Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mielipide hoitolapsestani?

Vierailija

Hoidan kahta tutun lasta muuutaman kerran viikossa, saan taskurahaa. En ole ammattilainen tai edes äiti itse,  joten kysyn. Tykkään kaikista lapsista periaatteessa, mutta toiset ovat, sanotaan, haastavampia.

Toinen tytöistä on 5-vuotias ja melko isokokoinen. Hän kiljuu ja itkee jos joku edes hipaisee häntä. Leikeissä hän määrää kun luulee, että aikuisen silmä välttää. Hän käy rajusti käsiksi toiseen hoitolapseeni ja kun torun vakavasti hän hymyilee kuin suuresti nauttisi tilanteesta. Itseäni tämä reaktio jotenkin ällöttää, että toisella on paha mieli ja toinen hymyilee sadistisesti. :(

Mitä tekisitte hänen kanssaan?

Olen jutellut äidille, mutta äiti sanoi että hän puhuu lapselleen eikä heillä tällaista käytöstä sallita. Sitten hän jo vähätteli, että heillä on koululaisen kanssa vähän vastaava, "oikea" ongelma jossa koululaisensa on uhrina. Tuli toisen lapsen mielestä paha mieli. Hänenkin äidilleen olen kertonut touhusta, jos vaikka kotona alkaa oireilla.

Fyysinen väkivalta ei ole jatkuvaa, hyvin satunnaista, mutta henkinen määräily ja tietynlainen dissaaminen ovat päivittäisiä. Toinen lapsi on samanikäinen, mutta ehkä hiukan lapsellisempi.

Kommentit (15)

Vierailija

Kysymyksesi, että onko normaalia?

Ei minusta, sanotaan että 3-vuotias on väkivaltaisimmillaan. Jos 5-vuotias on vielä hyvin väkivaltainen, sanoisin sen olevan kasvatuksellinen ongelma. Äiti antaa hänelle erikoiskohtelua  - se on narsismin synnyinkehto.

Vierailija

Tuossa ei ole mitään vähättelemistä. Henkinen väkivalta on aina väärin ja vaikka äiti mitä sanoisi 5-vuotias osaa kiusata harkitusti ja tahallaan.

Potentiaalinen koulukiusaajahan hänestä kasvaa jos vanhempansa eivät asiaan puutu, yksin olet valitettavasti aika avuton.

Voisiko sen kiusatun lapsen äiti/vanhemmat ja sinä yhdessä puhua kiusaajan vanhemmille?

Taustalla voi olla vaikka  mitä, koululainen voi purkaa oman kiusaamisensa nuorempaan sisarukseen ja tämä sitten heikompaan kaveriinsa.

Hienoa että suhtaudut vakavasti asiaan ja aidosti välität lapsista :)

Vierailija

Vaikka lasten äiti on ystäväsi mutta sinä saat korvauksen lasten hoidosta. Et saa edes yleisellä taholla keskustella hoitolastesi ongelmista muiden kanssa et edes täällä. Valitan laki on tiukka noissa asioissa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Niin olen lukenut. :( Mitä toimenpidettä tässä kannattaisi tehdä?

Ihan ensin juttelet sen toisen lapsen vanhemmille. Yhdessä mietitte kuinka asia otetaan esille kiusaajan vanhempien kanssa. Täytyy puhua suoraan mutta olla silti hienotunteinen, tuo ei ole mukava asia ja voi olla että vanhemmat lähtevät kielto/puolustus/vähättelylinjalle.

Mutta ihan kaikkien, myös sen kiusaajan tulevaisuuden takia asiaan olisi puututtava. Käykö hän missään säännöllisessä ohjatussa toiminnassa, esim srk:n päiväkerhossa? Onko sieltä tullut samanlaista viesti, tiedätkö?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vaikka lasten äiti on ystäväsi mutta sinä saat korvauksen lasten hoidosta. Et saa edes yleisellä taholla keskustella hoitolastesi ongelmista muiden kanssa et edes täällä. Valitan laki on tiukka noissa asioissa.

Höpöhöpö, noin anonyymisti saa todellakin keskustella.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vaikka lasten äiti on ystäväsi mutta sinä saat korvauksen lasten hoidosta. Et saa edes yleisellä taholla keskustella hoitolastesi ongelmista muiden kanssa et edes täällä. Valitan laki on tiukka noissa asioissa.

Heh... sä oot varmaan viisi kertaa yrittänyt oikiksen puolelle tuloksetta. 

Yritä vaikka vartijakurssille. Siellä ei älyllistä lahjakkuutta tarvita. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vaikka lasten äiti on ystäväsi mutta sinä saat korvauksen lasten hoidosta. Et saa edes yleisellä taholla keskustella hoitolastesi ongelmista muiden kanssa et edes täällä. Valitan laki on tiukka noissa asioissa.

Eipä sun auta kun soittaa poliisit. :)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin olen lukenut. :( Mitä toimenpidettä tässä kannattaisi tehdä?

Ihan ensin juttelet sen toisen lapsen vanhemmille. Yhdessä mietitte kuinka asia otetaan esille kiusaajan vanhempien kanssa. Täytyy puhua suoraan mutta olla silti hienotunteinen, tuo ei ole mukava asia ja voi olla että vanhemmat lähtevät kielto/puolustus/vähättelylinjalle.

Mutta ihan kaikkien, myös sen kiusaajan tulevaisuuden takia asiaan olisi puututtava. Käykö hän missään säännöllisessä ohjatussa toiminnassa, esim srk:n päiväkerhossa? Onko sieltä tullut samanlaista viesti, tiedätkö?

Hän käy ihan päiväkodissa päivittäin, käynyt 2-v. saakka.  Yhteisten tuttavien mukaan lapsi on todella hiljainen ja vihaisesti tuijottava tai ujo. He muistavat hänestä lähinnä tuon itkuherkkyyden. Muutama lapsi on sanonut, että ei tykkää hänestä tai pelkää häntä.

Hänen äitinsä mukaan hän on hyvin suosittu päiväkodissa ja tulee kaikkien kanssa toimeen. Tiedän myös toisen hoitolapseni taustaa ja hän tulee ihan aikuisten oikeasti kaikkien kanssa toimeen. On oikea hymypoika ja antaa vaikka kengät jalastaan toisille -liiankin kiltti.

Harmittaa, että toisen lapsen äidillä on väärä kuva lapsestaan. Lisäksi lapsi harrastaa mielestäni ihan liikaa. PK:ssa, mun luona 1-2 pv viikossa ja sitten kaksi urheiluharkkaa vielä. :(

ap

Vierailija

noin sivusta

1. kivatkin lapset ovat aika monilla tavoin toimivia ja usein toimivat niinkuin sen hetkiset olosuhteet sallivat. Eli ei se välttämättä tarkoita, että lapsi olisi muissa olosuhteissa alkuunkaan tuollainen. EI tarkoita että huono käytös olisi sallittua tai hyväksyttävää. 

2. keimailu toruttaessa on joko vallankäyttöä tai huomionkipeyttä. Suosin että koitat aktiivisesti välillä - ennen konflikteja antaa ongelmatapaukselle positiivista huomiota. Jos ainoa huomio mitä hän saa on toruminen voi toruminen itse asiassa olla palkinto.

Vierailija

Vanhempien silmiä on vaikea avata jos he eivät sitä itse tee. Pahimmillaan menetät taskurahasi ja lapsi siirtyy toisaalle hoitoon, kun "sinä syytät" lasta jostain mitä äidin ja isän kullannuppu ei todellakaan ole... Jos et puutu asiaan, tilanne vain pahenee...

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

noin sivusta

1. kivatkin lapset ovat aika monilla tavoin toimivia ja usein toimivat niinkuin sen hetkiset olosuhteet sallivat. Eli ei se välttämättä tarkoita, että lapsi olisi muissa olosuhteissa alkuunkaan tuollainen. EI tarkoita että huono käytös olisi sallittua tai hyväksyttävää. 

2. keimailu toruttaessa on joko vallankäyttöä tai huomionkipeyttä. Suosin että koitat aktiivisesti välillä - ennen konflikteja antaa ongelmatapaukselle positiivista huomiota. Jos ainoa huomio mitä hän saa on toruminen voi toruminen itse asiassa olla palkinto.

Annan hänelle huomiota, mutta hän välttelee minua. Menee äitinsä selän taa piiloon, saattaa kyllä hymyillä. Silti kehun heitä ja olen mahd. tarkka tasapuolisuudesta.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat