Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Te joilla on viisi lasta tai enemmän

Vierailija

Ensinnäkin kuinka hel***** jaksatte? Ja minkä ikäisiä olette itse ja minkä ikäisiä lapsenne ovat? 

Naapurissani asuu nainen jolla on kuusi lasta, kaksi tosin lentänyt pesästä, mutta hatunnostot tälle naiselle kun näyttää hyvin sujuvan arki näiden pienempien kanssa! 

Kommentit (10)

Vierailija

Jostain syystä en oikeasti varmaan ikinä ole ikinä kokenut, että en jaksaisi. Rakastan lapsia ja äitiyttä, lasten seuraa ja kaikkea lasten kanssa puuhailua, mitään parempaa en ihan oikeasti keksi tässä maailmassa. Enkä varmaan muuta osais tehdäkään... Mulla oli "vauvakuume" jo ihan pienenä :D Ammatiltanikin olen lastenhoitaja, mutta rehellisyyden nimissä en ole lasten "teon" takia kauheasti töitä ehtinyt tekemään sen jälkeen kun tapasin mieheni ja menimme naimisiin :> Meidän lapset on kaikki aina olleet ns. helppoja lapsia, terveitä ja tyytyväisiä, hyviä syömään ja nukkumaan - se varmasti on paljon auttanut asiaa :)

Meillä on mieheni kanssa kuusi yhteistä biologista lasta (8-v., 7-v., 5-v kaksoset, 2v., 9kk.), lisäksi miehen kaksi lasta entisestä liitosta (12-v ja 14-v) ovat meillä joka toinen viikonloppu, lomilla pidemmästi, lisäksi toimimme tukiperheenä kerran kuussa viikonlopun ajan 10- ja 7-vuotiaille sisaruksille (sellainen viikonloppu, jolloin miehen teinit ei ole meillä). Niin ja itse olen 35-v, mieheni 44-v.

Vierailija

Meillä on 5 lasta. Kaksi heistä on jo lentäneet pesästä. Kotona on kaksi alakoululaista ja yksi muutamaa kuukautta vaille aikuinen. Nyt on jo tosi helppoa, kun ei ole enää alle kouluikäisiä lapsia. Meidän lapsilla on isot ikäeroa,  joten sikälikin on ollut helppoa. Pienillä ikäeroilla en olisi jaksanutkaa näin isoa perhettä. Olemme mieheni kanssa viidenkymmenen molemmin puolin iältäme.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä en oikeasti varmaan ikinä ole ikinä kokenut, että en jaksaisi. Rakastan lapsia ja äitiyttä, lasten seuraa ja kaikkea lasten kanssa puuhailua, mitään parempaa en ihan oikeasti keksi tässä maailmassa. Enkä varmaan muuta osais tehdäkään... Mulla oli "vauvakuume" jo ihan pienenä :D Ammatiltanikin olen lastenhoitaja, mutta rehellisyyden nimissä en ole lasten "teon" takia kauheasti töitä ehtinyt tekemään sen jälkeen kun tapasin mieheni ja menimme naimisiin :> Meidän lapset on kaikki aina olleet ns. helppoja lapsia, terveitä ja tyytyväisiä, hyviä syömään ja nukkumaan - se varmasti on paljon auttanut asiaa :)

Meillä on mieheni kanssa kuusi yhteistä biologista lasta (8-v., 7-v., 5-v kaksoset, 2v., 9kk.), lisäksi miehen kaksi lasta entisestä liitosta (12-v ja 14-v) ovat meillä joka toinen viikonloppu, lomilla pidemmästi, lisäksi toimimme tukiperheenä kerran kuussa viikonlopun ajan 10- ja 7-vuotiaille sisaruksille (sellainen viikonloppu, jolloin miehen teinit ei ole meillä). Niin ja itse olen 35-v, mieheni 44-v.

Mä tunnen kans yhden tämmösen vastaavan äidin. Ihan käsittämätön kone ja lehmän hermot. Viisi omaa alle 10-vuotiasta lasta plus yksi sijaislapsi taapero, ja niilläkin jotain tukiperhe lapsia vielä siihen lisäks pari kertaa kuussa. Sekä eläimiä iso liuta. Tuntuu että kaikki päivät tää nainen vaan leikkii, leipoo, laulelee, askartelee, ompelee, lukee satuja, letittää hiuksia, ratkoo riitoja, aina vielä on hyvällä tuulella ja jaksaa huomioida muidenkin lapsia. Järjestää luontoretkiä ja lastenjuhlia. On vielä hoikka ja nätti, aviomies on komea ja mukava ja hyvin tienaava ja avioliitto vaikuttaa onnelliselta ja iso hieno koti on aina siisti. Täällä (ja vain täällä) voin tunnustaa että kyllä välillä ärsyttää miksi joku voikin olla niin helvetin täydellinen >:( Ja kyllä olen kateellinen ja hän saa minut tuntemaan itseni tosi huonoksi vaikka onkin hirmusen mukava ja sydämellinen ja auttavainen ihminen eikä ikinä esim arvostele toisia. Buu...

Vierailija

Hyvin, meitä oli kaksi hoitamassa heitä ja lapset on tehty ikäänkuin kahden satseissa ja välillä molemmat ovat olleet töissä ja hoitovapaalla. Koti oli järjellisen kokoinen ja lähellä palveluita eli emme kuskanneet kaiket illat lapsia. Nyt kotona enää kaksi nuorinta esiteiniä ja elämä tosi helppoa.

Vierailija

Mielenkiintoista lueskella näitä! Minulla vain yksi lapsi, 7,5kk tällä hetkellä ja haaveenani olisi iso perhe, mutta usein nämä joilla on 5-6 lasta (siis nämä keitä itse tiedän) tuntuvat olevan todella riutuneita ja se saa mieleni aina miettimään tahdonko todella suuren perheen. 

Mutta näköjään voi olla näitä lehmänhermoilla varustettuja mammoja jotka ei ihan kaikesta hetkahda! :-)

Vierailija

Minä olen viisilapsisesta perheestä. Meillä oli isot ikäerot sisaruksilla. Vanhemmat eivät silti jaksaneet. Meillä oli aina tosi likaista. Ruoka oli tyyliin pelkkää uunimakkaraa ilman perunaa tai kasviksia tai roiskeläppä pizzaa tai pelkkää kaurapuuroa. Vanhemmilla ei ollut varaa ostaa meille riittävästi vaatteita, suksia kouluun, harrastuksista puhumattakaan. En koe saaneeni edes sitä rakkautta mitä köyhissä perheissä väitetään lapsille annettavan. Viimeistään teini-iässä on vanhemmilta viimeinenkin ote meihin hävinnyt ja minäkin kuljin kolmetoistavuotiaasta asti pitkin kyliä kännissä viikonloppuisin. Osalla sisaruksistani on mielenterveysongelmia. Vanhemmat eivät myönnä tehneensä mitään väärin kanssamme.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Minä olen viisilapsisesta perheestä. Meillä oli isot ikäerot sisaruksilla. Vanhemmat eivät silti jaksaneet. Meillä oli aina tosi likaista. Ruoka oli tyyliin pelkkää uunimakkaraa ilman perunaa tai kasviksia tai roiskeläppä pizzaa tai pelkkää kaurapuuroa. Vanhemmilla ei ollut varaa ostaa meille riittävästi vaatteita, suksia kouluun, harrastuksista puhumattakaan. En koe saaneeni edes sitä rakkautta mitä köyhissä perheissä väitetään lapsille annettavan. Viimeistään teini-iässä on vanhemmilta viimeinenkin ote meihin hävinnyt ja minäkin kuljin kolmetoistavuotiaasta asti pitkin kyliä kännissä viikonloppuisin. Osalla sisaruksistani on mielenterveysongelmia. Vanhemmat eivät myönnä tehneensä mitään väärin kanssamme.

Meitäkin oli viisi lasta. Meidät oli tieten tahtoen tehty ja sitten meille joka välissä hoettiin että ollaan perse edellä synnytty ja hyvähän se toisilla kun on yksi tai kaksi lasta. Niinkuin me olisimme jotain sille voineet että olemme syntyneet. En tuntenut koskaan että minua rakastaa joku. Tunteita ei saanut missään nimessä näyttää eikä tarvita ketään eikä mitään. Sairastua ei saanut. Siitäkin kun on vaivaa vanhemmille. Rahaa ei hirveesti ollut, niinpä elämä oli rajoittunutta. Esim ei juuri mitään voinut harrastaa kaikki kun maksaa. Koskaan ei kehuttu mistään. En ole koskaan kuullut olevani hyvä. Kun perheessä on paljon lapsia niin kukaan vanhempi ei ehdi pitää huolta tai huomioida kaikkia lapsia tarpeeksi.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat