa eikä tarvitse kotiani tyhjentää kummemmin ja tapan itseni sitte.

pari kertaa olen ottanut yliannostuksen ja ambulanssi on soitettu varmaan viitisen kertaa pahan oloni vuoksi. Kuitenkin hoitoon en ole mennyt tai siis enää en ole psykologiin ottanut yhteyttä ja tavallaan olen luovuttanut. Odotan vain hyvää hetkeä lopettaa.. 

Vierailija

Olet masentunut,hakeudu lääkäriin ja vaadi terapiaa,ei pelkkää lääkitystä, jos lääke (mielummin ei!!!))niin ei ainakaan ssri paskaa. Ssri ei aiheuta mitään muuta kuin haittaa! onko kilpirauhasarvosi katsottu? ne pitää katsoa ekana.
Ja niistä kilppariarvoista oikeastaan vain t4v ja t3v merkitsevät, ei tsh. jos esim. T4v on ihan alarajalla voit hyötyä kilpirauhaslääkkeestä.
Osta laadukas omega3 öljy (apteekki/luontaistuotekauppa) )ja ota JOKA PÄIVÄ omega3 1500-2000 mg. Vaikka et alkuun jaksaisi syödä ihan kunnon ruokaa, kannattaa jatkuvasti ottaa suolistoa (yhteydessä tunteisiin,aivotoimintaan)) ja aivoja tukevia ravintolisiä. Ne alkavat vaikuttaa 2-3 kk aikana. Omega3 se tärkein, annos yli 1500mg, hyvä monivitamiini LUONNOLLINEN luontaistuotekaupasta (ei apteekin synteettisiä) ja d-vitamiini, ainakin 50ng (Ei synteettistä) Myös maitohappobakteerit tärkeitä.
Kärsin itse masennuksesta vuosia, ssri lääkkeet tekivät pysyviä haittavaikutuksia eivätkä vaikuttaneet masennukseen millään tapaa. Lopulta sain vaatimalla kilpirauhaslääkityksen kokeiluun, jatkuva alakulo ja masennus hävisi (oli muitakin oireita hiustenlähtö,lämmönsäätelyn häiriöt ym.).lisäksi aloin käyttää näitä ravintolisiä JOKA PÄIVÄ. Omega3 rasvahapoilla voi ehkäistä masennusta ja hoitaa masennusta!(on lukuisia tutkimuksia) ne vähentävät tulehdusta elimistössä. Ravinnolla voi hoitaa masennusta ja ahdistusta. Kokemusta on :) tuskin on ainakaan haittaa, samaa ei voi sanoa mielialalaakkeista!

tonttuli
Seuraa 
Liittynyt22.10.2015

Tilanteesi on vaikea. Minulla on ollut ihan samoja fiiliksiä. Ei tosin enää moneen vuoteen. 

Ensinnäkin... hakeudu kunnolliseen terapiaan, ja pysy siinä! Älä lopeta kesken. Onko lääkitystä? 

Sitten. Olet toivottomassa tilassa, suunnittelemassa itsemurhaa. Minkälaista apua tarvitsisit, että pääsisit elämään kiinni? Todennäköisesti et tiedä, tai et osaa sanoa, koska olet toivoton.  Minulla oli sama tilanne, Kokeilin taikasieniä, ja ne kokemukset kyllä auttoivat minua suuresti. Itsetuhoajatukset katosivat tyystin. Elämänhalu palasi. En vieläkään tiedä, että mitä helvettiä elämälläni teen ja mitä varten olen täällä, mutta - haluan saada sen selville!

En sano, että sinun pitäisi kokeilla enkä suosittele laittomien päihteiden käyttöä kenellekään. Riskit on olemassa, eikä niistä kaikille apua ole. Mutta jos olet umpikujassa ja vaihtoehdot vähissä... no, suosittelen ottamaan selvää! Olet arvokas ihminen, yhtä arvokas kuin kaikki muutkin. Sosiaalisten tilanteiden pelko ja väsymys ei tee sinusta yhtään huonompaa. Olet todennäköisesti "liian herkkä" tähän yhteiskuntaan, joka vaatii ihmiseltä tiettyjä ominaisuuksia, joita ei kaikilla välttämättä ole... :( Enivei, toivon sinulle hyvää, älä tee vielä mitään lopullista itsellesi, sinulla on vielä mahdollisuuksia parempaan elämään! <3 

Käyttäjä23
Seuraa 
Liittynyt6.10.2015

Olen vasta parikymppinen. Olin lapsena kyllä vastuullinen, kiltti ja fiksu. Jossain vaiheessa aloin kuitenkin sekoilemaan ja jäin riippuvaiseksi milloin mihinkin (en huumeisiin). Tein vaikka mitä jotta musta pidettäisiin ja ihmiset huomaisivat etten ole ujo ja mitäänsanomaton ihminen. Kokeilin rajojani ja sairastuin syömishäiriöön. 

Paneskelin ja ryyppäsin. Ajauduin huonoon seuraan. Minusta ei pitänyt tulla wt tyttöstä. Vanhemmat antoivat avaimet hyvään tulevaisuuteen kaikista ongelmistamme huolimatta mutta tyrin. Oon vaan tyrinyt kaiken. En tiedä kuka olen, oon aivan palasina ja on hankala saada enää itseäni kokoon. Olin niin kiltti.. En tiedä miksi menin huonolle polulle ja nyt tunnen itseni niin huonoksi ja ääliöksi! Ne kaikki ihmiset joihin rakastuin ja mitä heille annoin mutta se kohtelu takaisin ja nää paineet omasta itsestä ja vartalosta mitä tässä elämässä on koettu ja nähty huonon polkuni varrella on aivan järkyttävää. Kun jätin perheeni, en enää keskittynyt tulevaisuuteni (koulu, yms) niin oon ollut mm. Panolelu ja tyhmä helppo tyttö. 

En todellakaan tahdo olla täällä. En kestä menneisyyttääni ja sitä väkivaltaa mitä kaikki rakkaimmat on tuottanut, en mä ansainnut sitä. Miksi kukaan ei auttanut vaan syyllisti. 

Anteeksi avautuminen, pakko vaan kirjoittaa. Oon niin eksyksissä 

ap 

Käyttäjä23
Seuraa 
Liittynyt6.10.2015

Kilpirauhasarvot katsottu ja koelääkitys annettu. Ei vaikuttanut. Ja juurikin pelkkä TSH oli koholla. 

Ravintolisiä olen miettinyt mutta jotenkin ajattelen aina, ettei niistä ole kuitenkaan apua/ ei ole varaa tms. Ehkä kuitenkin pitäisi.. Sekin vaan vaatii ponnistelua edes hakea omatoimisesti yksinkertaisista asioista helpotusta, siis esim. Lenkkeilystä tai hakemalla lääkkeitä. En tie, se luovuttaminen kaikessa on niin voimakasta valitettavasti. 

Tuossa toisessa kommentissa aloin melkeinpä itkemään. Totta, olen toivoton. En tiedä mitään tällä hetkellä. Taidan olla liian herkkä tosiaan.. Mietin liikaa muiden mielipiteitä minusta, ne paineet kammottavat. En vain jaksa hakea apua, tiedä mitä pitäisi tapahtua. Ehkä kokeilla noita taikasieniä :D voisi olla kiva kokemus! 

tonttuli
Seuraa 
Liittynyt22.10.2015

Entäpä lääkitystä masennukseen? Sekin voi auttaa, ei tosin kaikilla, mutta joillekin siinä voi olla se ekstraponnistus jolla pääsee eteenpäin. 

Tiedän, että on vaikeaa löytää motivaatiota juuri niihin juttuihin, joista varmasti olisi eniten apua - liikunta, ruokavalio, terapia. Kun tuntuu, ettei millään oikeasti ole mitään vitunkaan väliä! 

Mutta tiedän myös, että on mahdollista saada sitä motivaatiota. Se vaatii pientä rukkausta aivoihin. Periaatteessa lääkkeet, terapia ja psykedeeliset päihteet toimivat samalla tavalla, erona vaan se, että terapia toimii pitkäkestoisemmin ja joutuu ns. "jauhamaan" niitä asioita, psykedeelinen kokemus vastaa omatoimista terapiaa, mutta usein merkittävämpi vaikutus lyhyemmässä ajassa. TAI sitten vaan pelkkä kokemus ilman mitään sen kummempaa vaikusta, TAI vaikutus voi olla myös negatiivinen. Kaikkeen pitää varautua, ja varsinkin kun valitettavasti sitä ei ole vielä otettu käyttöön laillisesti terapiamuotona, niin riskit on todellakin olemassa. Mutta suurin osa näiden käyttäjistä kokee ainakin jonkinasteista positiivista vaikutusta, ja negatiivisetkin kokemukset erittäin harvoin johtavat mielenterveyden rappeutumiseen! (Tai jos johtaakin, parempi kai sekin, kuin itsemurha?) Kannattaa googlettaa, tutkimuksia on tehty. Olen itse aika väsynyt ja humalassa tällä hetkellä, nii nen edes yritä toimittaa mitään linkkejä xD Anteeksi. Sitä voi huomata, että elämässä on paljon hyvää ja omassa itsessä on paljon hyvää, eikä se toivottomuus olekaan enää läpitunkevin ajatus. 

Mutta siis, ihan ensiksi, hakeudu sinne terapiaan! Siitä ei ole haittaa ainakaan. 

Käyttäjä23
Seuraa 
Liittynyt6.10.2015

Tonttuli kiitos vastauksesta! 

Juuri tuossa tupakalla mietin tuota terapiaan hakeutumista. 

Tällä hetkellä mietin että känni olis aika kivaa terapiaa tällä hetkellä. Hae minutkin mukaan niin otetaan yhdessä ja nauretaan hetki tälle elämälle :D 

ap

tonttuli
Seuraa 
Liittynyt22.10.2015

Känniterapia... mielenkiintoinen ilmaisu :D no joo, itse tykkään kyllä ryyppäämisestä vähän liikaakin. Mutta sama kai se on, jos on kivaa :) Veikkaan että asut liian kaukana meikäläisestä. Muuten kyllä, mielelläni voisin pistää viihteelle uusien ihmisten kanssa! :) 

Käyttäjä23
Seuraa 
Liittynyt6.10.2015

tonttuli kirjoitti:

Känniterapia... mielenkiintoinen ilmaisu :D no joo, itse tykkään kyllä ryyppäämisestä vähän liikaakin. Mutta sama kai se on, jos on kivaa :) Veikkaan että asut liian kaukana meikäläisestä. Muuten kyllä, mielelläni voisin pistää viihteelle uusien ihmisten kanssa! :) 

Olis hienoo! Juominen maistuu myös, onneksi ei niin paljoa enää kuin ennen. Pää hajoo jos juo useammin kuin kerran viikossa :D 

Käyttäjä23
Seuraa 
Liittynyt6.10.2015

Niin ja noita masennuslääkkeitä en tahdo syödä! Ajatuskin karmii.. 

Mielummin ne taikasienit. 

Joskus oli keripinor käytössä, kauheat sivuvaikutukset ja varsinkin silloin kun vedin yliannostuksen viinan kanssa... 

Sen jälkeen en ole kauheasti mielialalääkkeitä ottanut. Serquelia vai mikälie olikaan (kaksisuuntaiseen) otin joskus. Tosin sekin diagnoosi meni mönkään, ei minulla kaksisuuntaista ole vaikka jotenkin ihmeellisesti masennuskausien välissä olen aurinkoinen ja oikein pursuan elämäniloa. Se on aika mukava tunne. Sitä en kyllä ole ainakaan vuoteen kokenut, pelkkään huonompaan suuntaan menty. Nyt voin varmaan huonommin kuin ikinä. 

Ap 

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat